Professori Molina selvästi yritti viritellä keskustelua kertomalla aikeistaan kylänvierailunsa suhteen sekä kysymällä sitten Alphonsen aikeista. Alphonse oli hetken hiljaa, peitti taukonsa siihen, että hörppäsi viimeiset teet kupistaan. Ne nielaistuaan hän laski kupin takaisin lautaselle ja käänsi katseensa suoraan naiseen.
”Ei minulla ole mitään tarkkoja suunnitelmia. Ajattelin vain vähän katsella ympärilleni, ja…” Al vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kumartui hieman naista kohden sitten. ”…kuulin juttua, että täälläpäin olisi henkilö, joka olisi mahdollisesti valmis myymään erään kirjan. Keräilyharvinaisuus”, hän kuiskasi niin, että sitä tuskin kuuli. Kuin joku kahvilassa muka saattaisi salakuunnella ja jopa olla samaisesta kirjasta kiinnostunut.
Mutta eihän sitä toki voinut koskaan tietää, jos paikalla olisikin samaisesta kirjasta kiinnostuneita. Tai vieläkin pahempaa, auroreita.
