//Peli sijoittuu kesäkuiseen maanantai-iltaan/yöhön ja mukaan odotamme Marceau Forestia (ja myöhemmin myös Alphonse Drake).
Ev tiesi kyllä, ettei siihen aikaan vuorokaudesta olisi saanut olla ulkona, mutta hän ei voinut sille mitään. Tuo maanantai-ilta oli ollut niin kaunis ja sisällä ahdistavaa. Lohikäärmeen kasvattamasta oli tuntunut, kuin seinät olisivat kaatuneet päälle, vaikkei niin tokikaan oikeasti ollut. Tyttö olikin heti makuusalitovereidensa nukkumaan käytyä kadonnut salista ja hiipinyt ulos linnasta.
Siinä hän siispä seisoi järven rannalla, paljaita varpaitaan uittaen vielä melko viileässä vedessä ja siivet levällään. Kevyt tuuli ihollaan ja siivillään. Oli melko valoisaa, eikä taivaalla montaakaan pilveä näkynyt. Lohikäärmetyttö oli laittanut ylleen jonkinlaisen mekon, jonka selkäpuoli oli aukinainen hyvin alas asti ja helmakin oli molemmilta puolilta avonainen.
Ev oli sulkenut silmänsä, voidakseen haistaa kesäyön; valoisuus, ruohikko, järvi, metsä… kaikella oli oma tuoksunsa. Voidakseen tuntea tuulen hyväilyn ihollaan, tuon tuulen, joka ääneti kehotti nousemaan siiville ja katoamaan tästä kirotusta ihmisten maailmasta. Ja voidakseen kuulla kaiken; linnut, tuulen puissa ja ruohossa, eläimet metsässä, askelet taka—Ev avasi silmänsä ja kääntyi katsomaan, kuka muu saattoi siihen aikaan yöstä liikkeessä olla. Kuka uskalsi sääntöjä rikkoa?
