Kirjoittaja Luol Crunel » 18 Loka 2020, 09:53
Jatko-opiskelijoita kuljettanut vene saapui haastesaaren rantaan ja oppilaita kehotettiin nousemaan maihin. Luol Crunel odotti paatissa tyynen rauhallisesti että muut olivat poistuneet veneestä ennen kuin nousi hitaasti seisomaan. Syy nuoren miehen harkittuihin ja varovaisiin liikkeisiin oli se, että hänen kätensä oli sidottu hänen selkänsä taakse, mikä teki tasapainottelusta aalloissa keikkuvassa paatissa hieman vaikeampaa.
Luol oli ainoa, jonka kädet oli sidottu, sillä hän oli ainoa, joka osasi taikoa ilman taikasauvaa - kiitos Uagadoussa vietettyjen kouluvuosien. Muilta Cerfeureilta oli vain viety taikasauva, mikä oli Luolin mielestä epäreilua. He sentään pystyivät käyttämään käsiään. Toisaalta, Luolia ei oltu kielletty vapauttamasta käsiään ja ne oli vain sidottu paksuhkolla köydellä, ei taikakeinoin, joten vapautuminen oli täysin mahdollista.
Luol nousi varovasti aaltojen kastelemalle puulaiturille ja asteli sitten itselleen tavanomaisemmin, nopein ja itsevarmoin askelin hiekka-alueelle. Hän pudotti kaulassaan roikkuvan kassinsa hiekalle ja ryhtyi sitten potkimaan rantahiekkaa, etsien terävää kiveä tai jotain muuta, jolla saisi köyden katkaistua. Olisihan hän voinut vain pyytää jotain toista oppilasta katkaisemaan köyden, mutta siihen Luol ei halunnut alistua, ei ainakaan ennen kuin olisi kokeillut itse.
"Oletteko koskaan katsoneet jästitelevisiosta Selviytyjiä?" Luol kuuli tutun äänen kysyvän kaikilta rannalta olijoilta, rikkoen odottavan ja jännittyneen hiljaisuuden. Kysyjä oli Ronja Blomroos, yksi Luolin pitkäaikaisimmista ystävistä. Tyttö mussutti myslipatukkaa - tyypillistä, aina syömässä - ja jatkoi selitystään: "Minulla on nyt sellainen tunne, että olen kyseisessä ohjelmassa. Katsokaa nyt ympärillenne: puita, kasveja, hiekkaa sekä kasa selviytymistarvikkeita!"
"Miksi sinä katsot jästitalovisiota?" Luol kysyi halveksuvasti ja kohotti kulmiaan. Luulisi nyt puhdasverisen noidan kuten Ronjan tajuavan pysyä jästeistä ja heidän vaarallisista kapistuksistaan kaukana. Luol ei voinut sietää jästejä, ne olivat vaarallista, alkeellista ja pahantahoista sakkia. Toivottavasti turnajaisissa ei tulisi olemaan haastetta, jossa piti osata käsitellä jästejä. Luol jättäisi turnajaiset sen saman tien kesken.
Ronjan seuraavat sanat lautan rakentamisesta menivät Luolilta ohi, sillä tämä oli vihdoin löytänyt sopivalta vaikuttavan, teräväreunaisen kiven. Luol polvistui hiekkaan, otti kiven nilkkojensa väliin ja alkoi hitaasti ja vaivalloisesti sahata köyttä rikki. "Merde", hän mumisi itsekseen. Olisipa puukko tai joku.