// Junamatka Châteauhun. Tämä peli käsittää 1. vaunun tapahtumat ja osaa peliin ottaa London, Oliver, Emma ja Osanne. Tervetuloa! :) //
Oli aurinkoinen ja lämmin keskiviikkoaamu Lyonin asemalla. Kello oli puoli kahdeksan ja asema alkoi täyttyä eri-ikäisistä noidista ja velhoista. Varsinkin laiturilla 9 ¾ oli ruuhkaa, asema oli pullollaan nuoria opiskelijoita ja heidän sukulaisiaan ja ystäviään. Asemalla vaihdettiin tiiviisti lähtöhalauksia ja suudelmia, vaikka oli vielä puoli tuntia aikaa junan lähtöön.
Lyonin aseman lämmössä junaa odotteli myös 15-vuotias, kolmatta lukuvuottaan Châteaun taikakoulussa aloittava gryffondoroppilas, London Morel. Hän oli pukeutunut sähkönsiniseen t-paitaan sekä farkkuihin, jotka roikkuivat matalalla, jossain takapuolen puolenvälin tuntumassa. Kengiksi hän oli valinnut tummanharmaat tennarit. Poika suki mustiksi värjättyjä hiuksiaan, hieroi silmiään ja oli selkeästi väsyneen näköinen. Hän oli nukkunut viime yönä tasan kolme tuntia sillä hän oli pitänyt pienimuotoiset lähtiäisjuhlat veljensä Donovanin, viiden kaverinsa ja kolmen tuntemattoman tytön kanssa. Iltaan oli kuulunut musiikin kuuntelua ja tanssimista, kermakaljan ja kurpitsamehun juomista, räjähtävän näpäyksen pelaamista sekä päätöntä menoa, kuten aina. London oli ainut joukkiosta, jonka oli määrä lähteä heti aamusta opiskelemaan, sillä hänen veljensä Donovan käy Pohjois-Ranskassa sijaitsevaa pimeydenvoimilta suojautumiseen keskittynyttä opistoa ja hänen koulunsa alkaa vasta kahden viikon päästä. Londonkaan ei olisi pannut pahakseen, vaikka hänenkin koulunsa olisi alkanut muutamaa viikkoa myöhemmin. Kesäähän oli vielä paljon jäljellä!
Poika haukotteli tyhjällä asemapenkillä ja tervehti unisesti muutamaa ohikävelevää tuttua oppilasta. Hän kaivoi matkalaukustaan aurinkolasit ja pisti ne silmilleen. Nyt hän pystyisi ummistamaan silmänsä ja ottamaan pienet nokoset kenenkään huomaamatta.
---
Juna saapui asemalle täysin aikataulussaan, klo 8:45. London heräsi puoliunestaan jarrujen kirskuntaan, nousi ylös ja astui ensimmäisten joukossa junaan. Hän ehti nähdä jälleen muutaman tutun junan käytävällä, mutta juttelemaan hän ei ehtinyt, sillä hänen perässään oli suuri letka oppilaita, jotka odottivat junaan pääsyä. London päätti jäädä ensimmäiseen vaunuun, joka oli yleensä se paras vaihtoehto, sillä siellä makeiskärry vierailisi useimmiten ensimmäisenä ja poika voisi valita parhaat päältä. Poika ei vetänyt vaunun ovea kiinni, sillä odotti jonkun tulevan samaan vaunuun hänen kanssaan. Viimeistään Bordeauxin kohdalla London saisi kavereita seurakseen, sillä siltä pysäkiltä astuvat mukaan hänen parhaat koulukaverinsa. Poika nosti kevyen matkalaukkunsa matkatavarahyllylle ja kävi istumaan ikkunanviereiselle paikalle. Tulisipa hänen seurakseen joku, esimerkiksi joku uusi kiva tyttö.
