Seikkailemista pimeillä käytävillä

[Lee Yumiko]

((Varattu Lee Yumikon ja Heather Rosen pelille. Ajankohta: 12.2.2016))

Yumiko istui oleskeluhuoneessa. Tyttö oli ollut jo monta tuntia hereillä, koska ei ollut saanut unta. Hän oli kokeillut kaikkea, jotta nukahtaisi, mutta turhaan. Yumikolla ei ollut aavistustakaan mikä häntä valvotti. Hän kääntyili levottomana nojatuolissa. Tyttö nousi hitaasti ylös. Ehkäpä käveleminen koulun käytävillä auttaisi. Niinpä Yumiko päätti lähteä oleskeluhuoneesta hortoilemaan koulun käytäville.

Yumiko käveli kivisellä ja pimeällä käytävällä. Hän piti oikeassa kädessään sauvaansa, jonka päästä hehkui valoa. Tyttö katseli ympärilleen. Kiviseinillä oli muutamia tauluja. Yumiko todella piti Châteaussa olevista maalauksita. Ne olivat maalattu hyvin tarkasti ja siitisti. Tyttö arvosti paljon kaikenlaista taidetta. Hän itsekkin piirsi aika paljon, mutta sitäkin enemmän tyttö tanssi ja lauloi.

Yumiko ehti kääntyä vielä parista nurkasta, ennen kuin tajusi olevan eksynyt. Hän vilkuili ympärilleen, mutta mikään ei näyttänyt tutulta. Tyttö henkäisi syvään. Nytkö hän eksyisi opettajien huoneeseen, jäisi kiinni ja saisi jälki-istuntoa? Yumiko pysähtyi keskelle käytävää. Mistä ihmeestä hän oli tullut. Tyttö pyöri hetken paikallaa ennen kuin päätti mihin suuntaan suuntaisi. Tyttö lähti kävelemään pimeällä käytävällä siinä toivossa, että löytäisi jonkun tutun paikan.

[Heather Rose]

Nuori neiti istui takkavalkean edessä kellertävässä nojatuolissa hiljaisuuden keskellä. Ainut ääni mitä sattui kuulumaan oli tulenrätinä, kun se heitti pakenevia kuvioita neidin kasvoille. Ruskeat hiukset valuivat paksuina kiehkuroina ja vaaleanpunainen pitsiyöpaita laskeutui nätisti siinä tytön istuessa. Nukkumatti tuona yönä tytön luona ei vieraillut. Ja pouffsouffleneiti olisi mielellään hoputtanut tuota nuttupäistä olentoa, mutta hän ei sattunut tietämään missä päin se para-aikaa liikuskeli, mutta ehkä ainainen tulen rätinä hänet nukuttaisi piakoin.

Kun oli kulunut tovi, Heather nousi ylös ja nosti Nallukan, pehmonallensa, käsipuoleensa. Paljaat varpaat jatkoivat matkaansa aina Pouffsoufflen oleskehuoneen halki ja pujahtivat ulos öiselle käytävälle. Hän puristi Nallukkaa tiukasti itseään vasten ja kulki käytävää myöten. Pelon kartuttaakseen Heather alkoi hyräillä kaunista laulua ja lipui eteenpäin. Tarkasti hän samalla kuunteli hiljaisuutta, toivoen ettei tänä yönä kiinni jäisi. Ei tänä yönä.

Hyräily oli muuttunut jo hiljaiseksi lauluksi, kun Heather tanssahteli käytävällä. Tyttö lauloi niin kuuluvasti, että kukatahansa öinen kulkija saattoi sen kuulla. Hän eläytyi melodiaan tanssien myöten käytävää ja iloitsi yksinäisyydestä ja siitä että sai lauleskella ilman huolia ja murheita.

[Lee Yumiko]

Yumiko käveli taikasauva ojossa pitkin pimeää käytävää. Hänestä alkoi viimein tuntua, että oli päätynyt paikkaan joka oli hieman tutumpi. Tytöllä oli yllään musta college pusero ja haaleat vaaleansiniset shortsit. Yumiko liikutteli hieman varpaitaan, etteivät ne jäätyisi kokonaan. Hänen olisi varmaan ollut parempi laittaa sukat tai tohvelit jalkaansa ennen kuin lähti vaeltelemaan käytäville.

Tyttö ei ehtinyt kävellä montaa metriä ennen kuin jähmettyi paikalleen. Hän kuuli jonkun laulun kaikuvan hieman kauempaa. Yumiko päätti lähteä äääntä kohti.

Yumiko tuli pian käytävälle josta ajatteli laulun kuuluvan. Hän näki ruskeahiuksisen tytön vaaleanpunaisessa pitsiyöpaidassa tanssahtelemassa laulaen. Yumiko jähmettyi paikalleen. Tytöllä oli todella kaunis ääni. Yumikon huulille levisi leveä hymy. Sitten hän alkoi miettiä, miksiköhän tyttö oli tähän aikaan käytävillä. Yumiko kyllä itsekin seisoi käytävällä keskellä yötä.

Yumiko jäi seisomaan keskelle käytävää ja katsomaan toista tyttöä, joka tanssahteli laulaen.

[Heather Rose]

Heather jatkoi tanssahteluaan huomaamatta ollenkaan tyttöä, joka häntä vähän matkan päässä katseli. Hän kieppui lallatellen, sinä näyttänyt olevan ollenkaan huolissaan kiinni jäämisestä. Ei näet ollut sallittua näin myöhään yöllä käytävillä hengailla - mutta tuo kuu, joka loi säteitään kiviselle lattialle ja tuo hiljaisuus...

Heather pyörähteli eteen päin ja äkkäsi neidin, joka häntä tuijotti. Meinasi Heather kiljahtaakin, mutta tukki suunsa kaksin käsin silmäillen tätä; tytöllä oli yllään musta collage-pusero, sekä vaaleansiniset shortsit. Tuo piteli kädessään taikasauvaansa, jonka päässä leimusi haalea valo, valaisten hänen kasvonsa. Heather hymyili ja ojensi kätensä tuttavallisesti tuolle yönvaeltajalle.

"Hei, olen Heather Rose. Kuka sinä olet? Miksi kyljet näin öisin käytävällä? Mistä tuvasta olet? Entä miltä luokalta? Itse olen Pouffsouffle ja ensimmäisellä luokalla."

Nyt pouffsouffletyttö hymyili erittäin leveästi häntä katsellessaan.

[Lee Yumiko]

Toisen tytön huomatessa Yumikon tämä hymyili hänelle. Yumiko tarttui toisen käteen esittäytyäkseen.

"Olen Lee Yumiko", Yumiko vastasi. "Olen Serpentardin tuvasta ja viidennellä luokalla."

Heather kysyi mitä Yumiko teki tähän aikaan käytävällä. Yumiko empi hetken ennen kuin vastasi: "No, en saanut unta, joten päätin lähteä kävelylle. Oikeastaan taisin eksyä hieman." Yumiko loi lämpimän hymyn Heatherille. "Koulu näyttää yllättävän paljon erinlaiselta kun on pimeää", Yumiko tuumasi.

"Ethän sinäkin ole eksynyt?" Yumiko kysyi nuoremmalta tytöltä hieman huolissaan. Se tästä vielä puuttuisikin. Ensin Yumiko eksyy koulun käytäville. Toisena hän kohtaa toisen öisen vaeltelijan. Ja kolmanneksi hänkin olisi eksynyt.

[Heather Rose]

Yumiko tarttui Heatherin ojemmettuun käteen esittäytyäkseen. Tuo hymyili lämpimästi ja Heather hymyili takaisin. Silloin kun hän oli laulaen pomppinut öisillä käytävillä - hän ei voinut aavistaa, että tuohon törmäsi.

"No, en saanut unta, joten päätin lähteä kävelylle. Oikeastaan taisin eksyä hieman. Koulu näyttää yllättävän paljon erinlaiselta kun on pimeää."

Heather nyökytteli ja vilkuili ympärilleen. Hän irvisti. Nyt tyttö vasta huomasi kuinka pimeää käytävillä oli ja kuinka jostain kaukaa kuului aavemainen tuulenvire. "Karmivaa", Heather mutisi kun Yumiko kysyi Heatherilta oliko tämäkin eksynyt.

"Varmaankin", Heather totesi. "Taidan pelätä pimeää", hän lisäsi hiljempaa. Neiti vilkuili ympärilleen ja kuulosteli; hän kuuli lähestyvät askeleet. Voihkaisten Heather kuunteli askelia. Luultavasti vahtimestari. Ehkä. Joka tapauksessa he eivät voi jäädä kiinni.

"Joku tulee", mutisi Heather kun syöksyi kulman taakse ja käytävää pitkin eteenpäin kuin paeten noita lähestyviä askelia. Hän kiirehti eteenpäin pilkkopimeässä, kunnes törmäsi johonkin kylmään ja kovaan. Se oli seinä. Heather ähkäisi ja peruutti tuonnemmas pidellen kasvojaan. Hetken kuluttua hän kurkisti ympärilleen; toivottavasti Yumiko oli pysynyt hänen perässään.

[Lee Yumiko]

Yumiko huokaisi hieman Heatherin sanoessa, että hänkin oli hieman eksynyt. No, asialle ei voinut enään mitään. Heidän pitäisi kumminkin loppujen lopuksi suunnata omillaan takaisin tupiinsa.

Heather alkoi vilkuilla ympärilleen. Siinä samassa Yumiko kuuli askelet, jotka lähestyivät heitä.
"Voi ei...", Yumiko kuiskasi niin pienellä äänellä kuin pystyi. Se oli varmasti opettaja tai vahtimestari. Tietenkin. Yumikon olisi heti pitänyt tajuta, että koulussa on vahtimestari, joka pitää huolen etteivät oppilaat poistu tuvistaan luvattomasti.

Yumiko kuuli Heatherin mutisevan jotain ennen kuin syöksyi kulman taakse. Yumiko lähti nopeasti tytön perään. Hän ehti ottaa pari askelta ennen kuin kuuli Heatherin törmäävän johonkin. Yumiko kääntyi toista tyttöä kohti ja erotti Heatherin seisovan kivisen seinän edessä pidellen kasvojaan.

"Sattuiko?" Yumiko kysyi huolissaan ja vilkaisi Heatherin kasvoja.

[Heather Rose]

"Sattuiko?"

Yumiko katsoi Heatherin kasvoja - ehkä hivenen huolestuneena. Heather raotti sormiaan nähdäkseen tytön tarkkailevat silmät. Pouffsouffleneiti empi hetken, nielaisi ja kohotti katseensa. Tyttö aavisti, että hänen kasvonsa olivat hivenen punaisena rosottavat ja silmät vetiset. Heather kuitenkin hymyili väkinäisesti pudistaen yöpaitansa helmaan. Hän tunsi kasvoissaan jomotusta, aivan kuin hän olisi juuri saanut kuonoonsa.

Hetken kuluttua Heather kokosi itsensä ja totesi Yumikolle; "Taidamme olla eksyneet." Tytöllä oli selvästi pala kurkussa.

[Lee Yumiko]

Heather pudisti päätään. Sen täytyi tarkoittaa, että hän ei ollut ainakaan murtanut nenäänsä. Ja jos Heatherin nenä olisi murtunut siitä olisi varmasti tullut verta.

"Taidamme olla eksyneet", Heather totesi tukalasti. Yumiko huokaisi syvään. "Niin taidamme olla", Yumiko sanoi ja katsahti olkansa yli. Tyttö toivoi, että henkilö joka oli kävellyt myöskin käytävällä, ei ollut kuullut kun Heather törmäsi seinään. Yumiko ei onneksi kuullut enään lähestyviä askeleita.

"Kannattaisiko meidän lähteä johonkin suuntaan?" Yumiko kysyi ja käänsi katseensa Heatheriin. Yumiko siirsi kätensä sauvalleen, joka oli tytön shortsien taskussa. Hän tarttui sauvaan ja liu'utti sen pois taskustaan. Sen jälkeen Yumiko antoi kätensä laskeutua jalkansa viereen.

[Heather Rose]

"Niin taidamme olla", Yumiko sanoi. "Kannattaisiko meidän lähteä johonkin suuntaan?" hän jatkoi siirtäen kätensä sauvalleen, jonka hän sitten shortsiensa taskusta vetäisi.

"Mennään..." Heather mietti. "Tuonne hän osoitti suoraan eteenpäin ja hieraisi sitten ähkäisten kasvojaan joita koski yhä. Sitten hän maleksi eteenpäin toivoen, että he löytäisivät perille - joskus - ehkä piakkoin. Hän vain kulki, mutta hetken päästä pysähtyi ja katsahti Yumikon suuntaan.