//Peli sijoittuu Andin ja Alin kotiin Tarareen, päivänä 24.12.2017. Tällä pelillä päädyin sitten aloittamaan tammi-huhtikuun kestävän “haasteeni”, sisällöllisesti tämä on köyhä, koska noh… Oikeasti tein tämän vain joulukalenterin sanasijoittelua varten, eli jokaisesta Andin vuorossa tulee jokin siihen liittyvä sana löytymään. Ja haasteeseen tosiaan… peli 1/120
Isin työt olivat loppuneet edellisenä päivänä ja he olivat yhdessä palanneet edellisenä iltana kotiin Châteausta. Isillä oli mennyt todella kauan saada kaikki koulussa tehtyä ja kaikki oppilaat olivatkin ehtineet vaeltamaan porotokan tavoin junaan ja pois koululta. Andilla ja isillä olivat käytössään toiset keinot kotiin matkaamiseen, eikä se Andia haitannut, hän ei ollut kovinkaan suuri junien ystävä. Illalla kotiin päästyään Andi oli kumminkin ollut turhan väsynyt, jotta olisi jaksanut enää jäädä keskustelemaan isin kanssa, joten heillä olisi tänään juteltavaa.
Joten Andin oli aika nousta sängystään ja lähteä alas, ihmisten ilmoille. Hän oli syksyn aikana saanut viettää aikaa isin kanssa kyllä aivan liian vähän. Isi oli aina töissä ja Andilla oli paljon tehtävää koulun, harrastusten, oppilaskunnan hallituksen sekä koulunäytelmän parissa. Viikonloppuina he olivat yrittäneet nähdä mahdollisimman paljon (ja oli Andi nähnyt isiä enemmän kuin äiti, mutta silti), oli se aika erilaista kuin ennen tuon opettajaksi ryhtymistä, jolloin he olivat viettäneet aikaa yhdessä lähes joka ilta.
Andi löysi isin olohuoneesta tuon omalta nojatuolilta, jossa tuo istui aina, lehteä lukemasta. Andi muodosti kasvoilleen suloisimman osaamansa hymyn ja sukelsi lehden alitse isin syliin. “Hyvää joulua”, hän toivotti isille, odottaen tuon laittavan lehden pois nyt seuraa saatuaan.
