Kiipeilyä korkeuksissa

Lukuvuoden 2016-17 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Aurora Smith » 20 Kesä 2017, 00:07

//nimen keksiminen on aina vaikein juttu//


Kävelen koulun autioita käytäviä kohti ulos, hiukseni ovat kiinni, jaloissani on juoksuhousut, ja päälläni musta toppi ja huppari. Olin menossa ulos, tarkelleen sanoen katolle. Aijoin tehdä siitä perinteen, eli tulisin kiipeämään joka kesä katolle. Reppukin minulla oli tällä kertaa mukana, joka ei painanut juuri mitään vaikka sen sisällä oli mm. tikkaat. Sitä oltiin myös laajennettu. Kummatkin olivat tietysti tehty taijan avulla. Yhtäkkiä kuulen edestäni ääniä ja menen varoihin piiloon, vaikka tulia oli luultavasti jo huomannut minut. Otin hyvin salakavalasti taikasauvan esiin, sillä jos hahmo oli professori pääsisin testaamaan moistintyhjennys osaamistasi.
Aurora Smith
 

Re: Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 20 Kesä 2017, 10:55

Hitaasti työnsin Gryffondorin makuuhuoneen oven auki ja hiippailin käytävään valkopyökkisauva kädessäni. Pimeitä käytäviä valaisi soihdut ja ikkunoista paistava kuu, joka aina välillä piiloutui pilviverhon taakse. Tennareistani ja collegehousuista lähtevä kopina ja kahina olivat ainoa ääni mikä kuului autioilla käytävillä. Suunnitelmat suuntasivat minua pihamaalle tekemään jotain, koska pieni seikkailijaääni pääni sisällä oli yllyttänyt minut rikkomaan koulun sääntöjä, mitä en ollut tehnyt vielä neljään vuoteen. Joten päätin lähteä ulos keräämään kasveja, joita voisi kerätä vain kuutamolla.

Ollessani lähellä pääovia valpastuin ja kuuntelin ympäristöä käytäviä valvovien professorien varalta. Ja tietysti myös räyhähengen varalta. Ei olisi kiva jäädä kiinni johonkin sen källiin aamuyöstä. Kääräisin mustan hupparini hihoja ylöspäin ja kääntyessäni nurkan taakse huomasin jonkun livahtavan käytävän varjoihin. Professori se ei ainakaan ollut, mutta oppilas tai räyhähenki se voisi hyvinkin olla. Ellen säikähtänyt siitten vaan kissaa tai jotain muuta olentoa. Hiippailin hiukan lähemmäs ja huomasin hahmon olevan oppilaan, ei kissan kokoinen.

"Kuka siellä", sanoin hiljaa matalalla ja karhealla äänelläni. Sydämeni tykytti rinnassani vaikka huomasin hahmon olevan lyhyempi kuin minä. Se ei silti tarkoittanut, että oppilas ei osaisi taikoa minua paremmin.
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Re: Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Aurora Smith » 20 Kesä 2017, 11:23

"Kuka siellä", hahmo kysyi. Huomatessani hahmon olevan oppilas laitan sauvan takaisin reppuuni ja astun käytävään, olin huppupäähäni, niin niin ettei kasvojani näy. Katselen hahmoa hetken huppuni suojasta ja sanon "Sä voit kutsua muo Bellaks, vaikka se ei olekkaan mn oikea nimi" sanoin sillä en halunnut paljastaa henkilöllisyyttäni. Katselen hahmoa hetken kunnes kysyn "Kuka sä olet" olin muistaakseni nähnyt hahmon joskus tunneilla, eikä ääneni tunnistamisesta pitäisi olla vaaraa, sillä en puhu tunneilla. "Mitä sä täällä teet" kysyn hiljaa "Eikö sun pitäis olla jo tuvassa" jatkan kyselyä. Hahmo näyttää pelottavalta, mutta yritän kätkeä sitä tunnetta.
Aurora Smith
 

Re: Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 20 Kesä 2017, 11:41

Oppilas astui käytävään. Hänellä ei ollut taikasauvaa kädessään, kun taas minulla oli. Tosin en kyllä osoittanut häntä sillä, mitä olin hetki sitten tehnyt. Oppilas oli huppupäin joten en nähnyt hänen kasvojaan. Arvioin kuitenkin hänet itseäni nuoremmaksi pituuden perusteella.

Hetken minua katseltuaan hän sanoi: "Sä voit kutsua mua Bellaks, vaikka se ei olekkaan mun oikea nimi." Bella tutki minua katseellaan ja hiukan hermostuneena -mitä en näyttänyt ulospäin- raksautin rystysiäni.
"Kuka sä olet", seuraava kysymys ei yllättänyt minua mitenkään. Mutta koska tuo ei näyttänyt kasvojaan eikä kertonut oikeaa nimeäänkään, en halunnut itsekkään kertoa vaikka kasvoni hän näkikin.

"Mitä sä täällä teet", Bella kysyi epäilevästi ennenkuin ehdin vastata edelliseen kysymykseen, "Eikö sun pitäis olla jo tuvassa", hän jatkoi.

"Oon Léonide", ensimmäinen nimi joka päähäni pälkähti sattui omistamaan sisaruksistani toinen.
"Ja samaa voisi kysyä sinulta", jatkoin. "Olen kuitenkin menossa ulos ja näytät siltä, että niin sääkin", totesin kohottaen kulmiani.
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Re: Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Aurora Smith » 20 Kesä 2017, 13:08

"Oon Léonide" hahmo vastasi, hymyilen hiukan hupun suojassa, kunnes sanon niin että ääneni kuulosti haastavalta vaikkei niin ollut tarkoitus " Et ole, minä saan tietää nimesi joka tapauksessa ensimmäisellä oppitunnilla"


"Ja samaa voisi kysyä sinulta" hahmo vastasi, en sanonut mitään vaan olin hiljaa joten hahmo jatkoi nostaen kulmakarvaansa "Olen kuitenkin menossa ulos ja näytät siltä, että niin sääkin". Jatkan hymyilyä ja sanon " Olen menossa tavallaan ulos olen nimittäin menemässä katolle" "Mitä sukupuolta olet" sanoin katsellen hahmoa.
Aurora Smith
 

Re: Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 20 Kesä 2017, 15:32

"Et ole, minä saan tietää nimesi joka tapauksessa ensimmäisellä oppitunnilla", hän sanoi haastavasti huppunsa alta ja hymyili. Suupieleni kohosi ja katsoin häntä alta kulmien.
"Oh... I know that", totesin hiljaa.

"Olen menossa tavallaan ulos olen nimittäin menemässä katolle", totesi hahmo hymyillen.
"Itse asiassa niin minäkin", totesin vaihtaen suunnitelmaa lennosta työnsin kädet taskuihin ja vaihdoin painoa jalalta toiselle.. Kasvit eivät tulleet enää mieleenkään.

"Mitä sukupuolta olet?" tuo pamautti kysymyksen päin kasvoja. Naurahdin hieman kovempaa ja kohotin kulmiani. Pidin pienen tauon ja astuin askeleen lähemmäksi itseään Bellaksi kutsuvaa henkilöä kohti. Kohotin hieman leukani ja katsoin alaspäin huppupäiseen oppilaaseen. Se oli helppoa, hän oli todella lyhyt verrttuna minuun.

"Sitä saatkin miettiä", sanoin matalalla äänellä toinen suupieli kaartuneena pieneen hymyyn.

Tämä henkilö toi minusta uuden puolen näkyviin: rohkean ja vielä enemmän maskuliinisen kuin jo olinkaan. Pidin siitä.
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Re: Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Aurora Smith » 20 Kesä 2017, 16:24

"Oh... I know that", hahmo sanoi hymyillen. Kun kerroin minne olin menossa hahmo sanoi "Itse asiassa niin minäkin". Ilmeeni muuttuu yllättyneeksi ja totesin "Et vaikuta sellaselta tyypiltä, joka kiipeäisi huvikseen koulun katolle"

Kysyttyäni kumpaa sukupuolta hän oli, hahmo alkoi nauramaan. Kun hän oli lopettanut nauramisen ja astui minun eteeni. Hän kohotti leukaansa ja katsoi minua. Tuijotin hänen rintaansa sillä muuten olisin paljastanut itseni. "Sitä saatkin miettiä", hahmo sanoi matalalla äänellä. "Mennäänkö" kysyn hetken paikalla olon jälkeen
Aurora Smith
 

Re: Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 20 Kesä 2017, 17:15

"Et vaikuta sellaselta tyypiltä, joka kiipeäisi huvikseen koulun katolle", huppupäinen totesi yllättyneenä. Kohautin olkiani.
"Et oikein sinäkään", sanoin ihan vain ärsyttääkseni häntä. Olinpas ilkeällä tuulella tänään.

Kun astuin hänen eteensä, tuo tuijotti rintaani. Olisin toivonut hänen tekevän sen virheen, että olisi edes vilkaissut minua, mutta hän piti katseensa pois kasvoistani enkä voinut tunnistaa kuka tuo oli. Omat epäilykseni minulla kuitenkin oli. Luonne ja säännöistä piittaamattomuus paljasti henkilön tuvan.

"Mennäänkö?" hän kysyi hetken paikallaolon jälkeen. Nyökkäsin hitaasti, otin taikasauvan uudelleen käteeni ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovia. Työnsin oven auki vilkuilin ulkona ympärilleni, sen jälkeen rentoutin jännittyneet lihakseni ja hengitin raikasta ulkoilmaa. Vilkaisin ympärilleni ja etsin katseellani seuralaiseni.
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Re: Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Aurora Smith » 20 Kesä 2017, 17:29

Hahmo kohautti olkapäitään ja sanoi "Et oikein sinäkään", hymyilin ja sanoin "Et tiedä kuka olen" Vihdoin lähdimme liikkeelle. Seurasin hahmoa aina pihalle saakka kunnes juoksin penkille ja kiipesin sieltä ensimmäiselle tasanteelle asti. Sen jälkeen hyppelin tasolta toiselle. Jäin odottamaan toista noin viiden metrin korkeudelle.
Aurora Smith
 

Re: Kiipeilyä korkeuksissa

ViestiKirjoittaja Ly Allen » 20 Kesä 2017, 17:55

"Et tiedä kuka olen", hän totesi sanottuani, ettei hän vaikuta sellaiselta tyypiltä joka kiipeilee katoille. "Aika dramaattinen vastaus", ajattelin, kun lähdin ulos.

Näin ulos tultuani tuon jatkaneen penkiltä ylöspäin ja hyppelikin jo tasanteilta toiselle. Seurasin perässä toisen odottaessa ylhäällä. Hän liikkui minua vikkelämmin hyppiessään katolla. Kun tulin hänen luokseen, katselin ympärilleni kuunvalossa.

"Korkeammalle?" kysyin ja lähdin kohti seuraavaa harjannetta. Vedin itseni käsien varassa seuraavalle tasolle ja päästyäni ylös ojensin käteni seuralaiselleni. Hän oli liian lyhyt ylettämään kattoharjanteen reunaan -oli itsekin juuri ja juuri ylettänyt reunaan-, enkä uskonut hänen pystyvän vetämään itseään ylös.
Ly Allen
Oppilas
 
Viestit: 82
Liittynyt: 15 Kesä 2017, 16:05

Seuraava

Paluu Lukuvuosi 2016-17

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron