Toinen uskoi, että ei Benjamin voinut auttaa. Cerinna kuitenkin kiitti ja hymyili. Olihan totta, että ei Blanchard olisi osannut hänen isoäitiään auttaa, mutta kyllä Benjamin nyt varmasti olisi jotenkin osannut neiti Crèinin mieltä kohottaa. Sellaista auttamista hän oli sanoillaan tarkoittanut, mutta eipä mies viitsinyt selitellä sanojaan enää sen tarkemmin. Hän tyytyi vain olemaan hiljaa ja kuuntelemaan toisen puhetta.
Vararehtori kertoi, että oli lähdössä isoäitinsä kanssa reissuun elokuussa. Professori Blanchard nyökkäsi ja saattoi vain arvella, kuinka tärkeä reissu olikaan Cerinnalle. Toinen hymyili jälleen kaunista hymyään.
Crèin naurahti, kun Benjamin kysyi oudoista tavoista. Ensin nainen totesi, ettei mitään outoja tapoja tainnut olla. Valhetta, professori Blanchard ajatteli. Kuitenkin Cerinnalla oli jotain todella outoja tapoja, mutta hän ei vain suostunut kertomaan niistä. "Eikun hetkinen..." No niin, aivan varmasti tuon täydellisen kuoren alla piili jotain edes hiukan omituista. Eihän mitään noin täydellistä oikeasti voinut olla olemassa.
Nainen alkoi selittämään poliittisista keskusteluista tai tarkemmin ottaen väittelyistä. Benjamin nyökkäili. "No onhan se aika erikoista", hän myönsi ja otti kulauksen juomastaan. Mies ilmoitti, että vararehtorin juoma oli lopuillaan ja niinpä nainen lähti nopeasti hakemaan uuden. Benjamin katsoi, kuinka Cerinna viiletti tiskille ja palasi pian takaisin. "Sinähän kävit koulusi Tylypahkassa, eikö niin?"
Benjaminin mieleen muistui päivä, jolloin hän opetti suojeliuksen neiti Hillille professori Crèinin kanssa. He olivat silloin keskustelleet hieman hänen Tylypahka-ajoistaan ja Cerinnan seitsemännestä lukuvuodesta Beauxbatonsissa. "Kyllä kävin."
"Minkälaista siellä oli? Lukuunottamatta niitä ikäviä tapahtumia, joista kerroit." Benjaminia hymyilytti. "Siinä koulussa oli ikäviä tapahtumia melkein koko ajan", mies huomautti naurahtaen. "Mutta oli siellä silti ihan kivaa", hän mutisi. "Pidän Châteausta enemmän kuin Tylypahkasta, mutta se varmaan johtuu osittain siitä, että pidän enemmän Ranskasta kuin Englannista", Blanchard mietiskeli. "Minkälaista Beauxbatonsissa oli?" Benjamin ei oikein osannut puhua opiskeluvuosistaan tai muodostaa järkevää mielipidettä Tylypahkasta. Asiat Tylypahkassa olivat nykyään hyvin, joten ei hänen kannattanut koulua moittia, jos se joskus vuosia sitten oli ollut hieman.. noh, huono.
