Kylmääkin kuumempi työhaastattelu

[Mila Molina]

Alphonse ei näyttänyt olevan kovinkaan yllättynyt rehtorin esittämästä kysymyksestä. Se oli hyvä asia, sillä rehtori itsekään ei nähnyt kysymyksessä mitään omituista. Mies kertoi nähneensä viime yönä unta, jossa hän oli saanut työhuoneessaan oivalluksen, kuinka viisasten kivi saadaan luotua. Nainen katsahti miestä kohti. Uni oli varsin kunnianhimoinen, ja nainen piti siitä, kuinka avoin mies oli. Suurin osa haastateltavista ei suostunut yleensä kertomaan unensa sisältöä tai vaihtoehtoisesti he väittivät, etteivät olleet nähneet unta laisinkaan.

"Taidat olla melko kunnianhimoinen mies", nainen kommentoi ja katsoi miestä suoraan silmiin. Nyt katse oli pitkä ja tiivis, ja naisen kasvoilla oli tutkiskeleva ilme. Katsettaan liikuttamatta hän vei kätensä työpöytänsä ylälaatikolle ja avasi sen. Hän otti kaksi päällimmäistä paperia käteensä ja asetti ne työpöydälleen. Siinä oli työsopimuspohjia kaksin kappalein. Nainen oli jo aikaisemmin kirjoittanut siihen miehen perustiedot, mutta muutama kohta oli vielä täytettävänä.

"Mikä on palkkatoiveesi? Entä milloin olisit valmis aloittamaan?", rehtori kysyi mieheltä ja vei sitten katseensa papereiden puoleen. Nainen halusi olla salaperäinen, eikä vielä paljastanut oliko mies saanut viran itselleen - varsinkaan, kun hän ei itsekään ollut vielä täysin varma valinnastaan. Jos miehen palkkavaatimukset olisivat liian korkeat, häntä ei voitaisi palkata. Taikakoulu Châteaun palkkaus oli kuitenkin hivenen korkeampaa kuin muissa taikakouluissa, joten luultavasti palkkatoive olisi koululle sopiva.

[Alphonse Drake]

Kunnianhimoinen? Mahdollisesti, taisi se hieman olla ominaista alkemian parissa toimiville. Kyllähän kunnianhimoa siinä hieman tarvittiin. Alphonse ei kumminkaan vastannut kommenttiin mitään, hymyili vain naiselle salaperäisesti. Päätelköön mitä tahtoo, uskokoon ennustuksiinsa, jos niin tahtoo.

”Palkkatoiveeni vai? Toivon toki, että saisin miljoona kaljuunaa kuussa. Mutta tiedän, ettei toiveeni ole lainkaan realistinen, joten tyydyn neljäänsataan kuussa”, Alphonse vastaa naurahtaen palkkatoivetta kysyttäessä. Tokihan toive on täysin eri kuin se, mitä todellisuudessa on, kyllähän rehtorin täytyisi se ymmärtää. ”Ja työt voisin aloittaa vaikka saman tien. Mutta mieluusti jättäisin sen ensiviikolle, että voisin valmistautua jotenkin opettamiseen, enkä joutuisi menemään täysin ilman suunnitelmia ja materiaaleja luokan eteen”, mies vastaa toiseen kysymykseen, hörpäten jälleen hieman teetä.

[Mila Molina]

Alphonse vastasi rehtorin kommenttiin tyypilliseen tapaansa hymyllä. Kuinka tuo pystyikään omaamaan noin miehekkään ja salaperäisen hymyn, josta tämä nainen piti kovasti. Jos rehtori olisi ollut yhtään hymyilevämpää tyyppiä, olisi hänkin vastannut miehen hymyyn. Ilme naisen kasvoilla pysyi kuitenkin tyynenä, vaikkei hymykään kaukana ollut.

Alphonse kertoi, että hän toivoisi saavansa miljoona kaljuunaa kuussa, mutta tyytyisi myös neljäänsataan kaljuunaan, jos tahdottiin realistinen toive. Rehtorilla oli kova työ pitää kasvonsa peruslukemilla. Hänen olisi tehnyt mieli nauraa ääneen miehen vitsille, sillä se oli ollut hulvaton. Pienen pieni hymynkare saattoikin vierailla naisen kasvoilla, mutta se häipyi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Lopuksi mies kertoi, että hän voisi aloittaa työt jo saman tien, mutta mieluummin vasta ensi viikolla, jolloin hänellä olisi edes hieman aikaa valmistautua tehtäväänsä. Nainen nyökkäsi vastaukseksi. Oli hienoa, että mies oli valmis aloittamaan noin nopeasti.

Rehtori Molina otti sulkakynän käteensä ja kirjoitti työsopimukseen alkupalkaksi 400 kaljuunaa kuukaudessa. Summa tulisi varmasti kasvamaan, kunhan mies pääsisi opetusrytmiin kiinni ja kehittyisi paremmaksi. Työn alkamisajankohdaksi hän kirjoitti ensi viikon maanantain, ja työsopimuksen tyypiksi vakituisen.

"Herra Drake, asia on nyt niin, että olen erittäin vakuuttunut sinusta - niin ammatillisesti kuin... hmm... muillakin tavoin. Minun puolestani voit aloittaa virassasi jo ensi viikon maanantaina, joten sinulla on viikko aikaa valmistautua ensimmäiseen oppituntiisi. Koska riimut ovat intohimosi ja olet niissä ammattilainen, saat varmasti nopeasti opetussuunnitelmat kasaan. Tuttavasi Viorel Lupei auttaa sinua varmasti myös mielellään", rehtori kertoi miehelle ja hänestä oli aistittavissa arvostusta kyseistä miestä kohtaan. Nainen odotti, että näkisi jälleen kerran sen hymyn miehen kasvoilla ja jatkoi sitten. "Näillä sanoilla, voimme varmaan allekirjoittaa työsopimuksen, vai mitä mieltä olet", hän enemmän totesi kuin kysyi mieheltä ja liu'utti työsopimukset pöytää pitkin tuon eteen. Rehtori katsoi miestä tutkivalla katseella.

[Alphonse Drake]

Alphonse uskoi, että voisi pitää saavutuksena sitä, että oli saanut edes hyvin nopean hymyn tapaisen ilmestymään tuon naisen kasvoille palkkatoiveellaan. Sitten nainen alkoi puhua, ilmeisesti hän oli saanut työn itselleen. Rehtori liu’utti työsopimukset miehen eteen. Alphonse silmäili ne nopeasti läpi, ennen kuin kaivoi salkustaan sekä sulkakynän, että mustepullon, kun hänelle ei niitä oltu tarjottu. Hän avasi mustepullon ja kastoi sulkakynänsä pään musteeseen, ennen kuin kirjoitti nimensä paperille. Ja sen jälkeen saman vielä toisellekin kappaleelle. Tämän jälkeen mies pyyhki sulkakynänsä kärjen puhtaaksi siihen tarkoitukseen olevalla liinalla, sulki mustepullon ja laittoi tavaransa takaisin salkkuunsa. Lopuksi hän katsoi jälleen rehtoriin ja hymyili, harmi että tuo oli homoseksuaali, meni kaikki tuo kauneus ihan hukkaan sellaisessa.

[Mila Molina]

Alphonse ei vastannut sanallakaan rehtorin kommentteihin. Hän silmäili työsopimuksia hetken läpi, kaivoi sitten sulkakynän ja mustepullon laukustaan ja kirjoitti lopulta nimensä työsopimuksen molempiin osiin. Alphonse taisi olla juuri niitä herroja, jotka käyttivät jokaiseen allekirjoitukseensa omaa kynää. Se oli viisasta, sillä omalla kynällä oli huomattavasti turvallisempaa kirjoittaa, ja näin vältyttiin mahdollisilta huijauksilta. Oli mukavaa huomata, että kaiken komeuden alla oli myös viisautta.

Kaksikon katseet kohtasivat ja Alphonse hymyili. Rehtori irrotti katseensa miehen ruskeista silmistä ja veti sopimuspaperit takaisin omalle puolelle pöytää. Hän tarttui sulkakynäänsä ja kirjoitti molempiin sopimuspapereihinsa oman nimensä. Nimikirjoitus oli koukeroinen, sisälsi monta pyörylää ja päätyi syöksylaskun lailla sopimuspaperin alalaitaan. Nainen ojensi toisen papereista Alphonselle ja toisen hän asetti työpöytänsä ylälaatikkoon.

"Sinä saat luokkahuoneeksesi kolmannessa kerroksessa sijaitsevan valoisan huoneen. Luokan takaosassa on työhuone, jonka saat henkilökohtaiseen käyttöösi. Haluaisitko, että käymme katsomassa huonetta jo nyt?", rehtori Molina ehdotti ja katsoi miestä silmiin.

[Alphonse Drake]

Alphonse laittoi saamansa työsopimuksen kappaleen salkkuunsa, jonka jälkeen nainen kertoi, minkä luokan mies saisi käyttöönsä. Alphonse nyökäytti hieman päätään. ”Voisihan se olla mukavaa”, mies vastasi, kun rehtori kysyi, tahtoisiko hän käydä jo katsomassa huonetta. Ainakaan ei niin varmasti sitten eksyisi seuraavalla viikolla. Alphonse nousi seisomaan, ottaen salkun käteensä. ”Näytättekö tietä?” hän kysyi katse naisessa.

[Mila Molina]

Alphonse vastasi myöntävästi rehtorin ehdotukseen. Tuo nousi seisomaan ja pyysi naista näyttämään tien luokkahuoneeseen. Rehtori Molina hörppäsi teekuppinsa tyhjäksi, lukitsi työpöytänsä ylälaatikon ja nousi seisomaan. Hän laittoi taikasauvan jakkupukunsa taskuun ja lähti astelemaan luokkahuoneen oviverhoille päin ohittaen matalat pikkupöydät ja istuintyynyt.

"Jos kävelee rivakasti, minun työhuoneestani on muutaman minuutin matka sinun huoneeseesi", rehtori infosi, vilkaisi miestä silmiin ja pujahti ulos oviverhojen välistä. Sitten hän ryhtyi askeltamaan kierreportaita pitkin kohti alimpia kerroksia. "Luokkahuoneesi ei ole ollut käytössä vähään aikaan, joten se on varmasti pöylyinen ja epäjärjestyksessä. Kotitonttujen tehtävänä on auttaa sinua luokkahuoneen siistimisessä ja järjestelemisessä nyt ja jatkossa. Löydät ne koulun keittiöstä", rehtori jatkoi infoamistaan, ja kaksikko saapui pian ensimmäiselle tasanteelle. Nainen itse vieraili keittiössä kuitenkin todella harvoin, sillä hän ei juurikaan välittänyt kotitontuista, ja lisäksi siellä oleva melu muistutti äänenvoimakkudeltaan palohälytintä.

"Olisitko halukas sijaistamaan tarvittaessa myös muita oppiaineita?", rehtori kysyi kävelyn lomassa. Olisi hienoa, jos miehellä olisi taitoja opettaa myös muita oppiaineita, sillä ylimääräisistä sijaisita ei olisi lainkaan haittaa, päinvastoin.

[Alphonse Drake]

Rehtori nousi myöskin ja lähti ovelle päin, Alphonse seurasi tuon perässä. Nainen kertoi työhuoneestaan olevan vain muutaman minuutin matka Alphonsen huoneeseen. Mies seurasi naista oviverhon toiselle puolen ja kierreportaita alas, kuunnellen rehtorin antamaa informaatiota.

Alphonse oli juuri ottanut salkustaan hapankorppupaketin, kun rehtori kysyi, olisiko hän halukas sijaistamaan myös muita aineita tarvittaessa. ”Toki, jos joskus apuani tarvitaan muinaisnorjan, muinaisruotsin, latinan, historian tai psykologian opetuksessa, niin tietenkin voin sijaistaa”, hän vastasi hymyillen. ”Tahdotteko hapankorpun, professori Molina?” hän kysyi vielä, ojentaen pakettia naista kohden.

[Mila Molina]

Alphonse kertoi, että olisi halukas sijaistamaan myös muita oppiaineita. Tosin oppiaineet, joiden opettamisen hän taitoi, olivat muinaisnorja, muinaisruotsi, latina, historia ja psykologia. Rehtori Molina hymähti. Ensimmäisten sekuntien aikana hän oli pitänyt ajatusta kyseisten aineiden opettamisesta huonona, mutta itseasiassa siinä voisikin olla ajatusta. Koulun oppilaiden sivistäminen ei olisi lainkaan pahitteeksi, ja etenkin historian ja psylogian pienet kurssit voisivat olla hyödyllisiä. Nainen nyökkäsi hyväksyvästi miehelle ja kuunteli tuon seuraavan kysymyksen.

Rehtori käänsi hieman arvioivan katseensa Alphonsen ja tuon hapankorppupaketin puoleen. "Ei kiitos, en halua hapankorppua", nainen vastasi tiukasti, mutta kohtuullisen kohteliaasti ja käänsi katseensa hapankorppupaketista ja miehen silmistä pois. "Voimme mennä kohta Suurten Saliin syömään, siellä on parhaillaan lounasaika. Jos tarvitset kasvisvaihtoehdon tai sinulla on jokin erityisruokavalio, voit ilmoittaa siitä kotitontuille", hän kertoi. Kotitontut muistivat yllättävän hyvin jokaisen koulun asukkaan erityisruokavaliot.

Nainen kääntyi seuraavasta risteyksestä oikealle, seuraavasta vasemmalle ja sitten he olivat oikean luokkahuoneen edustalla. Nainen aukaisi luokkahuoneen oven ja astui sisälle. Huone oli avara ja valoisa. Pulpetit oli siirretty huoneen toiselle laidalle ja sivuhyllyillä oli paljon ylimääräistä tavaraa. Pölyä ja hämähäkinseittejäkin näytti olevan huoneessa jonkin verran.

[Alphonse Drake]

Nainen kieltäytyi Alphonsen tarjoamasta hapankorpusta sanoen, että he voisivat mennä pian Suureen Saliin syömään, sillä siellä olisi lounasaika. Alphonse kohautti olkiaan, otti itselleen yhden hapankorpun, laittaen loppupaketin takaisin salkkuunsa, seuraten sitten hapankorppuaan mutustellen professori Molinaa. Hän yritti painaa reitin mieleensä, sillä eksyminen ei todellakaan olisi hänelle mieleen myöhemminkään. Sitten nainen avasi oven ja astui sisälle, Alphonse meni perässä.

Alphonse katseli huoneessa ympärilleen. Huone tosiaan oli valoisa, kuten rehtori oli luvannutkin. Se oli myös melko avara. Pölyä ja hämähäkinseittejä siellä toki oli, mutta niiden poissaaminen ei olisi kova työ. Onneksi hänen eräs sisarensa toimi saippuakauppiaana (vanhemmat olivat aikoinaan kauhistuneet tuon uravalinnasta), joten tuo oli opettanut Alphonsellekin muutamia oikein hyödyllisiä loitsuja, joita oli onnistunut saippuoihinsa soveltamaan, mutta jotka toimivat loitsuinakin oikein hyvin siivouksessa. Alphonse loi mielessään jo huoneeseen uutta järjestystä, jonka tahtoisi huoneeseen laittaa ennen ensimmäistä oppituntiaan.