Flirtti raiteilla

[Jill Bauer]

//Peli on vaunussa nmr.1, ja sijoittuu 1.7. Peli seuraksi tulee London Morel eikä muita tällä kertaa oteta mukaan ps. Syyttäkää Cedaa nimestä.//

Istun ensimäisessä vaunussa, jossa ei ole ketään muuta, kuin minä. En edes tiennyt millä asemalla tulisin jäämään, mutta luultavasti tulisin jäämään Lyonissa. Sillä siellä oli toinen Ranskan asunnoistamme Odotin kovasti kotiin pääsemistää, vaikka tulenkin viettämään taas yksin, ellei tule edustus tilannetta. Ajettelin lähteä huomenna aamulla kotiin Saksaan. Katselen asuani hymyillen päälläni on valkonen olkaimetton mekko, ja jaloissani minulla on valkoiset ballerinat. Hiukseni ovat auki. Katselin vaunuani ainoa vapaa paikka oli vieressäni sillä toisella puolella oli tavaroita jota tarvitsen matkalla.

Alan katsoa maisemia ilman, että kiinnitän huomiota siihen mitä ympärilläni tapahtuu.

[London Morel]

London rakasti tätä hetkeä, jolloin hän sai hyvästellä makuusalinsa viimeistä kertaa lukuvuoden aikana. Hän sai heittää tavaransa sikin sokin matkalaukkuunsa ja suunnata matkansa Poudlardineen. Poudlardineen hän matkusti muiden oppilaiden ja jatko-opiskelijoiden tapaan pegasosten vetämän vaunun kyydissä. Pojan matkakavereina olivat hänen kolme parasta cerfeurkaveriaan, joiden kanssa hän jutteli ja naureskeli koko matkan ajan. Matka kylään ei kuitenkaan ollut pitkä, ja pian oli aika siirtyä junan kyytiin.

Kaikki neljä poikaa hyppäsivät alas vaunusta, heittivät matkalaukkunsa junan taaimmaiseen vaunuun ja rynnistivät sitten kohti junan etummaista ovea. He tönivät toisiaan leikkimielisesti ja kukin yritti ehtiä ensimmäisenä junan ovesta sisälle. Jokainen heistä tiesi, että vaunuosaston parhaat paikat olivat pienen pöydän ympärillä, ikkunan vieressä. Niinpä vain kaksi heistä pääsisi ikkunapaikoille ja muut kaksi joutuisivat tyytymään pöydättömiin paikkoihin.

London työnsi yhden kavereistaan sivuun ja hyppäsi ensimmäisenä sisälle junan etummaiseen vaunuun. Hän jatkoi juoksuaan junan sisällä, avasi ensimmäisen vaunuosaston oven ja juoksi sisälle varaamaan parhaan paikan. Itseasiassa hän juoksi kirjaimellisesti ikkunapaikalla istuvan jatko-opiskelijatytön syliin. London tajusi kömmähdyksensä pian, kun hän näki edessään ruskeahiuksisen Jill Bauerin sekä kuuli kavereidensa naurunremakan taka-alalla. Poika otti välittömästi nopeita askeleita taaksepäin ja piti käsiään pahoittelevasti päänsä molemmin puolin. Kaverit olivat jo poistuneet vaunuosastosta ja olivat jo etsimässä tyhjää vaunua itselleen. London itse jäi vielä osastoon ja yritti selvittää tilanteen.

"Sori", poika töksäytti ja virnisti pienesti heti perään. Jos merkit pitivät paikkaansa, Jill luultavasti suuttuisi niin kovasti, että koko juna kuulisi Londonin taas mokanneen. "Mutta kiitä onneasi, että se olin mä, joka istui syliisi, eikä esimerkiksi Ronja - siinä tapauksessa susta olisi tullut pannukakku", poika yritti keventää tunnelmaa pienellä vitsillä ja virnisti uudestaan. Hän toivoi, ettei Ronja Blomroos ollut Jillin kaveri, sillä jos oli, London saisi kuulla kunniansa luultavasti molemmilta tytöiltä.

[Jill Bauer]

Keskityn ulos katsomiseen niin, etten edes huomaa vaunuun tullutta poika porukkaa, kunnes jokin osui minuun, ja kuulin naurua. Vilkaisin mikä minuun oli oikein osunut. Tajuttuani mikä hän oli yllättynyt katseeni muuttui hyvin vihaiseksi. Poika otti askelia taaksepäin ja piti käsiään päänsä takana. "Sori", poika sanoi. Olin hetken hiljaa kunnes sanoin "Onko sulla joku ongelma, kun keräät huomiota tolla tavalla".  "Mutta kiitä onneasi, että se olin mä, joka istui syliisi, eikä esimerkiksi Ronja - siinä tapauksessa susta olisi tullut pannukakku",poika sanoi ja tuijottin vain poikaa hyvin ärsyyntyneellä ja kysyvällä katseella, olin taas hetken hiljaa kunnes mutisin "Jättiläinenki ois ollu parempi vaihtoehto kun sinä" ja otin laukusta joka oli jaloissani saksalaisen nuortenlehden ja mansikoita ,aloin lukea lehteä ja syömään mansikoita. Toivoen ettei kyseinen poika osaisi Saksaa

[London Morel]

London oli arvannut aivan oikein. Jill ei ollut hyväksynyt hänen anteeksipyyntöään, vaan tuon katse muuttui vihaiseksi ja tuo vastasi hyvin kylmästi Londonille. Tyttö oletti Londonin kerjäävän huomiota tämänkaltaisilla tempuilla, mutta hän oli täysin väärässä. Pojalle vain sattui tapahtumaan hullunkurisia asioita, vaikkei hän itseään hajamieliseksi tai tumpeloksi mieltänytkään. Ehkä hänellä oli vain outo tyyli tehdä tyttöihin vaikutus.

Poika naurahti Jillin toteamukselle jättiläisestä, mutta hän ei nähnyt hymynkarettakaan tytön kasvoilla. London katsoi, kuinka tuo otti laukustaan esille lehden ja mansikoita. Tuo alkoi lukea lehteä ja syömään eväitään, aivan kuin poika ei olisi ollut enää paikalla. Toisaalta London olisi halunnut poistua välittömästi, mutta hän ei halunnut lähteä aivan vielä. Jill oli oikeastaan kovin viehättävä suuttuessaan.

"Mä en tajua teitä tyttöjä", London sanoi seuraavaksi ja vei katseensa vastakkaiselle penkille, joka oli reunasta reunaan täynnä tytön laukkuja ja tavaroita, "Miksi teillä on aina noin paljon tavaraa? Mä pärjään yhdellä laukulla koko lukuvuoden, mutta sulla on... varmaan kymmenen kertaa enemmän tavaraa", poika kommentoi ja virnuili. Hän asteli laukkujen luo ja yritti kurkkia niiden sisältöä. Ne olivat luultavasti täynnä meikkejä, vaatteita, lehtiä ja muita tyttöjen juttuja.

[Jill Bauer]

Menetin ajantajuni hetkeksi, ja heräsin todellisuuteen kun London katseli tavaroitani ja sanoi "Mä en tajua teitä tyttöjä". Huulillani oli hetken pieni hymy ja London jatkoi "Miksi teillä on aina noin paljon tavaraa? Mä pärjään yhdellä laukulla koko lukuvuoden, mutta sulla on... varmaan kymmenen kertaa enemmän tavaraa". Katsoin häntä hetken säälivästi ja sanoin "Tossa on vaan ne tavarat joita tarviin tän matkan aikana". Tuota poikaa oli tosiaan hyvin vaikea vihata vaikka yritinkin parhaani. Vaihdoin puheenaihetta ja kysyin "Minne sä oot menossa"

[Aurora Smith]

//Apua väärällä käyttäjällä tuli enkä osaa vaihtaa kirjottajaa//

[London Morel]

// Vaihdoin! //

Londonin lepyttelytaidot olivat ilmiömäiset. Jill oli varmasti yksi koulun vaikeimmin lepyteltävissä oleva henkilö, ja silti tuo pian hymyili Londonille sekä lopetti kiukkuilunsa. Tuo ei väittänyt pojalle vastaan hänen arvioidessaan tavaranpaljoutta, eikä käskenyt pojan pysyä erossa hänen tavaroistaan. Päinvastoin - tyttö kertoi yllättävän ystävällisesti vaunussa olevan vain tavarat, joita hän tarvitsi tämän matkan aikana. Lisäksi tuo kysyi, minne poika oli menossa.

London ihmetteli hetken vielä tavaran paljoutta, kunnes käänsi huomionsa Jillin esittämään kysymykseen. "Lyoniin. Mä asun Lyonissa", poika vastasi ja hymyili tytölle pienesti, "Asun vielä mun perheen kanssa, mutta tavoitteena olis muuttaa omaan kämppään mahdollisimman pian", hän jatkoi kertomistaan, "jos säkin jäät vasta Lyonissa pois, niin meillähän on koko päivä aikaa viettää kahdestaan aikaa", London kertoi, ja oli lähes jo unohtanut kaveriporukkansa, joka oli poistunut äsken toiseen vaunuun. Lisäksi hänen olisi luultavasti pitänyt nähdä tyttöystäväänsä Rebeccaa matkan aikana, mutta ehkei sillä asialla ollut niin kiirettä.

London istui penkille hyvin lähelle Jilliä, muttei sentään vielä tungettelevan lähelle. Hän käänsi katseensa ikkunasta ulos ja huomasi, kuinka juna nytkähti liikkeelle. Poika näki pari tuttua henkilökunnan jäsentä huiskutelemassa haikeita hyvästejä oppilaille. London ei huiskuttanut takaisin, sillä hänestä tuntui vain hyvältä päästä hetkeksi eroon noista kasvoista.

[Jill Bauer]

//Aww Jill on tärkeempi ku Rebe...Eiku mitä//

"Lyoniin. Mä asun Lyonissa", London vastasi. hymyilin ja nyökkäsin hänelle pienesti. London jatkoi, "Asun vielä mun perheen kanssa, mutta tavoitteena olis muuttaa omaan kämppään mahdollisimman pian". Hymyilin pojalle ja vastasin "Mäkin asun vielä vanhempieni kanssa, mutta tuntuu että asuisin yksin kun nään ne vaan edustus tilanteissa. Mut ei sillä, että laittaisin mitenkään palvelemista vastaan". London jatkoi "jos säkin jäät vasta Lyonissa pois, niin meillähän on koko päivä aikaa viettää kahdestaan aikaa " hymyilin hiukan ja vastasin "Joo, mäki jään Lyonissa meillä on yksi ranskan asunnoista siellä, ajattelin mennä sieltä heti huomenna aamulla Saksaan".


London istui pankille lähelle minua, muttei kuitenkaan liian lähelle. London käänsi katseensa ikkunasta ja minäkin käänsin ja huomasin kuinka juna lähti liikkeelle. Pari professori vilkuttivat junalla, kun huomasin sen sanoin Londonille "Vilkuttaakohan noi siks et niillä on jo ikävä meitä vai siks et pääsee eroon meistä", hymyilin hiukan ja käänsin katseeni Londonin.

[London Morel]

London piti siitä, kuinka Jill hymyili hänen sanoilleen. Tuokin kertoi asuvansa vielä vanhempiensa kanssa, mutta sanoi näkevänsä heitä vain harvoin. Lisäksi tyttö kertoi jäävänsä Lyonissa pois, jossa hänen perheellään oli asunto, mutta lähtevänsä heti huomenna Saksaan, jossa tuon perheellä oli ilmeisesti vielä yksi asunto. Kun kaksikko katseli ikkunasta ulos junan lähdettyä liikkeelle, Jill kysyi, vilkuttivatkohan professorit siksi, että heillä on jo ikävä oppilaita, vai siksi, että he pääsevät eroon heistä.

London naurahti. Hän oli jokunen vuosi sitten miettinyt itse aivan samaa, ja oli päätynytkin varsin suoraan ratkaisuun. "Siksi, että ne pääsee eroon meistä. Ei kukaan voi meitä ikävöidä", poika kertoi ja naurahti toistamiseen. Kun Poudlardinen asema oli jäänyt taakse, hän käänsi katseensa takaisin Jilliin ja palasi aikaisempaan aiheeseen, josta he olivat puhuneet.

"Sulla taitaa olla aika rikas perhe, jos omistatte useamman kämpän Ranskassa ja ulkomailla", London sanoi hivenen ihailevasti, "Kyllä mullekin kelpais, Saksassa olisi nimittäin kiva käydä". Poika oli miettinyt, että muuttaisi tulevaisuudessa asumaan ulkomaille. Hän oli kotoisin Yhdysvalloista, joten kotiseudulle olisi mielenkiintoista palata. Toisaalta Saksa, Italia ja Espanjakin olisivat potentiaalisia vaihtoehtoja. "Jos meinaat pitää kesän aikana bileet jossakin teidän kämpissänne, niin pistä pöllöä tulemaan", London kertoi ja virnisti.

[Jill Bauer]

London naurahti."Siksi, että ne pääsee eroon meistä. Ei kukaan voi meitä ikävöidä", poika sanoi ja naurahti uudestaan. Hymyilin ja vastasin "Totta". Sen jälkeen poika käänsi katseensa takaisin minuun ja jatkoi juttelua.


"Sulla taitaa olla aika rikas perhe, jos omistatte useamman kämpän Ranskassa ja ulkomailla" London sanoi hiukan ihailevasti. Hymyilin vain hänelle ja hän jatkoi "Kyllä mullekin kelpais, Saksassa olisi nimittäin kiva käydä". Jatkoin vain hymyilyä ja sanoin "Joo, ma asun Saksassa", olin hetken hiljaa ja jatkoin "Mun iskä on Saksan taikaministeriö". Tarkkaili pojan ilmettä kun olin sanonut tuon.


"Jos meinaat pitää kesän aikana bileet jossakin teidän kämpissänne, niin pistä pöllöä tulemaan", London jatkoi. Hymyilin hänelle ja sanoin "Kyllä, sä voit muutenkin meille tulla, laita pöllöä niin annan ohjeet miten meille pääsee." Hetken päästä sanoin "Sä voit tulla meille vaikka yökylään", sen sanottuani toivoin, että London ei ajattele sitä pervosti vaikka se taisikin olla mahdotonta.