Lemmikkejä ja lumipalloja

[Jasmin Blackbird]

Toinen tytöistä, tai siis Fanny Wiest sanoi: "Ööh... Lähetän jouluherkkuja orpokotiin Kanadaan." Oletin tuon perusteella hänellä olevan kavereita orpokodissa. Tietysti Fanny saattoi lähettää ne muuten vaan, muiden iloksi. "Entä te?" Hän jatkoi.

Katrine kertoi lähettävänsä äidilleen ja isälleen valokuva-albumin. Renée kehui ideaa ja kysyi: "Pitävätkö he valokuvaamisesta? Vai oletko kuvannut elämääsi heille?"

"Entä sinä, Mason?" pienen tauon jälkee Katrine kysyi. Mietin olivatko he tavanneet aiemmin, kun hän tiesi Renéen sukunimen. Renée hymyili ja pyysi kutsumaan etunimellään. Sitten hän kertoi: "Näissä rasioissa on pipareita ja pusseissa on joulumanteleita. Tein ne kotitonttujen avustuksella tänään ennen kuin lähdin tänne. Ne menevät parhaille ystävilleni. Emme kyllä näe usein. He olivat kanssani Beauxbatonsissa ja ovat siellä vieläkin."

Kun tulimme pöllölään, jäin hetkeksi vain katselemaan sitä. Huomasin olleeni hieman muita jäljessä ja kiirehdin heidän luokseen. Renéen pitäessä ovea auki menin sisälle. Hän tuli perässämme. Käänyin ovea päin katsoakseni tuliko Lusa mukana. Nappasin sen syliini, ettei se karkaisi pöllöjen kimppuun.Tutkin pöllöllää paikaltani samalla, kun silittelin Lusaa sen tuijottaessa pöllöjä.

[Fanny Wiest]

Katrine vastasi kysymykseeni kertomalla lähettävänsä äidilleen ja isälleen valokuva-albumin. "Miten kiva idea! Pitävätkö he valokuvaamisesta? Vai oletko sinä kuvannut elämääsi heille?" Renée kyseli Katarinelta.

"Entä sinä, Mason?" Katrine kysyi Renéeltä. Ihmettelin mistä Katrine oli tiennyt ruskeaverikön sukunimen. No, ehkäpä hän oli tavannut Renéen jo aiemmin, joten jätin ajatuksen sikseen.

"Sano vain Renée", tyttö pyysi hymyillen ja jatkoi: "Näissä rasioissa on pipareita ja pusseissa joulumanteleita. Tein ne kotitonttujen avustuksella tänään ennen kuin lähdin tänne. Ne menevät parhaille ystävilleni. Emme kyllä näe usein. He olivat kanssani Beauxbatonsissa ja ovat siellä vieläkin."

Saavuimme lumiseen pöllölään. Renée avasi oven ja pujahdin siitä sisään, kun Jasmin nappasi kissansa syliinsä. Renéen tullessa viimeisenä sisään ja oven kalahtaessa kiinni, tähyilin jo omaa helmipöllöäni orsilta. Hoksasin Janen kököttämässä ylimmällä orrella melkein katon rajassa. "Jane", huikkasin pienesti ja pöllö räväytti isot silmänsä auki. Se hoksasi minut ja kaivoin taskustani pöllönnamin Janen liidellessä luokseni. En uskonut yhden pöllön jaksavan kantaa isoa herkkukoria Kanadaan saakka, joten kutsuin vielä yhden koulun tornipöllöistä Janen avuksi.

//Anteeksi kesto. Olen sairastellut tuossa hetki sitten viikon ja sen jälkeen inspis on ollut täysin hukassa.//

[Katrine Isabell Wall]

”Miten kiva idea!” Mason sanoi. ”Pitävätkö he valokuvaamisesta? Vai oletko kuvannut elämääsi heille?”

”Ajattelin antaa sen heille, että he voivat kerätä siihen muistoja”, mutisin. ”Minullakin on albumi.” Ei ehkä kovin hyvät perustelut. En oikein osannut selittää, miksi halusin antaa tyhjän valokuva-albumin, mutta se oli tuntunut hyvältä idealta. Olin varma, että vanhempani tietäisivät sen merkityksen. Minulle albumini merkitsi enemmän kuin ihmisille yleensä. Sillä pidin muistot kasassa, rakkaat lähellä, elävinä. Siksi minulla oli tavallaan kaksi albumia. Medaljongissani oli tavallaan pienoisalbumi, jota pystyin kantamaan aina mukana.

”Sano vain Renée”, Renée sanoi aurinkoisesti hymyillen. Hyvä, kerrankin puhuttelu oli mennyt oikein. ”Näissä rasioissa on pipareita ja pusseissa joulumanteleita. Tein ne kotitonttujen avustuksella tänään ennen kuin lähdin tänne. Ne menevät parhaille ystävilleni. Emme kyllä näe usein. He olivat kanssani Beauxbatonsissa ja ovat siellä vieläkin”, Renée kertoili. Jäin miettimään, miksi Renée oli vaihtanut koulua, jos hänellä oli ollut paljon hyviä ystäviä, mutta en uskaltanut kysyä asiaa, se saattaisi olla epäkohteliasta.

Samassa olimmekin jo pöllölällä ja Renée avasi oven. Me muut menimme sisään ja Renée tuli perästä oven sulkeutuessa. Blackbird nappasi kissansa ilmeisesti suojellakseen pöllöjä sen mahdollisilta hyökkäyksiltä ja marssimme peremmälle. Fanny alkoi huhuilla pöllöään ja minäkin yritin metsästää Daicya katseellani.

Kauaa minun ei tarvinnut etsiä, sillä jokin laskeutui olkapäälleni. Säikähdin hirveästi ja kiljaisin, mutta sitten tajusin tulijan olleen oma viirupöllöni ja rauhoituin.

”Daicy, et saa säikytellä minua noin!” toruin pöllöä kaivaen kuitenkin samalla taskustani pöllölle jotain purtavaa. Minua nolotti kun olin taas säikkynyt pienestä, mitähän muut ajattelivat, kun sillä tavalla kiljuin omaa pöllöäni. Annoin Daicylle pöllönnamin ja ohjeistin sitten pakettia heristäen: ”Daicy, tässä on joululahja äidille ja isälle. Sinun pitäisi viedä se heille varovasti. He ovat Uudessa Seelannissa, löydät heidät kyllä.” Daicy huhuili ymmärryksen merkiksi.

[Renée Mason]

"Ajattelin antaa sen heille, että he voisivat kerätä siihen muistoja", Katrine kertoi ja jatkoi vielä perään: "Minullakin on albumi." Nyökkäsin. En itse ollut oikein innostunut koskaan valokuvaamisesta, vaikka en sitä inhonnutkaan. Oli vain vaikeaa saada hyvää kuvaa, mikä vaati hirmuisesti kärsivällisyyttä. Sitä paitsi näkisin kaiken mieluummin itse kuin linssin läpi. Mutta ei siinä, idea oli ihana. Katrinen muistoista tärkeimmät varmaankin hymyilivät hänelle iloisesti valokuva-albumin sivuilta. Hymyilin ajatukselle serdaigletytöstä, joka katselee kuvia läheisistään, kun ei ole itse paikalle tapaamassa heitä.

Muut menivät sisään avatessani heille oven. Jasmin nappasi Lusa-kissansa syliinsä ja suljin oven perässämme. Katrine ja Fanny jo kutsuivat paikalle omia pöllöjään ja Jasmin tutkiskeli pöllölää katseeltaan. Minäkin nostin katseeni ylimpään kattoparruun, sillä tiesin Aitherin viihtyvän yläilmoissa. Vislasin napakasti hampaitteni välistä ja Aither teki syöksylaskun olkapäälleni. Auts.

Solmin rasiat päällekkäin Aitherin koipeen. Sen pitäisi olla tarpeeksi vahva kantamaan ne. Kutsuin myös yhden koulun pöllöistä, ison sellaisen, jonka koipeen ripustin molemmat pussit. "Jeanielle ja Anthonille", sanoin Aitherille. Hän tiesi kyllä, missä he olivat.

Kaivoin pöllönnamit taskustani ja annoin yhden molemmille siivekkäille, ennen kun ne lensivät vierekkäin ikkunasta ulos lumiseen maisemaan.

[Jasmin Blackbird]

Renée tuli perässämme ja sulki oven. Samassa huomasin Fannyn kutsuvan pöllöään ja käännyin katsomaan häntä. Näin pöllön lentävän häntä kohti ja Fannyn antavan sille pöllönnamin ja korin vietäväksi.

Sitten kuulin kiljaisun ja säikähdin. Näin kuitenkin Katrinen olkapäällään pöllö. Hän alkoi torua pöllöään, jonka nimi oli ilmeisesti Daicy. Fannyn pöllö taisi olla Jane. Ei sillä väliä, en tarvitsisi sellaista tietoa.

Jane oli jo lähtenyt jonkun toisen pöllön kanssa ja Daicy oli juuri poistumassa, kun käännyin Renéetä kohti. Olin kuullut hänen vislaavan aiemmin ja nyt näin hänen pöllönsä saavan ohjeita. Se lähti toisen pöllön kanssa. Mietin mitä nyt tekisimme, kun lahjat on lähetetty. Ulos kai lähdettäisiin.

[Fanny Wiest]

Tuijotin helmipöllöäni kun se liiteli pilvien sekaan. Hätkähdin pienesti, kun Katrine kirkaisi takanani. En kuitenkaan ehtinyt kääntyä katsomaan, kun jo tyttö torui pöllöään säikäyttämisestä.
Ohitseni kohti ikkunaa suhahti höyhenkasa, kun Katrinen pöllö lehahti kohti ikkunaa ja siitä ulos, Renéen lähettämät pöllö peräsään.

Käännähdin muihin päin. "Lähdetäänkö?" kysyin, pamauttaen lumiset lapaset yhteen niin, että lumi pöllysi. Hypähtelin ovelle ja pidin sitä auki muille, ihastellen samalla lumista maisemaa. Aurinko sai hanget kimaltelemaan kauniisti. Maisema oli kuin satukirjasta.

Muiden laskeutuessa portaita, jättäydyin hieman jälkeen ja upotin lapaseni lumeen, mikä oli kertynyt seinillä olevien ikkunoiden alareunoihin. Taputtelin lumipallon nopeasti ja tähtäsin Renéen takaraivoon. Lumipallo lensi kaaressa muita päin, mutta harmikseni ei osunut ruskeaverikön pipoon vaan vasempaan olkapäähän. "Sentään osuin", mutisin hiljaa itsekseni hymyillen. Lopulta purskahdin helisevään nauruun.

[Katrine Isabell Wall]

Pöllö lehahti ulos ja katselin hetken sen lentoa nojaillen kaiteeseen. Mistä pöllöt saivat loistavan suuntavaistonsa? Daicy tiesi aina, missä perheeni oli. Toimitti aina kirjeet perille. Joskus kuului uutisia, että pöllöjä siepattiin, ne joutuivat harhateille tai eivät enää palanneet kotiin. Onneksi Daicylle ei ollut vielä sattunut mitään. Toivottavasti ei sattuisikaan.

Muutkin saivat pakettinsa matkaan, ja Fanny kysyi, lähtisimmekö jo. Nyökkäsin, vaikken ollut varma, oliko kysymykseen tarkoitus vastata, ja kävelin ovelle väistellen olkien peittämällä lattialla lojuvia hiirenraatoja ja linnunjätöksiä.

”Kiitos”, sanoin ovea auki pitelevälle Fannylle kävellessäni ulos. Niin, olimme tulleet pöllölään yhdessä, mutta pitäisikö meidän nyt erota, lähteä omille teillemme.

Vastaus paukahti lumipallon äänellä, ja käännyin äkkiä muihin päin, etten joutuisi yllätetyksi. Kartoitin nopeasti tilanteen. Renéen olkapäässä oli luminen jälki ja Fanny purskahti nauruun. Ilmeisesti hän oli lumipallon heiton takana.

Päätin, että hyökkäys on paras puolustus, ja kokosin äkkiä lumipallon viskaten sen Fannya päin, ihan vain siltä varalta, että tuo päättäisi alkaa pommittamaan minuakin. Ilmeisesti tästä kehkeytyisi lumisota.

[Renée Mason]

"Lähdetäänkö?" Fanny kysyi pamauttaen lapaset yhteen aiheuttaen ilmoille lumipilven. Se sai minut vilkaisemaan omia villalapasiani, joista roikkui muutamia lumipaakkuja. Ravistelin niistä isoimmat pöllölän lattialle. Villalapasiin imeytynyt kosteus ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään. Olipa mukava tunne. Huomaa sarkasmi.

Fanny piteli ovea auki ja hyppelehdin siitä ulos. Väläytin punapäälle hymyn kiitokseksi. Laskeuduin tornin ulkopuolella kiertäviä portaita, kunnes jotain pamahti olkapäähäni. Tajusin sadasosasekunnissa sen olevan lumipallo ja pyörähdin virne naamallani kohti Fannya, joka nauroi. Ei ollut vaikeaa arvata mitä oli tapahtunut. "Sinä!" huusin tytölle syyttävästi, mutta nauraen. Kiiruhdin vielä muutamat portaat alas ison lumikasan luokse. Siitä saisi tarpeeksi ammuksia kehkeytyvään lumitaistoon. Pyörittelin nopeasti lumipallon, tai pikemminkin lumiklöntin, ja käännyin heittääkseni sen Fannya kohti. Huomasin kuitenkin myöhästyneeni hieman, kun lumipallo kaarsi kohti punapäätä. Huomasin sen lähteneen Katrinen kädestä. Voi Katrine, veit minun kohteeni! Virne levisi taas kasvoilleni ja viskasin lumipalloni voimalla kohti Katrinea. Sitten pyörittelin toisen pallon ja heitin sillä Fannya. Kosto on suloinen!

Jasmine oli vielä jäänyt ilman lumipesua, mikä oli tässä tapauksessa suuri vääryys. Niinpä tein kolmannen pallon varta vasten tuota varten, ja viskasin sen tytön mahaa kohti.

[Jasmin Blackbird]

Kun pöllöt olivat menneet, kuulin Fannyn ehdottavan lähtemistä. Hän pamautti lapasensa yhteen niistä irronneen lumen pöllytessä. Nyökkäilin ja siirryin ovelle Lusa yhä sylissäni. Menin hänen auki pitämästä ovesta muiden perässä ja hymyilin Fannylle.

Ulkona kuulin yhtäkkiä paukahduksen ja näin Renéen olkapäällä lumipallon. Takaani alkoi tulla naurua. Se oli siis Fanny! Pian tuli Katrinelta pallo häntä kohti ja Renéeltä päin Katrinea. Seurasin menoa, kunnes kumarruin tekemään itselleni lumipallon. Pystyyn noustessani tunsin vatsaani iskeyvän pallon. Kääntyilin ympäri etsiessäni syyllistä. Heitin kädessäni olevan lumipallon ensimmäistä eteeni tulletta tyttöä kohti. Oho, se oli Katrine.

Tein lisää palloja ja heitin ne Renéetä sekä Fannya kohti. Hetkinen, missä Lusa? Huomasin sen hieman kauempana. Keskityin taas lumisotaan. Piti kuitenkin varmistella ettei sille käy mitään. Tai, no, ettei se tee mitään kenellekään.

[Fanny Wiest]

"Sinä!" kuulin Renéen huutavan syyttävästi minulle, mutta kuitenkin nauraen. Ennenkuin huomasinkaan lumipallo hajosi nilkkoihini, mutta se ei ollut lähtenyt Renéen käsistä vaan Katrinen. Näin, kun Renéen kasvoille ilmestyi virne ja hän heitti ensin Katrinea, ennenkuin tähtäsi minuun.

Väistin Renéen heittämän pallon ja kipitin loputkin portaat alas, kun muut hajaantuivat pihalle (?). Renée oli heittänyt Jasminelle valkoisen läntin mahaan ja Jasmine taas oli tähdännyt jo lumipallonsa Katrineen ja Renéeseen. Pian sain itsekin maistaa Jasminen heittämän pallon, kun se läsähti voimalla poskeeni.

Pyyhin naamani lumesta ja syöksyin lumikasaan suojaan uudelta pommitukselta. Tähtäsin ensimmäisen palloni Jasmien mahaan Renéen jäljen seuraksi. Sen jälkeen etsin katseellani Katrinen, kaappasin sylin täydeltä lunta ja kipitin tuon vasemmalle puolelle. Kippasin koko sylillisen lunta Katarinen päälle, mikä oli jo aika hyvä suoritus, koska olin Katrinea pienempi.
Juoksin pois Katrinen läheltä ja kumarruin tekemään uuden lumipallon, jonka viskasin päin Renéetä.