Kirjoittaja Nicolas Cartier » 29 Elo 2020, 20:30
Londonia ei kiinnostanut Nicin pahoinvointi, kipu tai koko jälki-istunto. Itse asiassa tuo näytti tavattoman tyytyväiseltä itseensä. Nic ei tiennyt oliko pojan kirous jo päättynyt ja puhuiko tuo puutaheinää vai haukkumasanoja, koska vaimennus oli yhäkin voimassa. Kuulumattomat sanat antoivat kuitenkin Nicin mielikuvitukselle siivet ja niinpä Nic saattoi kuvitella Londonin haukkuneen häntä pahasti. Osuneen ja kaivaneen juuri ne epävarmimmat kohdat pojan sisältä. Vaikka eihän tuo tietenkään voinut niitä tietää. Silti ajatukset sattuivat, koska Nic tiesi.
London oli kuitenkin mässäillyt Nicin tuskalla tarpeeksi, sillä hän lähti pois. Nic istui lattialla seinää vasten ja uikutti hiljaa. Hän ei uskaltanut liikkua. Tupapokaaleja ja palkintoja oli paljon puhdistammatta. Joku toinen päivä Nic olisi voinut sadatella sitä, että London jätti hänet yksin niiden kanssa. Nyt Nic oli vain helpottunut. Joku toinen kerta Nic olisi valvonut vaikka koko yön, jotta kaikki olisi puunattu kirkkaaksi. Nyt Nicin käsi sattui ja hän tunsi olonsa uupuneemmaksi kuin aikoihin. Saattoiko hän lähteä sairaalasiipeen vai pitäisikö hänen yrittää hoitaa kahden edestä jälki-istunto pois? Uskaltaisiko hän yrittää loitsia? Tosin eihän se silloin ollut oikeaa suorittamista vain huijausta? Sauvakäsi oli sitä paitsi pahasti vaivainen...
Nic huokaisi ja nousi hitaasti ylös kuin olisi vanhentunut puolisataa vuotta tämän... Kuinkahan kauan jälki-istunto oli kestänyt? Tuntui kuin kaikki olisi ollut niin nopeaa ja samalla jatkunut ikuisuuden. Nic käveli ovea kohti ja kääntyi vielä kerran ovella. Aikoiko hän oikeasti tehdä näin? Lähteä kesken kaiken jälki-istunnosta? Mikä hänet enää erotti halveksimastaan Londonista, kun hän käyttäytyi ihan samalla tavalla? Mutta olihan se sentään eri mennä parantajalle kuin lähteä huvin vuoksi, koska ei jaksa siivota? Kai? Mutta seuraukset olisivat silti samoja... Äh... Nicin pitäisi puhua Feylle. Tunnustaa kaikki. Mutta eihän hän... ehkä Fey ei saisi tietää? London varmasti kertoisi... miksei kertoisi? Hänhän leveili muutenkin sääntörikkomisillaan ja nyt hän saisi vielä loattua samalla Nicin? Mutta kuka uskoisi? Toisaalta miksei uskoisi, Nicin käsikin oli kipeä, eikä Nic voinut sitä vain piilottaa. Ehkä jos Nic yrittäisi siivota nyt niin kaikki rangaistukset olisivat sillä hoidettu...
Mutta kipu kädessä kuitenkin vaati polttavaa huomiota, joten vaihtoehtoja ei ollut. Nic astui kynnyksen yli, laittoi salin oven kiinni ja suuntasi askeleensa sairaalasiipeen. Hän hämmentyi käytävien hiljaisuudesta, kuin koko koulu olisi korostanut hänen jälki-istunto pakoaan, mutta tajusi sitten kyseessä olevan vaimennusloitsun. Huoh, mitähän hoitamisestakin tulisi, jos hän ei kerran kuullut mitään... oivoi... kirottu London. Vaikka hiljaisuus kai oli oma syy. Miksi se tuntui niin pahalta?
// London hushus vaan heti tilaisuuden tullen, ei missään nimessä jatkohyökkäyksiä XD
Mut kiitos munkin puolesta pelistä! Tää on ollut ihan hauskaa ja vähän erilainen puoli Nicistä. Rakastan näitä Londonin höpinöitä //