Sovintoa vai ei?

[Greta Glaris]

//Peli sijoittuu päivään 15.3. Aika on oppituntien jälkeen. Mukaan odotetaan Cyan Grenieria//

Istun tavalliseen tapaani kirjastossa oppituntien jälkeen. Riidasta Cyanin kanssa oli kulunut jo kaksi viikkoa, mutta asia vaivasi minua yhä. Olin melkein yhtä uusi kuin hän, eikä minulla ollut montaa ystävää. En siis tarvinnut vihollisiakaan. Yritin karistaa nämä ajatukset, mutta ne seurasivat minua kaikkialle. Turhautuneena nappasin uuden kirjan käteeni. Se kertoi historiasta ja siinä oli historiallisten esineiden kuvia tekstin ohella. Avasin kirjan ja näin sivulla Cyanin kuvan. Ravistin hämmästyneenä ja kauhistuneena päätäni. Sitten katsoin uudestaan, mutta nyt sivulla oli patsaan kuva.
Hiukan vihaisena käänsin sivua. Aloin lukemaan tekstiä eikä mennyt kauaakaan, kun jo luin sivulta nimen Cyan Grenieria. "Hyvä on!" Karjaisin ja paiskasin kirjan pöydälle. Matami vilkaisi minua vihaisesti, mutten välittänyt.

Astelin ulos ja suuntasin askeleeni pöllölään. En todellakaan alkaisi ruveta etsimään Cyania koulusta. Kipusin portaat ylös pöllölään ja pysähdyin pöllönkakasta täyden lattian reunalle. En tiennyt oliko Cyanilla oma pöllö, mutta en minä sille viestiä luultavasti antaisikaan. Menin kyykkyyn ja nojasin seinään. Kaivoin laukustani kirjan ja asetin se päälle pergamentin. Kaivoin laukusta mustepullon ja sulkakynän. Pohdin, pitäisikö minun laittaa nimeni pergamentiin? Vaikuttaisikohan se siihen ettei Cyan saapuisi paikalle? No jaa, ehkä on parasta että hän näkee heti kuka haluaa pyytää anteeksi. Aloin raapustaa pergamentille siistillä käsialalla:

"Hei Cyan!
Muistat minut varmasti, olen Greta Glaris. Viime tapaamisemme ei päättynyt kovin hyvin. Olit oikeassa, kaikki oli suurimmaksi osaksi minun vikani. Olin töykeä, epäpouffsoufflemainen kovistelija. Haluaisin siis pyytää sinulta anteeksi, jos viitsit saapua pöllölään. Toivoisin, että voisimme sopia välimme, sillä en halua vihollisia. Varsinkin kun ystäviäkään ei ole kovin montaa. En tiedä mikä minua sinä päivänä vaivasi. En käyttäytynyt ollenkaan omanaitsenäni. Mutta toivon että saavut pöllölään.

Ps. Toivottavasti et pelästynyt pöllöä, koska sehän on sama joka hyökkäsi kimppuusi.

Greta Glaris

Luin kirjeen läpi ja totesin sen hyväksi. Rullasin pergamentin ja sinetöin sen. Sidoin sen ympärille vielä nauhan kauniilla rusetilla. Pakkasin tavarat laukkuuni ja nousin ylös. Menin sisään pöllölään ja etsin katseella Edvandia. Hetken kuluttua äkkäsin sen orrelta nukkumasta. Herätän sen kävelemällä sen luo. "Vie tämä Cyan Grenierialle. Löydät hänet luultavasti jostain päin kolmatta kerrosta." Sanon Edvandille ja lähetän sen matkaan. En ole varma miksi halusin tavata juuri siellä. Eläinten läsnäolo tuntui vain rauhoittavalta. Nojauduin seinää vasten odottamaan mahdollisesti saapuvaa Cyania.

[Cyan Grenier]

Koulupäivä oli loppunut juuri vähän aikaa sitten, ja minä vain tallustelin käytävillä miettien, mitä oikein tekisin. Läksyjä en ainakaan aloittaisi ennen iltaa. Mutta ei minulla ollut koulussa vielä kunnon kavereitakaan joita olisin toivonut seuraksi. Vaikutti melkein siltä, että kaikki muut täällä halusivat vain opiskella kaiket päivät ja rypistelivät otsaansa, jos yritin ehdottaa jotain jännempää tekemistä. Ja muutenkin monet olivat katsoneet minua jotenkin tosi oudosti viimeaikoina. Ja supattaneet jotain. Eikä minulla ollut hajuakaan miksi. Olinko sitten muka tehnyt jotain niin omituista?

Havahduin ajatuksistani kun huomasin yhtäkkiä sisällä lentävän pöllön. Se tuli minun luokseni ja pudotti pergamentin, jonka ehdin juuri napata kiinni. Avasin sen hämmästyneenä. Yleensähän posti tuli aina ruokailun aikaan eikä keskellä iltaa. Mikä ihme kirje tämä siis mahtoi olla? Kun aloitin kirjeen lukemisen hätkähdin entistäkin yllättyneempänä. Greta Glarisilta, miksi ihmeessä hän minulle kirjoitti? Itse olin vain yrittänyt vältellä koko outoa tyttöä, sillä en tiennyt miten minun olisi pitänyt häneen suhtautua sellaisen katastrofia muistuttavan ensitapaamisen jälkeen. Tämä vaikutti kuitenkin olevan anteeksipyyntö. Hänkö tosiaan myönsi käyttäytyneensä ikävästi? Aikoi sopia koska ei halunnut vihollisia? Tuijotin kirjettä hetken aikaa varsin hämmentyneenä. Ei kukaan ollut kirjoittanut minulle mitään tällaista aikaisemmin. Pitäisikö tästä olla ilahtunut vai kiusaantunut... Mutta hän siis halusi nähdä pöllölässä. Ja mitä, toivottavasti en pelästynyt.. pöllöä? Katsoin hiukan säpsähtäen kirjeen tuonutta pöllöä, joka oli asettunut yhden käytävällä olevan haarniskan olkapäälle sukimaan sulkiaan. En ollut edes huomannut, että tämä oli se sama pöllö.
"En mä sua pelkää!" Ilmoitin pöllölle ja tarkkailin sitä varuillani. Lintua ei kuitenkaan vaikuttanut kiinnostavan. Se vain vilkaisi minua välinpitämättömästi ja lensi sitten pois sinne suuntaan mistä oli tullutkin. Laitoin kirjeen koululaukkuuni ja epäröin hetken, mutta päätin sitten lähteä kohti pöllölää.

Saavuin pöllölään, ja siinähän Greta tosiaan oli nojaamassa seinään. Astelin hieman varovaisena lähemmäs, sillä minua jotenkin jännitti ja vähän nolottikin kohdata tyttö uudestaan. Mitäköhän minun oikein pitäisi sanoa hänelle.
"Moi. Tota... Mä sain sen sun kirjeen", totesin tervehdykseksi ja katselin vaivaantuneena Gretan sijasta pöllöjä, kuin niissä olisi ollut jotain hyvinkin kiinnostavaa.

[Greta Glaris]

Hätkähdin hiukan kun kuulin askeleet vierestäni. Nostin katseeni ja näin Cyanin. "Moi. Tota... Mä sain sen sun kirjeen." Poika aloitti selvästi hermostuneena ja käänsi katseensa heti pois. "Hei" vastasin niin hiljaa että ääntäni tuskin kuuli. Minäkin olin hermostunut. Oliko sittenkin ollut virhe kutsua Cyan paikalle? Ei, tämä selvitettäisiin nyt! Mietin hetken ja sanoin lopulta: "Kuten kerroin kirjeessä, haluaisin pyytää anteeksi. Jos siis sinä vain hyväksyt anteeksipyyntöni. Olit oikeassa: Syy oli lähinnä minun ja olin kerrassaan typerä." Aloitan kiivaasti ja kohdistan katseeni nyt suoraan pojan silmiin.

Sydämeni löi hiukan nopeammin kuin normaalisti ja nielaisin hiljaa. Purin hiukan huulta, mutten irroittanut katsettani pojasta. Tämän pitäisi nyt vastata myöteisesti. Tai kielteisesti... Karistin nämä ajatukset mielestäni ja kiskaisin itseni todellisuuteen. Nyt oli vakava asia käsillä.
Jokin pöllö huhusi hiljaa, mutta tuskin kuulin sitä. Tuijotin edelleen kiivaasti poikaa silmiin. Tämä ehkä ajattelisi tilannetta ahdistavaksi, mutta hän ei nyt lähtisi. Asia vaivasi minua -ja mahdollisesti Cyania. Nyt pääsisin siitä tuskasta, sanoi Cyan mitä tahansa. Pidin suuni nyt tiukasti kiinni ja katse vankkumattomana Cyanin silmissä.

[Cyan Grenier]

// Pahoittelut kun kesti. //

Panin merkille, että Greta tervehti tosi hiljaisella äänellä. Käänsin vihdoin katseeni häneen hiukan yllättyneesti. Mahtoikohan Gretaakin siis jännittää? Mutta kun tyttö sitten aloitti puhumisen, tuo kuulosti ihmeen päättäväiseltä. Sanojen perusteella Greta syytti itseään, mutta jostain syystä minusta tuntui silti hermostuttavalta, kun hän katsoi minua silmiin. Mutta en kehdannut kääntää päätä enää poiskaan vaan katsoin takaisin. Sydämeni hakkasi, ja poskia kuumotti vähän, kun Greta tuijotti sillä tavalla. Tyttö oli jälleen ihmeen vakava ja kiivas, mutta yllätyksekseni huomasin ajattelevani, että siinä oli jotain coolia. Harvoin tapasi ketään noin intensiivistä. Kesti hetken ennen kuin muistin että minun piti vastatakin hänelle jotain.
"Joo, niin siis.. Unohda vaan koko juttu!" Sain lopulta kakaistua ulos. Irrotin katseeni hänen silmistään ja potkaisin vähän pöllölän lattialle pudonneita sulkia.
"Ei se mitään ollut. Kyllä mä oon paljon pahemminkin tapellut", tokaisin sillä yritin vaikuttaa kovalta tyypiltä hänen silmissään. Mutta äkkiä mieleeni juolahti ajatus, ettei Gretan kaltainen älykkötyttö varmaan arvostaisi mitään nujakoita.
"Öö niin tai siis väitellyt oikeestaan! Kerrankin yheltä ehkä vitosluokkalaiselta tyypiltä meni heti luu kurkkuun, ja sitten se vaan sanoi olevansa mun kanssa samaa mieltä." No ei se kyllä ihan niin ollut mennyt, keskusteluni sen Xanderin kanssa nimittäin. Mutta mielestäni tarpeeksi lähelle, sai nyt kelvata. Nojasin seinään ja yritin näyttää rennolta.

[Greta Glaris]

// Juu ei mitään//

Pojalta meni hetki ennenkuin hän vastasi: "Joo, niin siis.. Unohda koko juttu!" Tämän kuultuani ilmeeni rentoutui ja päästin äänettömän helpotuksen huokauksen. Sitten Cyan sanoi että oli pahemminkin tapellut. Katsoin häntä hiukan epäilevästi. Itse en oikein ollut kovispoikin ystävä. Minusta oli jotenkin tahditonta tapella paikassa jossa opiskeltiin. Se saattoi tosin johtua siitä, että moni piti minua hiukan opinto hulluna. Sitten, aivan kuin Cyan olisi lukenut ajatukseni sillä hän sanoi: "Öö niin tai siis väitellyt oikeastaan!" Sitten hän kertoi hänestä ja jostain viidesluokkalaisesta. Sitäkään en oikein uskonut, mutta hymyilin vain hiukan enkä sanonut mitään.
Olin tosin itsekkin tietyissä asioissa melkoinen väittelijä ja kiistelijä. Sitten poika yritti näyttää rennommalta, mutta aistin yhä hienoisen hermostuneisuuden. Minäkin nojauduin hiukan ja sanoin: "No hyvä, jos se ei sinua haitannut." Sitten päätän vaihtaa puheen aihetta. "Onko sinulla muuten lemmikkiä?" Kysäisen pöllöjen inspiroimana.

[Cyan Grenier]

Minusta näytti, ettei Greta oikein vakuuttunut sanoistani. Ensin tyttö katsoi epäilevästi, kun puhuin tappeluista, ja sitten vain hymyili hiljaisena upealle väittelymenestykselleni. En käsittänyt miksi, sillä eikö sen olisi pitänyt olla uskottavaa? Minähän puhuin sentään melkein totta, oli sekin enemmän kuin yleensä! No pitäisi kai sitten keksiä jotain muuta, sillä edelleen tahdoin tehdä Gretaan vaikutuksen jotenkin. Kun vain olisin tiennyt miten.

Viimekertainen riitely taisi nyt olla loppuun käsitelty onneksi, enkä minä halunnutkaan ajatella sitä enää enempää. Ja sitten Greta kysyi, oliko minulla lemmikkiä. Näytin ehkä vähän yllättyneeltä aiheenvaihdoksesta.
"Eii.. Isän mielestä yksi perhepöllö riittää, kun voin myös käyttää näitä koulun pöllöjä", totesin kohauttaen olkiani. En ollut pöllöistä niin erityisen kiinnostunut. Tai myöskään kissoista ja rupikonnista, joita olisi voinut tuoda kouluun.
"Mä haluaisin kyllä koiran, mut ei sitä varmaan sais tuotua tänne. En oo ainakaan nähny kellään koiraa koulussa. Ja nyt kun oon kotona vaan lomilla, ni ei sen kanssa siellä paljon ehtis olla", jatkoin sillä koirista kyllä tykkäsin.
"Tosin onhan tossa toi metsä koulun vieressä. Ehkä meen joku yö sinne ja kesytän sudenpennun tai vaikka jonkun hevoskotkan", totesin ja virnistin. Olinhan minä rohkea ja villi ja ehkä jopa voisin jotain sellaista tehdäkin, niin kuvittelin.
"Ootko sä käynyt siinä metsässä? Mahtaisitkohan uskaltaa", kysyin sitten vähän ilkikurisesti. Kai Gretakin sentään joskus halusi tehdä jotain jännittävää. Toisaalta epäilin vähän, mahtoiko hän ikinä rikkoa sääntöjä, ja metsään menemiseen tuskin sai helposti lupaa.

[Greta Glaris]

Cyan näytti vähän yllättyneeltä aiheenvaihdosta, mutta ei sanonut mitään, joten uskoin että hänkin puhuisi mieluummin jostain muusta. Poika vastaa kielteisesti ja sanoi, että hänen isänsä mielestä perhepöllö riittää. Nyökkään, sillä tiedän monen olevan samaa mieltä. Sitten hän sanoi että haluaisi koiran, mutta koulu hankaloitti asiaa. Hän oli oikeassa; kouluun ei saanut tuoda koiria. "Niin, se on harmi" vastasin.
Sitten Cyan sanoi: "Tosin onhan tossa toi metsä koulun vieressä. Ehkä meen joku yö sinne ja kesytän sudenpennun tai vaikka jonkun hevoskotkan" sitten hän virnisti. Naurahdin, mutta sitten vakavoiduin. "En suosittele menemään metsään ilman aikuista. Varsinkaan yöllä. Olen lukenut siitä paljon ja siellä elää monen moisia vaarallisia otuksia." Sitten poika kysyy olenko itse käynyt metsässä ja vielä lisää että mahtaisinko uskaltaa. Tuhahdan. "Enpä ole käynyt, mutta kyllä minä uskaltaisin." Sanon ylpeästi. En ollut vielä koskaan rikkonut kuin yhtä sääntöä, eikä se sääntö koskenut metsää. Vilkaisin nopeasti metsään päin.

Tässä vaiheessa aloin hiukan pelätä, että poika ehdottaisi että menisimme metsään. En viitsisi kieltäytyä, sillä silloin olisin pelkurimainen. En silti mielelläni mennyt metsään. Nyt piti vain toivoa ettei pojan rohkeaan mieleen pälkähtäisi tätä tyhmän rohkeaa ajatusta.

[Cyan Grenier]

Greta mainitsi ensin metsän vaaralliset olennot, mutta sitten kuitenkin vastasi kysymykseeni, että uskaltaisi mennä sinne. Hän kuulosti varmalta. Purin hiukan huulta mietteliäänä, sillä en ollut odottanut noin rohkeaa vastausta. Itseasiassa en ollut itse aivan sataprosenttisen varma uskaltaisinko saati sitten haluaisinko ihan oikeasti mennä metsään. Ajattelin kuitenkin, että minun täytyisi vaikuttaa siltä, etten ollut vähääkään peloissani.
"Niin tottakai päivällä tai normaalina yönä sinne uskaltaa mennä kuka vaan", väitin mielestäni aika huolettoman kuuloisesti.
"Mutta uskaltaisitko mennä täysikuuyönä? Mulle sekään ei olis ongelma", sanoin rehvakkaasti vaikka salaa kaduin sitä samantien. En todellakaan halunnut mennä täysikuulla, sillä raadelluksi tuleminen tai ihmissudeksi muuttuminen ei olisi kivaa.

"Niin tai vaikka Halloweenina keskiyöllä! Silloinkin liikkuu tavallista vaarallisempii olentoja.. varmaan", koetin korjata, ettei Greta vain luulisi, että halusin mennä täysikuuyönä, ja haastaisi minua todella tekemään niin. Halloweenina tosin voisinkin mennä. Ehkä. Sitäpaitsi siihen oli aikaa. Ei se olisi tämän hetken murhe, vaikka tässä kävisikin niin, että ensi Halloweenina pitäisi todella mennä. Ja jos Greta tulisi mukaan se voisi olla hauskaa. Voisin näyttää hänelle miten rohkea olen.
"Et jos sä haluat mennä Halloweenina niin se kyl onnistuu! Sillon mä olen jo tokalla", lisäsin ja tunsin itseni kovinkin makeaksi tyypiksi kun suunnittelin tällaista seikkailua. Ja ensi vuonnahan minä olisin jo tosiaan vähän isompi, en enää koulun nuorimpia. Ja osaisin varmasti jo monta taikaa, joilla puolustautua metsän olentoja vastaan.

[Greta Glaris]

Cyan näytti hetken miettiväiseltä ja sanoi sitten: "Niin tottakai päivällä tai normaalina yönä sinne uskaltaa mennä kuka vaan" Hän kuulosti huolettomalta ja pyöräytin hiukan silmiäni. Sitten Cyan jatkoi: "Mutta uskaltaisitko mennä täysikuuyönä? Mulle sekään ei olis ongelma." Poika sanoi rehvakkaana. Mielisteliä. Ajattelin ja kohotin hiukan toista kulmakarvaani. Pohdin hetken mitä vastaisin ja katsoin metsään päin. Lopulta sanoin: "Eipä paljon huvittaisi mennä. Vastaan rehellisesti, että kaljuunat eivät riittäisi houkuttelemaan minua sinne täysikuulla" Punastuin hiukan, joten käänsin päätäni jottei Cyan huomaisi sitä.
Täysikuulla metsä olisi täynnä ihmissusia ja muita vaarallisia olentoja. Ihmissuden puremasta muuttuu ihmissudeksi, enkä haluaisi sitä kohtaloa. Minua puistatti moinen ajatus.
Sitten Cyan katkaisi ajatukseni sanomalla: "Niin tai vaikka Halloweenina keskiyöllä! Silloin liikkuu tavallista vaarallisempia olentoja.. varmaan" tuhahdin. Mitä Cyan muka vaarallisista olennoista tiesi? Toisaalta, kai minä halloweenina voisin ehkä mennäkin Cyanin kanssa. Ehkä. Sitten Cyan sanoi: "Et jos sä haluat mennä Halloweenina niin se kyl onnistuu! Silloin mä olen jo tokalla." Punastun taas hiukan ja vastaan. "Joo vaikka, itse olen silloin kolmannella. Niin, kyllä se sopii." Sanon ja sydämeni alkaa hiukan tykyttää. Ensinnäkin siksi että se merkitsisi sääntöjen rikkomista ja toiseksi metsä oli vaarallinen paikka.

En keksinyt muuta sanottavaa, joten kutsuin Edvandin kädelleni. Avasin laukkuni ja aloin syöttää pöllölle pöllön nameja. Katsahdan laskevaa aurinkoa joka värjäsi taivaan punaisen oranssiksi. Se oli kaunis ilta. Katsahdin Cyania ja punastuin taas vähän. Käänsin nopeasti katseeni takaisin Edvandiin yhä punaisena.

[Cyan Grenier]

Huh, onneksi Gretakaan ei ollut halukas menemään täysikuulla. Se olisi jo hullua, sen tiesin minäkin vaikken sanonutkaan niin. Sen sijaan yritin vaihtaa puheenaihetta Halloweenyöksi, koska silloin metsässä tuskin oikeasti olisi mitään tavallista kamalampaa meneillään. Gretakaan ei tosin tuhahduksestaan päätellen tainnut ihan uskoa minua, kun väitin, että Halloweeninakin liikkuisi vaarallisia olentoja. Mutta tyttö ei kuitenkaan vastustanut ajatusta vaan jopa suostui siihen ehdotukseen. Ja näytti kai vähän punaiselta? Katsoin ihmeissäni kuin yllättyneenä vastauksesta, vaikka itse olin kysynyt.
"Jaa? Okei. Sithän se on selvä", sanoin ja hymyilinkin vähän. Ehkä olin jopa ilahtunut. Voisihan se olla hauskaa. Joo, varmasti olisi. Kaikkea sellaistahan minä juuri halusin tehdä, jännittäviä ja viileitä juttuja.

Hetken aikaa olimme vain kumpikin hiljaa, ja katselin kun Greta syötti pöllöään. Lintu näytti nyt ihan rauhalliselta, joten en pelännyt sen hyökkäävän kimppuuni tällä kertaa. Greta tosin oli ehkä vähän outo, kovin hiljainen ja käänsi päätä poispäin. Kummastelin miksi, sillä eikö meidän välillä ollut kaikki nyt jo ihan fine? Sitten yhtäkkiä päähäni pälkähti ajatus. Mitä jos Greta oli luullut... Mutta ei kai..? Poskia alkoi kuumottaa.
"Ne ei sitten ole mitkään tref-! Tai siis..." Älähdin nolona. Mutta olisiko se sitten niin kamalaa..? No kyllä olisi! Tai ei... Ehkä?
"Enkä mä yleensä edes hengaa tyttöjen kanssa! Sä vaan hmm.. Oot ihan cool tavallaan. Kovempi kuin miltä näytät", sopersin ja kohautin olkiani vähän hermostuneena. En ollut yleensä ujo, joten se tuntui tosi oudolta ja ärsyttävältä ja epämukavalta. Tavallaan olisi tehnyt mieli vain karata pois koko tilanteesta, mutta seisoin paikallani kuin liimattuna ja odotin jännittyneenä, mitä Greta siihen vastaisi.