//Alue varattu Rachel Shadowforestille ja K. Kärmesille. Sijoittuu johonki lukuvuoden alkuun.//
Karakatus istui syvässä yksinäisyydessä miettien syntyjä syviä. Hän tahtoi olla yksin, omissa oloissaan. Hän oli sekaisin kaikesta. Aur, Char ja kouluun palaaminen... Kaikki oli niin erikoista.
Hän katui pahoja asioita, joita oli tehnyt. Hän oli riidoissa itsensä kanssa. Karakatus tunsi olonsa niin oudoksi. Toisaalta hän tahtoi olla välitetty ja välittää, toisaalta pimeyden ruhtinas ja alistaa. Kuitenkin hyvä puoli oli taas vahoilla.
Hän tahtoi korjata sielunsa. Hän alkoi jopa näyttää taas ihmiseltä. Hän tosin oli edelleen hyvin kalpea ja hämennsilmiensä värikalvot himmeät, mutta ne alkoivat näkyä. Hänen tukkansakaan ei ollut enää harmaa.
Silti hän pysytteli poissa ihmisten ilmoilta. Hän ei tahtonut puhua kenellekkään sillä hetkellä. Hän tahtoi olla yksin.
