Auttamisen ilo on paras ilo

[Alain Astier]

Greta kertoi olevansa toisella luokalla ja opiskelevansa ahkerasti lukemisen ohella. Se ei suoranaisesti ollut se mitä Alain oli ajanut takaa kysymyksellään, mutta kertoi toki jo paljon. Ei poika kuitenkaan voinut ehkä odottaa saavansa kaikilta ihan sellaisia suoria vastauksia kysymyksiinsä kuin olisi joissain tapauksissa toivonut. Ihmiset olivat liian ennalta-arvaamattomia ja siksi hän pitikin niistä.

Alain hymyili vastaukselle ja nyökytteli. Oli mukavaa, kun jotkut osasivat kirjoilla kartuttaa osaamistaan ja näin. Hän ei itse valitettavasti pystynyt siihen yhtä hyvin. Poika kuitenkin virnisti Gretan kysymykselle hyväntahtoisesti.

”En taida joo olla samalla luokalla, vaikka en kyllä taida olla yhtään edempänä loitsuissa. Sinä, Greta, luet ja opiskelet varmaan enemmän”, Alain vastasi virnistäen hieman.

”Siis olen, odotappas… Joudun vielä vähän totuttelemaan tähän laskentasysteemiin”, hän selitteli ja sormien avulla yritti räknätä, että millä luokka-asteella oli nyt täkäläisen systeemin mukaan. Alain ei ihan osannut vastata tuohon kysymykseen suoralta käden oikein ja olisi ehkä hieman kiusallista sanoa luokkansa olevan jokin ja tajuta keskustelun edetessä myöhemmin sanoneensa joko ylemmän tai alemman tai ainakin väärän.

”Neljännellä luokalla olen, ja loitsuja olen kai kuusi vuotta opiskellut, mutta en lue niin paljoa”, Alain vastasi kysymykseen hymyillen samalla.

Ei luokilla Alainin mielestä kuitenkaan niin suurta merkitystä ollut, sillä ei asioiden oppiminen ja opiskelu ollut hänen mielestään siihen kytköksissä. Jotkut osasivat todella hyvin tehdä asioita ja olivat pienen numeron luokalla, kun taas jotkut suuren numeron luokkalaiset eivät osanneet tehdä yhtä hyvin asioita. Tavallaan numerosysteemi oli hieman hankala Alainin mielestä. Kirjaimet olisivat olleet ehkä paljon kätevämmät, eivätkä johtaisi tuossa mielessä harhaan.

”Ymmärrän ja opin käytännön tilanteista paremmin kuin kirjoista, vähän eri tavalla kuin ehkä sinä, Greta”, poika vielä lisäsi. Hän ei ollut ihan varma sanojensa todenperäisyydestä, mutta kuitenkin luuli osuvansa aika lähelle totuutta. Olihan Greta nyt sanonut ainakin lukevansa paljon ja opiskelevansa ahkerasti, joten tiedot ja taidot taisivat enemmänkin tulla sitä kautta kuin vuosien saatossa.

[Greta Glaris]

Nyökkää kun poika sanoo olevansa neljännellä. Hassua, hän vaikuttaa uudelta. "Niin, yläänsä otan selvää etukäteen oppitunnin aiheesta jotta voin alustavasti harjoitella." Sanon. Jalkani tuntuu jo hiukan paremmalta joten loihdin jään pois. "Oletko aloittanut täällä ensimmäisellä? Vai tuletko toisesta taikakoulusta? Minä olin kotiopetuksessa ensimmäisen luokan. Vanhempani halusivat etten ole ihan osaamaton, kun tulen tänne. Mitä valinnais aineita sinulla muuten on? Minulla on tietysti vain Huispaus, mutta otan kaikki muutkin jahka pääsen kolmoselle." Vuodatan ja tajuan että puhun varmaan liikaa ja kuulostan yli-innokkaalta.

Punastun vähän ja käännän katseeni toiseen suuntaan. Halusin jo kolmannelle. Halusin toisaalta myös viitoselle koska VIP:it kiinnostivat minua. Pystyin tosin aistimaan nyt jo viides luokkalaisten hermostuksen kokeita kohtaan. Sitten tajusin että Alainilla olisi seuraavana vuonna VIP:it. "Odotatko muuten VIP:ejä? Vai jännittävätkö ne sinua?" Nyt en kysynyt enempää, sillä en halunnut olla tungeksiva. En tiennyt halusiko poika puhua koulusta, mutta minä halusin. Ymmärtäisin kyllä jos hän ei haluaisi. Käänsin katseeni nyt jalkoihini.

[Alain Astier]

((Tulipa nyt hieman pitempiä puheenvuoroja Alainilta. :'D))

Alain virnisti tytön kertoessa tutustuvansa jo etukäteen tunnilla käsiteltäviin aineistoihin. Se ehkä oli ihan hyvä taktiikka. Greta loitsi jään pois tiedustellen sen jälkeen, että oliko Alain aloittanut täällä koulutaipaleensa vai ei, kertoen sitten omasta historiastaan. Pojan hymy leveni, kun Greta kertoi vanhempiensa näkökannan. Se oli aika hauska ajattelutapa, totta tosiaan.

”Näkyykö se jo päällepäin?” Alain heitti leikillään siihen, että oliko hän nyt uusi. Asia ehkä tuli muutenkin aika helpolla esille, muttei se oikeastaan haitannut häntä yhtään. Sehän oli vain parempi kaveri- ja tuttavapiirin laajentamisen kannalta. Ei kukaan pystyisi karttamaan häntä sen vuoksi, että hänellä olisi jokin erityinen maine. Alain ei tosin itse kauheasti uskonut maine -teorioihin ja muutenkin imago ja sen sellaiset olivat termejä, joita hän itse vältteli.

”Takaisin kysymykseen, niin joo olen aika uusi vielä, mutta se on ihan mukavaa. Pääsee tutustumaan paremmin ihmisiin, koska ei ole entuudestaan mitään verkostoa, joiden jäsenten kanssa vain olisi tekemisissä”, Alain vastasi kallistaen hieman päätään niin, että hiukset valahtivat hieman otsalle. Hän sipaisi ne peukalon kärjellä pois.

”Ja valinnaisaineina olisi… huispaus ja lento, ennustus, jästitieto ja taikaolentojen hoito. Joo”, poika vastasi kysymyksiin kerrattuaan mielessään ne aineet ensin kuin luetteli ne ääneen tytölle. Lopuksi Alain vielä nyökkäsi tiedostamattaan vahvistaessaan sanoneensa oikeat aineet.

Hän oli niitä valitessaan joutunut pähkäilemään hieman pitempään, sillä ei oikein tiennyt, että olisiko pitänyt kokeilla vielä muita uusia aineita, mutta oli lopulta sitten tyytynyt noihin. Sitä paitsi, elämää oli vielä sen verran edessä, että niitä kaikkia voisi myöhemmänkin lukea ja opiskella lisää. Joten nyt tällä hetkellä, sillä ei ollut niin kauheasti väliä, että mitä oli valinnut ja miksi ja mitä ei ollut valinnut ja miksi. Viimeisimmän miksi -alkuisen yksi mahdollinen vastaus oli kyllä jo selvillä: Alain ei halunnut kuluttaa koko arkensa kouluun ja opiskeluun, näin olisi enemmän aikaa tehdä jotain muutakin.

”Kaikki valinnaisaineet. Oho, mutta en olisi voinut vähempääkään odottaa sinulta, Greta”, Alain jatkoi kokeillen pientä huumorihöysteisyyttä vaihteeksi. Tyttö oli ainakin vaikuttanut päässeensä hieman ulos kuorestaan, joten ehkä jonkinlainen leppoisuus ja rentous olivat paikoillaan. Ei ainakaan mitään vakavia aiheita heti perään…

Greta kysyi, että jännittikö Alainia jo ensi vuonna tulevat vipit. Poika hymyili vinosti.
”En oikein tiedä. Eivät ne ainakaan jännitä… Tai siis, en pidä niitä kauhean merkittävinä. Tulevaisuudessa niillä ei kuitenkaan ole yhtä paljon merkitystä kai kuin supereilla, mutta eivät nekään ja niistä saadut arvosanat maailmaa pyöritä. Tärkeintä on oma ajattelumalli ja kokemukset, ihmissuhdetaidot ja mitä näitä muita arvoja onkaan. Minusta V.I.P. -tutkinto on kyllä ihan hyvä olla olemassa, koska niistä voi katsoa, että minkälaiseen kohtaan sijoittuisi tietoineen ja taitoineen tuohon peikko – upea -akselille eli niissä voi myös hyvin haastaa itsensä, jos siis jatkaa samaa ainetta supereihin asti. Niissä kuitenkin vain mitataan sitä koulutietoisuutta eli mitä asioita on koulussa käyty läpi ja ne koetilanteet järjestelyineen myös käytännön puolella ovat pitkälti aika lavastettuja. Oikea elämä ja sen oikeat käytännön tilanteet eroavat silti paljon noista tutkintojen tilanteista, ja se käytännön elämä on silti ainakin jossain määrin tärkeämpi kuin tutkintojen arvosanat”, Alain kertoili innostuen aiheesta, sillä hänellä oli hyvinkin mielipiteitä olemassa tuosta teemasta.

”Muutenkin en oikein pidä siitä, miten ihmiset niputetaan yhteen porukkaan ja sitten yritetään pistää heidät parhaimmuusjärjestykseen, sillä se on vain liian kankeata ja tökeröä, sillä jokainen on yksilö sinällään ja koejärjestelyt eivät vain pysty olemaan samat aina kaikille ja antamaan kaikille samanlaiset mahdollisuudet ja edellytykset onnistua. Okei, tämä meni ehkä jo ihan ohi kysymyksen, mutta odotan – niin ja näin, enkä jännitä”, poika jatkoi vielä lopettaen vihdoin monologinsa tiivistettyyn vastaukseen aikaisempaan kysymykseen.

Huomattuaan miten jotkut ohikävelijöistä loivat pitempiä silmäyksiä häneen itseensä, Alain ymmärsi innostuneensa kai ihan toden teolla aiheesta, mutta hän ei ollut pahoillaan siitä. Oli vain mukavaa, kun pääsi vaihtamaan ajatuksiaan – tällaisestakin aiheesta.
”Entä mitä sinä, Greta, ajattelet aiheesta?”

[Greta Glaris]

Nostin katseeni taas pojan kasvoihin mitkä olivat nyt virneessä. Virnistin itsekkin pienesti. Olivathan vanhempani toimineet jotenkin erikoisesti, mutta minusta tapa oli käytännöllinen. Tietenkin koulussa on jästiperheistä tulleita ensiluokkalaisia jotka eivät tiedä mitään taikamaailmasta. Niin tai näin, Greta oli jo kakkosluokkalainen, joten asiaa oli turha pohtia.

"Eipä erityisesti. Vaikutat vain hiukan erilaiselta." Vastaan pojan leikkimieliseen kysymykseen. "Mutta hyvällä tavalla!" Lisään kiireesti sillä en halua herättää pojassa epäilyksiä. "Muttet vastannut vielä siihen, että tulitko jostain toisesta taikakoulusta vai missä olet ne kolme vuotta opiskellut?" Kysyin pojalta hivenen liian uteliaana. Vaikutin varmasti tunkeilevalta, mutta itse ajattelin sen tiedonkeruuksi. Tosin, en minä juuri mitään tälläisillä tiedoilla tehnyt. "Niin tietenkin jos asian noin ajattelee. Mutta onko sinulla täällä vielä ystäviä?" Kysyin taas sillä utelevalla äänelläni. Alain ei vieläkään vastannut koulu kysymykseeni, mutta ei se minua hirveästi haitannut.

Kuuntelen tarkasti ja keskittyneesti, kun poika selostaa valinnaisaineista. "Okei, pidät ilmeisesti lentämisestä ja eläimistä? Pidätkö myös ennustamisesta? Ja saanko kysyä mikä sinua jästitiedossa kiinnostaa?" Sitten päähäni ilmestyi jokseenkin epäkohtelias kysymys. "Tuota... Oletko puhdasverinen?" Kysäisen vielä varovasti. En halunnut loukata poikaa, varsinkaan koska hän oli mukava.

Siihen on kolme syytä miksi halusin opiskella kaikkea: Pidän opiskelusta, haluan tietää kaiken taikamaailmasta ja tulevat ammattini vaativat taitoja. Sillä ei tosin ollut vielä kiirettä. Halusin joko opettajaksi tähän kouluun, tai parantajaksi. Kumpikin oli vaativa ammatti joka vaatisi pitkän opiskelun ja koulutuksen, mutta Greta ei aikoisi luovuttaa. Tein kyllä muutakin kun opiskelin, mutta yleisesti pidän lukemisesta.

Virnistän taas, kun havaitsen huumoria pojan äänessä. "Niinpä kai" sanon lyhyesti hiukan huvittuneena. Vaihdoin asentoa ja sitten tajusin, että poika seisoi kokoajan. "Ota toki tuoli ja istu alas" sanoin ystävällisesti. Alain oli kai unohtanut täysin mitä hän oli tekemässä, koska hän oli jumiutunut keskusteluun kanssani.

Nyt poika ryhtyi vastaamaan V.I.P kysymykseeni. Hän puhuikin aika paljon, mutta pidin siitä. Lopulta hän kysyi minun mielipidettäni ja aioin vastata täydellä teholla. "Niin, tietenkin asian voi ajatella noinkin, mutta tutkinnot ovat tärkeitä siinä vaiheessa kun haetaan töitä ja moni työpaikka saattaa olla kokonaan numeroiden varassa. Siitä eteenpäin sillä ei tosiaan ole paljoa väljää, mutta minun oma mielipiteeni asiasta on että opiskeluun kannattaa panostaa silloin kun se vielä on mahdollista jossain vaiheessa se ei änää ole. Olen kuitenkin samaa mieltä siinä että on vähän tökeröä antaa niin suurta arvostelua vain arvosanojen takia. Elämässä on paljon muutakin eikä ketään pitäisi kiusata tai käskeä tekemään kovemmin töitä vain sen takia että niinkin nuorena, kuin kouluvuosina ei ole hirveän välkky. Aivot kehittyvät paljon ja silloin myös taidot. Olet oikeassa ettei kirja tietoa enää hirveästi tarvita, mutta minusta on silti käytännöllistä osata perusteet. En itsekkään oikein varsinaisesti jännitä, mutta vähän kuitenkin." Lopetan pitkän selostukseni ja vedän syvään henkeä. Puhuminen tuntuu tyhjentävän keuhkot.

Huokaisen taas ajatuksiini voipuneena. Pojan sanat pyörivät mielessäni ja pohdin jokaista sanoo ja lausetta pitkään ja erikseen mielessäni. Halusin löytää niistä jotain.

[Alain Astier]

((Tuli vähän katkonaista, mutta ei varmaan haittaa. :3 ))

Gretan kysyessä, että löytyisikö Alainilta ystäviä, Alain hymyili. Se ehkä riittäisi vastaukseksi. Ei Alain tehnyt suurta pesäeroa kavereiden ja ystävien välillä, mutta olisi vähän ikävää, jos toinen tekisi. Alain ei myöskään tiennyt kuinka hyvä siirto olisi puhua kavereista jonkun kolmannen kanssa heidän tietämättään. Se tuntui vähän ikävältä, tavallaan. Ei se ollut sama asia kuin juoruilu tai selän takana puhuminen, mutta silti. Ei sitä koskaan tiennyt minkälaiseen syöksylaskuun asia mahdollisesti saisi jonkun vedettyä, jos tuo saisi kuulla, miten Alain oli puhunut hänestä jollekin tuntemattomalle. Täten poika siirtyikin vastaamaan siihen valinnaisainetta käsittelevään kysymykseen.


Poika hieroi hieman nenäänsä, kun kysymykset tuntuivat saaneen tytön valtaansa. Oli tämä kyllä ihan mukavaa, mutta liian monen kysymyksen esittäminen lähes yhtäaikaisesti oli vähän haastavaa tai ainakin tällaisen vastaajan kuin Alainin kannalta. Hän kyllä mielellään vastaisi kaikkiin, mutta jos liian tiheässä välissä esitti liian monta, hän ei enää oikein tiennyt mitä kysymystä pidettiin sinä tärkeimpänä ja johon toivottiin vastausta. Se oli sitten vähän arpapeliä. Täten hän vain pisti parhaan hymynsä ja toivoi sen riittävän. Jos myöhemmin palattaisiin vielä aiheeseen, niin toki poika silloin vastaisi.

Oli kyllä ihan tilanteeseen sopivaa myös pitäytyä keskusteluseurassa ja hänen asioissaan, sillä omasta itsestään puhuminen oli Alainin mielestä aika tylsää. Oman itsensä seurassahan sitä muutenkin oli jo koko ajan, mutta ympäristössä olevat ihmiset vain vaihtuvat. Näiden seurasta kannattaisi yrittää ottaa irti se mitä sai – hyvän mielen rajoissa tietenkin!


Pouffsouffle kehotti toki istuutumaan ja Alain oli tarttunut ehdotukseen ihan mielellään, mutta sitten kysyttiin V.I.P. -tutkinnosta ja hänen oli aivan pakko tarttua siihen heti. Ei poika mahtanut itselleen mitään, mutta jotenkin tällaisista asioista silti selitti mielellään seisten, vaikkei se silti ehkä se kohteliain vaihtoehto ollut, jos toinen kerran oleskeli astetta alempana nojatuolissa. Tätä Alain ei silti tullut ajatelleeksi.


Greta tuntui kuuntelevan ihan kiinnostuneena mistä Alain olikin ihan hyvillään. Olisi ollut hieman ikävää ja tahditonta antaa puhevyöryn litistää toinen, jos olisi itse voinut tehdä asialle jotain aiemmin, kuten esimerkiksi muistaa tilanteen ja katsoa vähän paremmin puhekumppaniin. Tyttö tarttui hyvin vastakysymykseen ja hänen puheessaan olikin useampia kohtia, joihin Alainilla olisi ollut heittää joitain omia ajatuksia ja mielipiteitä. Tätä hän ei kuitenkaan tehnyt kesken toisen puheen, sillä ensinnäkin se olisi todella tahditonta ja epäkohteliasta ja toiseksi hän kyllä oli kiinnostunut kuulemaan koko jutun ilman, että olisi ensiksi koko ajan keskeyttämässä sitä ja saamassa toinen mahdollisesti vielä eri aiheisiin.


Alain nyökkäili kuitenkin keskustelun sitä vaativissa kohdissaan tai niin hän itse ainakin ajatteli. Oli hieman vaikeata hillitä kättään nostamista puolittain ylös ihan vain sen vuoksi, että hän halusi niin kovin mielellään jatkaa heti perään aiheesta. Alain tosin pisti merkille sen, että Greta vaikutti siltä kuin voisi viettää ihan vain hetken vähän rauhallisimmissa tunnelmissa. Hehän olivat olleet ihan rauhallisia vai? Poika ei ollut oikein varma siitä, sillä joskus hän vain innostui asioista aika paljon eikä silloin pystynyt kiinnittämään ympäristöönsä niin paljon huomiota enää kuin olisi toivonut pystyvänsä.

Poika raapi hieman päätään vilkuillessaan vaivihkaa ympärilleen. Gretallahan oli ollut se onnettomuusjuttu aiemmin, joten ehkä tämä tarvitsi nyt jonkinlaista lepoa. Aiemmin hän oli luullut tytön kaipailevan apua ja osunut hieman väärän naulan kantaan. Jalasta kysyminen oli ainakin poissuljettu vaihtoehto.

”Hyvin sanottu, Greta”, Alain lopulta totesi virneen kera tarkoittaen sitä todella. Se oli tavallaan myös sellainen kommentti vielä, jolla saisi ehkä selville toisen halukkuuden juttelulle. Sitä paitsi, sen jälkeen olisi ihan loogista joko a) hyvästellä tai b) jatkaa keskustelua.

[Greta Glaris]

//Höm samoin että ei siinä mitää. Roolin nyt vielä vähän mutta, taidan kallistua siihen kantaan että Alainin kannattaa valita vaihtoehto A, koska me ei oikein päästä eteenpäin enää.//

"Kiitos" vastaan vain ja hymyilen. Katson poikaa varovasti. "En halua olla epäkohtelias, mutta taidan käydä näyttämässä jalkaa parantajalle. Olan varma että näemme viälä. Siihen asti, hyvästi Alain." Sanoin ja nousin ylös. Väläytin vielä pienen hymyn ja konkkasin portaisiin.

//Tää oli varmaankin tässä. Kiitos roolipelistä!//

[Alain Astier]

Greta kiitti, ja Alain virnisti. Alainin ei tarvinnut tehdä valintaa vaihtoehtojensa väliltä, sillä tyttö itse käänsi keskustelun uuteen aiheeseen samalla myös jotenkin päättäen keskustelun. Tuo kertoi aikovansa näyttää jalkaansa parantajalle, ja Alain ei missään nimessä voinut olla asiasta eri mieltä. Se oli alun perinkin tuntunut kaikkein varmimmilta teolta, jos aikeina oli olla jatkossakin hyvän jalan omistaja ja kantaja. Tätä hän ei vain ollut ihan suoraan sanonut ääneen, sillä Greta vaikutti sellaiselta henkilöltä, joka mielellään itse teki ja päätti asiansa tai ainakin tällaiset häntä itseään koskevat asiat tai siten Alainin oli nyt hieman annettu ymmärtää. Greta tosissaan oli aika nopea!

”Kyllä, kyllä. Teillähän on täällä oikein ammattitaitoiset parantajat, joten selvästi he voivat vielä paremmin katsoa jalkaasi ja auttaa”, Alain vielä myötäili ääneen. Hän olisi kovin mielellään vielä tarjoutunut seuraksi ja saattajaksi, mutta tyttö oli vähän niin kuin jo tehnyt selväksi sen, että heidän tiensä eroaisivat nyt, ainakin hetkeksi. Olisi ollut aika ikävää sen jälkeen lähteä tyrkyttämään omaa seuraansa ja apua. Alain haroi hieman hiuksiaan.

”Oli oikein mukava tutustua Greta sinuun ja odotan jo mielenkiinnolla tulevia rupattelutuokiota kanssasi, Greta”, poika vielä ilmoitti ja hyvästeli varsin lyhytsanaisesti tytön. Tavallisesti Alain yritti tehdä hyvästelyistä sen pituiset kuin vastakumppani halusi, ja usein toiset tuntuivat haluavan hieman pitkittyneemmät. Tällä kertaa tuntui olevan selvää se, että niiden pitäisi olla lyhyet.

Hieman Alainia jäi harmittamaan se, ettei hänestä loppujen lopuksi ollut kummoiseksi auttajaksi, mutta ehkä tämä ajatusten vaihto oli ollut ihan fiksu valinta. Ainakin se oli vienyt ajatukset ja mielipiteet hetkeksi jonnekin aivan muualle, eikä ihmisten kanssa keskusteleminen ja omien ajatustensa vaihtaminen toisten kanssa ylipäätään, ollut koskaan väärä valinta.

((Kiitos itsellesi! Oli mukava päästä hieman paremmin hahmon ajatusmaailmaan sisään ja löytää hänen sisäinen monologin pitäjä, josta en aiemmin ollutkaan juuri tietoinen. :D ))

[Greta Glaris]

// :) En siis lopettanut sen takia ettenkö enää haluaisi roolia, vaan kun Greta on itsenäinen niinkuin tuossa kaavailit, joten hän vain halusi selvitä nyt ominpäin. :)//

[Mila Molina]

Hieno peli, suuri kiitos teille!

Alain Astier, Pouffsouffle: 30 + 5 = 35 p
Greta Glaris, Pouffsouffle: 15 + 5 = 20 p