Katson tyttöä yllättyneenä ja aika pettyneenä, kun hän ei pelkääkään. Greta vaan suuttuu taas. Niinpä tietysti. Minun olisi pitänyt jo arvata, ettei hänen selvästikin lyhyt pinnansa kestä yhtään leikkiä. Vedän käteni pois, enkä yritäkään koskettaa häntä enää. Minua harmittaa ja ärsyttää taas, mutta siitä huolimatta naurahdan kun hän kutsuu minua serpentiiniksi.
"Sä otat kaiken kuoleman vakavasti, mutta sanot silti hassuja asioita", totean vähän huvittuneena.
"Kutsu mua vaikka vauvaksi jos haluat kuulosta hölmöltä, mutta me ollaan silti melkein samanikäisiä", lisään nenäkkäästi. Minusta Greta tässä on lapsellinen kun ei osaa yhtään hillitä vihaansa. Kamalan agressiivinen tytöksi! Hänhän rupeaa heti huutamaan tai väkivaltaiseksi, jos vähänkin ärsyttää.
Ilmeisesti Greta päättää tällä kertaa usuttaa pöllönsä kimppuuni, kun ei pääse itse lyömään. Nousen seisomaan ja huidon lintua vihaisena, mutta sitten se lopettaa ja lentää istumaan Gretan päälle. Hän käskee pöllöä hakemaan apua.
"Ei tuo ole tarpeen! Oletko ihan tyhmä?" Äyskähdän suutuksissani.
"Mä en ole tehnyt sulle mitään, en edes potkaissut vaikka mieli tekisi! Vähän vaan kiusasin ja sen sä todellakin ansaitsit!" Minultakin on vähällä mennä hermot, mutta en silti ole niin tyhmä, että alkaisin oikeasti kostamaan. Joutuisin vain vaikeuksiin, koska Greta varmasti kantelisi opettajalle. Sen sijaan osoitan häntä sauvallani ja loitsin:
"Finite!" jolloin hän pystyy taas liikkumaan.

