Käännyin kävelysuuntaani, kun sain varmistuksen Sylvin tulevan perässäni. Tyttö oli minua vain vuoden nuorempi, eikä oikeastaan vaikuttanut siltä, mutta siitä huolimatta käyttäytymiseni hänen kanssaan oli muuttunut hieman. Käyttäydyin oikeastaan kaikkien minua nuorempien kanssa erittäin asiallisesti ja jopa vakavasti, koska minulla oli tarve olla ihminen, jota pienemmät arvostavat ja niin. Sen lisäksi minulla oli huolehtivaisuushalu kaikista nuoremmista, ja vaikka mitä muuta vastaavaa.
"Hyvä, että löysit nopeasti apua. Minunhan olisi pitänyt tehdä edes jotain, kun minun syytähän se oli", Pouffsouffle sanoi. Kuulin selvästi syyllisyyttä hänen äänessään. Tönäisin Sylviä hellästi olkapäähän. "Hei, kaikki on nyt hyvin, älä syytä itseäsi siitä", sanoin lempeästi.
"Onkohan kaikki yksisarviset allergisia porkkanoille? Tai, että oliko tuo jokin erityistapaus? Tuolla en siis tarkoittanut, että lähtisin tässä heti syöttämään (tappamaan) muita yksisarvisia", Sylvi kysyi minulta, ja mietin sitä hetken. "Ei, en usko. Niin kuin minäkin olen allerginen porkkanalle, mutta moni muu ei ole. Luulen, että sama juttu on eläimilläkin", miettelin tytölle.
Olin oikeastaan jo halukas lähtemään pois, koska tiedostin edelleen, etten todellakaan näyttänyt hyvältä lenkkini jälkeen. En kuitenkaan osannut muodostaa lausetta, jolla saisin itseni lähtemään, ilman, etten loukkaisi millään tavalla Sylviä. Lopulta vain avasin suuni ja puhuin; "Mmh Sylvi hei, mä luulisin et mun olis paras lähtee nyt suihkuun ja tekemään sitten läksyt", aloitin - en sentään vielä halunnut hyvästellä tuota, jos tuo väittäisikin vastaan.
