//Tervetuloa, Tiuku Mandala! Peli sijoittuu koulun pihamaalle, sopisiko päiväksi vaikkapa 22.9.?//
Taikaolentojen hoidon oppitunti oli juuri päättynyt, ja pakkailin aitauksen lähellä kirjoja laukkuun. Olimme juuri käsitelleet kyhmejä, siilin näköisiä villejä pikku otuksia, jotka eivät tainneet pitää siitä, jos niille tarjosi ruokaa. Tämän ainakin olimme oppineet, kun tunti venyi kaksikymmentä minuuttia sen takia, että yksi oppilas oli pitänyt viedä sairaalasiipeen näyttämään kyhmin raatelemaa sormeaan, kun hän oli yrittänyt opettajan kiellosta huolimatta tarjota sille leipää.
Heilautin laukun olalle ja lähdin matelemaan linnaa kohti. Minulla ei ollut mitään kiirettä, koska Natilla oli tänään jälki-istuntoa suoraan koulun jälkeen. Minua nauratti kun muistelin tapausta, josta kyseinen rangaistus oli napsahtanut. Nat oli ostanut täysi-ikäisiltä oppilailta pari pulloa Poudlardinesta salakuljetettua tuliviskiä ja olimme viettäneet porukalla iltaa tyhjässä luokkahuoneessa. Muut olivat tajunneet juoda kohtuullisesti, mutta Nat veti yksin kokonaisen pullon ja estelyistä huolimatta kömpi kännissä opettajanhuoneen ovelle kysymään sokeria lainaan.
Havahduin mietteistäni, kun huomasin äkkiä suoraan edessäni jotain ruskeaa ja piikikästä, jonka päälle meinasin juuri astua. Väistin äkkiä ja hypähdin vähän kömpelösti yhdellä jalalla, mutta en sentään astunut tuon piikikkään asian päälle.
Kumarruin tarkastelemaan lähempää väistöni kohdetta. Ruskea, piikikäs, kuonollinen, se taisi olla kyhmi. Se oli kai karannut taikaolentojen hoidon oppitunnilta. Nyppäsin sen piikkeihin tarttuneen lehden pois ja pohdin, mitä tekisin sille. Kyhmi tuhisi jotain ja haisteli maata tai mitä kyhmit nyt tekivätkään. Taikaolentojen hoidon opettaja oli jo mennyt linnaan, joten en voinut viedä sitä hänellekään, sillä olin aika varma, että siitä hyvästä, että veisin kyhmin linnaan, saisin varmaan liittyä Natin seuraan jälki-istuntoon. Taikaolentoaitaukset taasen olivat lukossa, joten hankala sitä oli sinnekään viedä. Kyhmin jättäminen paikoilleen taas olisi vastuutonta, koska jotkut varomattomat ekaluokkalaiset saattaisivat luulla sitä siiliksi ja syöttää.
Pyyhin käteni sinimustaruudullisen takkini helmaan ja nostin varovasti kyhmin syliini. Varmaankin minun pitäisi viedä se aitauksille ja yrittää avata lukittu häkki alohomoralla tai jotain, se oli kuitenkin vähiten vahinkoa aiheuttava toimintamalli, joskin voisin joutua hankaluuksiin, jos minut nähtäisiin tiirikoimassa häkkejä. Olipas tämä nyt vaikeaa.
