Välillemme laskeutui hiljaisuus, joka ei kuitenkaan tuntunut kiusalliselta. Hörppäsin kahvistani ja otin palasen juustokakkua. London laski kätensä käteni päälle, kuten olin toivonutkin. Hymyilin hänelle jälleen ja jatkoin syömistä. Hän näytti syövän kohtuu nopeaan tahtiin, vaikka hänellä olikin vain yksi käsi käytössään. Juustokakku, jota London oli suositellut, oli tosiaankin yhtä hyvää kun hän oli luvannutkin. Täällä sitten osataankin tehdä leivoksia. Itse en ole koskaan ollut mikään mestarileipuri, mitä nyt perusasiat osaan, mutta en voisi koskaan edes uneksia osaavani tehdä tällaisia herkullisia ja kauniita luomuksia.
Yhtäkkiä tajusin, että minulla oli tulossa koe, johon en ollut älynnyt lukea. Mutta miten voisin lähteä vain yhtäkkiä vaikuttamatta siltä, että en olisi kiinnostunut. Sillä sitä minä todella olin, mutta en vain voinut olla lukemattakaan kokeisiin. Hörppäsin loput kahvistani ja sanoin Londonille: "Oon pahoillani, mutta mun on ihan pakko mennä lukee yhteen kokeeseen." Nousen penkistä ja hetken mielijohteesta pussaan lähtiessäni Londonia poskelle ja sanon: "Kiitos seurasta, nähdään." Sitten kävelen ulos kahvilan ovesta.
//Tää oli sitten mun viimeinen peliviesti :) Kiitos pelistä!//
