Jutustelua ja karkkien mutustelua

[Anni Swan]

Lucas Joel Eatonin ja Anni Swanin roolipeli, tulkaa ihmeessä seuraamaan :)

[Lucas Joel Eaton]

// Sopisiko, että peli sijoittuu 8.4. lauantaille? //

Kukaan ei tiedä, mitä Joel tekee Poudlardinessa. Hän ei erityisemmin kaipaa sieltä mitään, eikä hän yleensä vietä siellä turhaan aikaa. Silti miehenalku on lähtenyt koululta, löytänyt tiensä kylään. Joel kävelee sisään karkkikauppaan, johon ulkona alkava kevyt sade hänet ajaa. Sisällä on muitakin Chateaun oppilaita ja opiskelijoita. Hän ei pidä väkijoukoista ahtaissa tiloissa, mutta jää silti sisätiloihin. Hän katselee ympärillä olevia kasoja karkkia, joita hän ei normaalisti edes söisi. Ehkä tämä viikko on poikkeus.

[Anni Swan]

// Sopii:) //

Kävelen Poudlardinessa kadulla. En oikein tiedä, mitä tekisin. En ollut tullut tänne minkään tietyn asian tähden vaan ihan muuten vaan, minulla kai ei vain ollut mitään muutakaan tekemistä, niin siksi päätin vain tulla tänne kiertelemään. Olin käynyt jo parissa kaupassa ostoksilla, mutta karkkikaupassa en ollut vielä käynyt. Päätän käydä siellä vähän vilkaisemassa, miltä siellä näyttää ja myös sen tähden, etten halua värjötellä ulkona kylmässä ja tuulisessa sateessa.

Sisällä on paljon muitakin ja toivoisin, että tapaisin jonkun ikäuseni jatko-opiskelijan, johon voisin tutustua. Suuressa väkijoukon paljoudessa törmään vahingossa johonkin ihmiseen ja laukkuni tipahtaa. Soperran anteeksipyyntöä ja nostan sitten katseeni. Henkilö johon olin törmännyt oli komea ja ystävällisen näköinen nuori mies. Minua nolottaa, etten saa katsettani irti hänestä ja sipaisen vaivihkaa hiuksen korvani taakse.

//Huom! Tuo komea nuori mies on siis Joel;)//

[Lucas Joel Eaton]

Karkkikauppaan oli tullut muitakin sadetta pakoon. Ymmärrettävää se toki oli, koska kukaan ei halunnut seisoa ulkona vallitsevassa säässä. Joel katseli karkkeja muiden tavoin, vaikka tarkoitus ei välttämättä ollut ostaa mitään. Hän otti yhdellä tarjottimella olleen maistiaisen, työnsi sen suuhunsa. Hieman hunajalta maistunut makeinen suli hitaasti suussa. Hän hymähti hieman itsekseen.

Joku törmää Joeliin eräiden karkkihyllyjen välissä. Toinen on vaaleahiuksinen, suurinpiirtein hänen ikäisensä tyttö. Hän on tiputtanut laukkunsa, jota Joel kumartaa nostamaan. Toinen yrittää sanoa jotain anteeksipyynnön tapaista, vaikka se ei ole kovin selvä. Hän nostaa katseensa, joka kohtaa tytön kanssa. Tuo katsoo suoraan silmiin, siirtäen hiuksiaan korvan taakse. Joel tunnistaa hänet koululta. Hän uskoo nähneensä tuon joskus käytävillä, ehkä jopa cerfeurin tuvassa. "Joel", hän esittäytyy hieman tönkösti. Esittäytyminen ei ole mitenkään miehenalun vahvuuksia, mutta pakollinen paha.

[Anni Swan]

"Kiitos," sanon, kun nuori mies on antanut pudonneen kassini minulle. "Taidan olla vähän kömpelö."

"Joel," kuulen nuoren miehen esittäytyvän ja vastaan: "Anni," hetken pojan piirteitä tutkittuani sanon: "Hei, oletko sinäkin Cerfeurista? Näytät jollain tavalla tutulta," hymyilen säteilevästi ja astelen viehkein askelin karkkihyllyjen luokse. Minua ärsyttää se kuinka tuon tapaiset askeleet minulta tulivat kuin vahingossa ja käännyn Joeliin päin.

[Lucas Joel Eaton]

Nuori opiskelija kiittää Joelia tämän nostaessa kassia. Perään hän vielä mainitsee olevansa kömpelöä sorttia. "Ei tuo sinun vikasi ollut, itsehän seisoin keskellä ahtaan kaupan käytävää", miehenalku sanoo hymyillen hieman. Vasta tässä vaiheessa hän ehtii katsomaan seuraansa ilmestynyttä tyttöä aavistuksen paremmin. Ei yhtään hullumman näköinen hän pohtii itsekseen, sanomatta ääneen sanaakaan. Tyttö esittelee itsensä Anniksi. Joel painaa nimen tarkasti muistiinsa, hän ei suinkaan halua unohtaa sitä. Ei tämän tytön. Hän näyttää sellaiselta, jonka kanssa Joel voisi viettää enemmänkin aikaa. Ja jonka seurassa viihtyvät muutkin. Tyhmiä oletuksia, jos otetaan huomioon niiden pohjautuvan parin sanan keskusteluun ja ulkonäköön. Hän itse ei kuitenkaan välitä siitä.

Joel joutuu havahtumaan omista ajatuksistaan, kun Anni avaa suunsa uudemman kerran. Vaikka ajallisesti edellisistä sanoista ei ole kauaa, hän on ehtinyt jo lähes unohtaa kaiken aiemmin puhutun. "Ai joo, olen. Mä aattelinkin, että olen nähnyt sut joskus", Joel sanoo tytölle. Todellisuudessa hänellä ei ole mitään tietoa, kuka toinen on. Hän kuitenkin tietää, mitä tytöille kannattaa sanoa. Varsinkin niille, joiden seurassa haluaa olla vielä myöhemminkin.

Anni kävelee lähellä olevien karkkihyllyjen luokse. Joel ottaa telineestä käteensä pussin ja seuraa tätä, miettien seuraavia sanojaan. Anni kääntyy katsomaan, Joel hymyilee aavistuksen. Hän avaa vieressään olevan rasian, ottaa kauhan käteensä. "Oot vissiin melko uus Chateaussa?" hän kysyy nostaessaan pussiin muutaman makeisen. Ei liikaa, sillä hän ei pystyisi estämään itseään syömästä niitä. Sen hän oppi jo Tylypahkassa. Hunajaherttuan makeiset olivat vastustamattomia, eivätkä nämä juurikaan hävinneet niille. Siitä huolimatta Joel tiedosti täysin, paljonko makeisia hän söisi. Liiaksi niitä ei sopinut syödä, jotta hän ei lihoisi. "Mitä olet tykännyt paikasta?" hän kysyy seurassaan olevalta tytöltä ikään kuin jatkokysymyksen hetken päästä. Hän itse tiesi mielipiteensä koulusta jo vahvasti, ainakin verrattuna aiempaan kouluunsa. Sen takia hän oletti toisellakin olevan edes jonkinlainen käsitys koulun tavoista ja ilmapiiristä.

[Anni Swan]

"Ei tuo sinun vikasi ollut, itsehän seisoin keskellä ahtaan kaupan käytävää", hymähdin pienesti. Nuori mies katsoi minua suoraan silmiin ja hymyilin lämpimästi hänelle.

Tartun juuri samaan aikaan Joelin kanssa karkkilaatikon kauhaan aikeessani ottaa karkkia. Käteni koskettaa hänen kättänsä ja lämmin väristys kulkee lävitseni. Nolostuneena vedän käteni pois.
"Oot vissiin melko uus Chateaussa?" Joel kysyy. "Juu olen," vastaan. "Mitä olet tykännyt paikasta?" hän jatkaa. "Oon tykännyt tosi paljon, kaikki on ollut tosi ystävällisiä ja kilttejä, ainakin tähän mennessä," naurahdan. Siirryn ottamaan hieman karkkia ja siirryn hitaasti kassalle päin.

[Lucas Joel Eaton]

Anni on ottamassa samasta rasiasta karkkeja, kuin Joel. Tuo kuitenkin nykäisee kätensä nopeasti pois, kun heidän ihonsa koskettavat toisiaan. Vaikka kosketus on vain kevyt ja hyvin nopea, Joel pitää tytön pehmeästä, lämpimästä ihosta. Hän hymyilee hieman, kun makeiset tipahtelevat yksitellen pussiin. Hän kääntää päätään aavistuksen. "Ai sä tykkäät näistä myös?" hän kysyy hymyillen. Tottahan toki, kyseiset makeiset ovat hyviä. Makeita, mutta sopivan raikkaita. Joel ei ole vielä keksinyt, mistä maku muistuttaa. Se kuitenkin yhdistyy johonkin mukavaan muistoon, koska hän pitää siitä.

Joel kuuntelee Annin puhetta. Ääni on pehmeä ja ystävällinen. Miehenalku voisi kuunnella sitä enemmänkin, ja kysyy siksi pysyviä. "Missä opiskelit ennen tänne tuloa?" hän kysyy toiveenaan kuulla toisen ääntä enemmän. Kun Anni kertoo tähän mennessä syntynyttä mielipidettään koulusta, jossa he nyt opiskelevat. "Olen huomannut saman", Joel toteaa rauhallisena nostaessaan pari konvehtia pussiinsa. Se alkaa hänen silmäänsä kasvaa pian liiankin suureksi, jos otetaan hänen urheilemattomuutensa. Tavoistaan poiketen hän ei ole tehnyt kunnon treeniä viikkoon erinäisten syiden takia, ja syyttääkin siitä nyt itseään. Tästä syystä hän ei myöskään halua syödä liiaksi, koska ei halua lihoa. Todellisuudessa karkkipussissa on hädin tuskin sadan gramman painosta karkkeja, mutta Joel tuntuu suurentelevan sitä mielessään.

Joel asettuu kaikkien muiden perään karkkikaupan jonossa, napaten vielä telineestä yhden tikkarin. Hän vilkaisee Annin karkkipussia, joka sisältää ainakin osin samoja karkkeja, kuin hänenkin omansa. Jono lyhenee hitaasti jokaisen kaupassa olevan maksaessa vuorollaan ostoksia. "Mitä olet ajatellut tehdä tänään?" Joel kysyy toiveikkaasti. Parhaimmassa tapauksessa Annilla ei olisi mitään suunnitelmia, jolloin hän voisi toimia pelastavana enkelinä - ainakin omasta mielestään - ja pitää seuraa toiselle loppupäivän mittaan. Hän itse ei nimittäin yleensä hankkinut viikonloppuisin juuri mitään järjellistä tai järjetöntä, joten oikeastaan Anni pitäisi hänelle seuraa.

[Anni Swan]

"Ai sä tykkäät näistä myös?" Joel kysyy. "Juu," hymyilen. "Ne ei oo liian kirpeitä, mutta ei liian makeitakaan," naurahdan. Olen pitänyt niistä karkeista jo monta vuotta varmaan jo viisi vuotiaasta.
"Missä opiskelit ennen tänne tuloa?" Joel kysyy seuraavaksi. "Opiskelin Beauxbatonsissa pitkän aikaa," mutta koska sieltä ei löytynyt jatko-opiskelupaikkaa tulin tänne opiskelemaan. "Entä sinä?" kysyn. En usko, että hän on ainakaan Beauxbatonsista, koska en muista nähneeni häntä siellä. Toisaalta se koulu oli aika iso enkä tietenkään tuntenut sen kaikkia opiskelijoita.

Joel tuli jonottamaan perääni kassalle. Hänellä oli karkkipussissaan suunnilleen samoja karkkeja, kuin minullakin. Kertookohan se siitä, että olemme ehkä samanlaisia, jokseenkin.
"Mitä olet ajatellut tehdä tänään?" Joel kysyy seuraavaksi. "Ajattelin mennä takaisin Cerfeurin tuvalle, tuletko mukaan?" toivon paljon, että hän tulisi, jotta voin tutustua häneen lisää. Tulee minun maksamisvuoroni ja lasken karkkipussini puntarille. Ostokseni maksoivat kaksi euroa. Maksoin ja menin ovelle odottamaan Joelia

[Lucas Joel Eaton]

Anni kertoo pitäneensä karkeista jo pienestä asti. Joel kuuntelee puhetta kiinnostuneena. Oikeastaan vain sen takia, että toinen puhuu. "No, en ainakaan ole ainut", hän lisää perään. Joel on niin ikään pitänyt makeisista pienestä asti, vaikka välissä hän kyllästyi niihin. Vaikka hän ei yleisesti ottaen pidä juurikaan karkeista, nämä ovat poikkeus. Näitä voisi syödä vaikka kilon kerrallaan. Siihen hän ei kuitenkaan anna itselleen lupaa. Sellaisen määrän kuluttaminen olisi liian iso työ, vaikka pohja olisi kuinka hyvä.

Beauxbatons. Siitä koulusta Joel ei juurikaan ole kuullut, vaikka jotain sen vanhoja oppilaita tietää ja tuntee. "Millaista siellä oli?" hän kysyy ajatuksissaan. Muiden koulujen tavat alkoivat kiinnostaa häntä jatko-opiskelemaan tullessa. Opiskeltuaan aina vain yhdessä koulussa, hän oli kuvitellut kaikkien velhokoulujen toimivan samoin. Chateauhun tullessa ne erheet olivat muuttuneet. Kouluissa olikin yllättävän erilaista, vaikka tietyt tavat istuivat tiukassa niiden pohjalla. "Tylypahkassa", Joel vastaa päästessään ajatuksistaan takaisin keskusteluun. Hän oli jostain syystä Annin tienneen tai arvanneen sen, vaikka tosiasiassa vanhat tavat vanhasta koulusta eivät pistäneet niin pahasti silmään, kuin miehenalku itse luuli. Hän itse ei tosiaan pitänyt vanhan koulun jättämistä tavoista.

Anni ehdottaa kävelyä takaisin linnalle, takaisin tupaan. "Joo, ei mulla mitään oo tälle päivälle", Joel kohauttaa olkapäitään. Ainakin hän sai nyt hyvän syyn paeta tungoksesta, joka läheiseen kylään oli syntynyt. Vaikka kaduilla ei ollut tungosta, liikkeet olivat viettäneet koko päivän hyvin onnekasta päivää. Vapaapäivä koululta oli saanut opiskelijat ja opettajat läheiseen kylään. Ja sade oli ajanut yhden jos toisenkin liikkeisiin. Niin oli käynyt myös Joelille, joka tällä kertaa oli ihan tyytyväinen päätökseen eksyä karkkikauppaa. Olihan visiitti saanut aikaan hänelle uuden tuttavuuden, joka kaiken lisäksi vaikutti mukavalta, mutta miellytti myös silmää.

Joel laskee karkkipussin ja tikkarin kassalle, kun Anni on maksanut omat ostoksensa. Vain reilun sadan gramman karkkipussi ja tikkari ovat melko pieni lovi viikon rahoihin. Miehenalku kaivaa mustan, punaisilla yksityiskohdilla varustetun nahkatakkinsa taskuista kolikoita, joilla maksaa ostoksensa. Hän ojentaa muutaman kiiltävän kolikon tiskin takana seisovalle myyjälle, joka antaa hetken päästä kaksi pienempää kolikkoa takaisin. Käsi työntää ne avoimeen taskuun samalla, kun toinen nostaa pussillisen karkkia kassalta. Joel kävelee ovelle, avaa sen Annia varten. Hän astuu vasta tytön jälkeen ulos, hyvien käytöstapojen mukaisesti. Vaikka hän on saanut playerin maineen, jotain käytöstapoja hän silti tuntee. Ja oven avaaminen on niistä yksi.