Neiti Rover otti itselleen tuolin, muttei ostunut siihen. Tuhahdin. Luuliko tyttö tosiaan, että olin tarkoittanut lauseellani, että hän saisi vain ottaa sen tuolin? Eikä istua? Pyörittelin silmiäni tympääntyneenä. No, jos hän ei halunnut istua niin seiskööt sitten. En välittänyt vähääkään.
"Saanko minä jälki-istuntoa?", neiti Rover kysyi. Katsoin häntä typertyneen näköisenä, vaikka tiesinkin, ettei hän nähnyt ilmettäni. Ajatteliko hän oikeasti pääsevänsä kuin koira veräjästä? "Tai siis, minkä rangaistuksen saan", tyttö korjasi aiempaa kysymystään. Pudistin päätäni erittäin turhautuneena. En vastannut hänelle mitään, vaan kirjotin muistiinpanot loppuun. Avasin työpöytäni laatikon ja laitoin paperin rangaistuskansioon. Oppilaat eivät sitä ehkä tienneet, mutta heidän rikkeensä vaikuttivat heidän arvosanoihinsa. Siksi painotin aina kaikille, että sääntöjä ei tosiaan kannattanut rikkoa, sillä arvosana putoaisi aika nopeasti alaspäin. Neiti Roverin kohdalle merkitsin miinuksen ja kaksi miinusta vaikuttaisi jo merkittävästi hänen arvosanaansa.
"Saat rangaistukseksi viisi tuntia jälki-istuntoa. Suoritat rangaistuksen kahdessa kahden ja puolen tunnin erässä. Jälki-istunnossa saat kuurata tyrmien lattioita", ilmoitin välinpitämättömällä äänensävyllä. Rangaistus oli aika ankara, mutta en ollut keksinyt mitään muuta, mitä sokea voisi tehdä. Toinen vaihtoehto olisi ollut vanhojen oppilaiden kokeiden ja tehtävien lajittelu vuosiluvun ja luokka-asteen mukaan, mutta eihän sokea sitä voinut tehdä.
"Ensimmäinen jälki-istunto on huomenna kello kuusi. Tule tänne minun luokkaani ja katsokin, että olet ajoissa. Nyt, mene suoraan tupaasi ja nukkumaan", komensin ja heilautin sauvaani ovelle päin. Ovi pamahti auki ja odottelin hetken, kunnes tyttö oli poistunut. Jäin hetkeksi istumaan työpöytäni taakse käsiini nojaten. Minua väsytti armottomasti ja päätin painua itsekin pehkuihin. Kunnon yöunet kuulostivat tällä hetkellä todella hyvältä.
// Tämä taitaa olla viimeinen viestini. Kiitos peliseurasta! (:
