Istuskelin vähän ajatuksissani enkä kiinnittänyt sen kummemmin huomiota siihen, minkä aitoudesta tytöt puhuivat. Kun pullo lakkasi pyörimästä, eikä kukaan sanonut mitään, havahduin ihmettelemään, mistä hiljaisuus johtui. Suurinosa ringistä katsoi Auria, tai jotakin tuon ranteessa. Istuin sen verran kaukana vaaleasta tytöstä etten nähnyt sitä kovin tarkasti, mutta jonkinlainen käärmetatuointi se taisi olla.
Ja sitten Aur sanoi ettei ollut kuolonsyöjä. Katsoin häntä ällistyneenä. Oliko se siis pimeänpiirto? Kuulemma otettu velan vuoksi. Minusta kuulosti aika erikoiselta, että joku halusi tytön ottavan pimeänpiirtotatuoinnin maksuna jostakin. Alkoi epäilyttää, minkälaisessa seurassa Aur oikein liikkui. Se kuulosti hämärältä, ei ihan turvalliselta. Halloweenjuhlien jälkeen koko ajatus kylmäsi vähän. Mutta eihän koulussa oikeasti voinut olla mitään kuolonsyöjien kaltaisia. Luultavasti se oli vain ollut jonkun hölmö pila pyytää sellaista velanmaksua. Ikävää tosin Aurille, jos hän ei saisi sitä ikinä pois.
Ruskeatukkaisen pojan vuoro jätettiin välistä, ja pullo lähti taas pyörimään. Tällä kertaa se osoitti Alainia. Tämä valitsi totuuden ilmeisesti odottaen jotakin suurempia kysymyksiä. Minusta tosin tuntui, että jos hän halusi pohtia filosofisia, niin saisi keksiä sellaisen kysymyksen itse. Se ei nimittäin vaikuttanut olevan ihan pelin henki. Suurinosa porukasta tuskin ajatteli tänään mitään muuta kuin pussaamista ja juomista. Eipä tosin sillä, että minä olisin valittanut. Ehkä olisin halunnutkin suudella jotakuta, jos sen vain olisi voinut tehdä vähän luontevammin ja ilman että olisin rikkomassa kenenkään oikeuksia.
Jälleen kerran tehtävä liittyi pussaamiseen. Oliko Alain pussannut ketään? Hmm, kiintoisaa. Tosin voisiko tuohon edes vastata kieltävästi? En ainakaan itse olisi kehdannut. Mutta eipä olisi tarvinnutkaan, sillä olinhan minä suudellut, ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Se oli ollut puistossa, jonkun ehkä vähän vanhemman tytön kanssa, jota olin alunperin lähestynyt vain siksi, että tällä oli ollut konvehtirasia. Olin vain ajatellut että ehkä saisin häneltä konvehdin, jos olisin mukava, mutta kenties se rooli oli sitten tullut vedettyä vähän liiankin hyvin. Eipä tosin sillä, että suukossakaan mitään vikaa olisi ollut. En vain muistaakseni ollut ihan vielä silloin osannut sitä erityisemmin arvostaakaan. Kyllähän pussailuun kesti hetki tottua, ennen kuin se tuntuisi olevan mitään muuta kuin märkää.
Nostin katseeni, kun peliin oli yllättäen tulossa joku uusi osallistuja. Sievä tyttö jolla oli liilaan vivahtavat vaaleanpunaiset hiukset. Huomaamattani hymyilin uneksuvasti, koska väri näytti vähän karkilta. Mutta hetkinen, eikös tuo ollut Rebecca? Hiukset vain olivat erilaiset kuin päivällä. Niin, se Rebe Serdaiglesta, jolla oli vähän uhkaava jatko-opiskelija poikaystävänä. Huokaisin hieman itsekseni. Kaikki näteimmät tytöt täällä taisivat olla sellaisia, joita ei joko saanut tai sitten uskaltanut pussata. Huonoa tuuria? Ehkäpä olin aiheuttanut sitä itselleni aiemmin pitämällä mustan kissan pukua. Lisäksi minulla oli vähän kummallinen lievästi polttava tunne vatsassa. Varmaan se punainen juoma oli saanut aikaan jotain närästyksen tapaista. Vaihdoin istuma-asentoa vetäen polvet rintaan ja haukottelin kämmeneen.
