Kirjoittaja Anna Pretre » 02 Heinä 2016, 23:12
Ali vaikutti siltä, että purkaus Gryffondorien ja Serpentardien välisestä kilpailusta huvitti häntä, sillä tyttö virnisti leveästi ennen kuin toi esille oman mielipiteensä. Anna ei ymmärtänyt, miten välillä jopa kiusaamiseksi menevä kilpailu oli hauskaa, ja ajatus siitä että Pouffsouffle sekä Serdaiglet kilpailisivat, sai hänet vain irvistämään. Sitä paitsi Annasta tuntui että Serdaigle vain voittaisi heidät Pouffsoufflet kaikessa. Gryffondorit ja Serpentardit sentään olivat tasaväkisiä.
"Serpentard on mielestäni ihan kiva tupa. Lajitteluhattu harkitsi jopa minun pistämistäni sinne." Anna ei ollut kuullut tätä aiemmin, ja tyttö kohotti katseensa yllättyneenä mutta uteliaana. Hän ei oikeastaan osannut kuvitella Alia Serpentardissa, mutta sen takia hän varmaan olikin Gryffondorissa - koska hän sopi sinne paremmin kuin Serpentardiin.
"Oikeastiko? Olisi kivaa, jos minuakin oltaisiin harkittu johonkin toiseen tupaan. Minun kohdallani hattu kyllä harkitsi muutaman sekunnin ajan jokaista tupaa, mutta sanoi loppujen lopuksi että olin selkeä Pouffsouffle."
Ali ei ollut ikinä käynyt yhdelläkään taikaeläinten hoidon tunnilla tai muutenkaan oikeastaan perehtynyt aiheeseen, mikä oli Annan mielestä harmi, olihan aine hänen mielestään maailman mielenkiintoisin. Hän oli yrittänyt sivistää ystäväänsä usein, mutta Alilla oli omat kiinnostuksen kohteensa joihin tämä uppoutui välillä niin tiiviisti ettei kyennyt omaksumaan mitään tietoa mitä Anna hänelle syötti. Välillä Ali yritti kuitenkin käydä jotakin keskustelua hänen kanssaan taikaeläimistä, ja tulos oli yleensä hillitön. Ja nyt, kun Annan paras ystävä kyseli häneltä fletkumadoista, Anna purskahti nauruun.
"Joo, ollaan käsitelty. Suurinpiirtein ensimmäisellä taikaeläinten hoidon tunnilla ikinä." Anna vastasi, kun oli lopettanut naurunsa. Nyt hän enää hymyili leveästi, tosin hyväntahtoisesti eikä pilkallisesti. Ei hän voinut syyttää ystäväänsä siitä, että tyttö ei ollut tutustunut oppiaineeseen. Ei hänkään ymmärtänyt mitään ennustuksesta, muinaisista riimuista ja numerologiasta puhumattakaan.
"Mun pitäisi kyllä oikeasti sivistää sua joku päivä tästä oppiaineesta." tyttö hymahti samalla kun laittoi lohikäärmekirjan takaisin laukkuunsa.
Anna ilahtui siitä, että Ali oli niin innokas tulemaan heille kesällä. Gryffondortytön kasvot kirkastuivat heti ehdotuksen kuullessaan, ja tyttö hihkaisi myöntävän vastauksen hetkessä. Brianin tulo kuulemma saattoi olla epävarmempaa, sillä Alin mukaan pojalla saattoi olla ihastus johonkin heitä vanhempaan tyttöön.
"Mitä? Oikeastiko? Kuka se on?" Anna nojautui uteliaasti eteenpäin, valmiina kuulemaan vastauksen tai ainakin mahdollisimman paljon yksityiskohtia. Jotka hän luultavasti kertoisi Violainelle heti kun näkisi tämän. Ali lisäsi vielä, että hekin voisivat vierailla heidän luokseen Bordeauxiin, ja tällä kertaa Anna hymyili ja nyökkäili innokkaana.
"Onko sulla muuten mitään kesäsuunnitelmia?" Ali kysyi, kun aiempi puheenaihe oli koluttu läpi. Anna kävi mielessään kalenterinsa, mutta hän pudisti loppujen lopuksi päätään.
"Ei ainakaan mitään omia. Renée kyllä sanoi että haluaisi minut mukaan Festival de Magie Blancheen, mutta en ole vielä päättänyt menenkö. Lisäksi meillä on kai tulossa tänä kesänä joku sukukokous tai sellainen, äidin siskon ja tämän perheen kanssa. Mutta siinä se oikeastaan onkin." Tyttö selosti nopeasti, ennen kuin kysyi saman kysymyksen Alilta. Muiden kanssa keskustellessa vastakysymys olisi ollut pelkkää kohteliaisuutta, mutta nyt, kun kyseessä oli Ali, Anna oli oikeasti utelias. Alin perhe ja elämä oli aina vaikuttanut mahtavalta, mielenkiintoisemmalta kuin hänen omansa, ja hän kuulikin siitä mielellään.
Kun vaunuosaston ovi aukesi, Anna ajatteli ensimmäisenä että tulija oli Brian tai Renée. Siksi hänen yllätyksensä oli vielä suurempi ja punansa poskilla vielä syvämpi, kun hän nosti katseensa ja tunnisti tulijan sekunneissa. Alan Shelly, kaksi vuotta heitä vanhempi Gryffondor sekä Annan ensimmäinen ihastus, nojaili oviaukkoon ja hymyili.
"Ai, hei Anna. Hei Alwine. Eikö Renée ole täällä?" Annalta kesti hetken ymmärtää että poika oli kysynyt jotain, ja tyttö räpyttelikin silmiään muutaman kerran hämmentyneenä.
"A-ai, hei. Ja tota noin joo, ei Renée ole täällä. Kuinka, tai siis miksi? Voisin ehkä välittää viestin, tai jotain." Annaa hävetti sanoissaan sekoilunsa, mutta Alan ei vaikuttanut välittävän, tai ainakin tämä peitti tunteensa erittäin hyvin.
"Lora vain pyysi minua kysymään. Nyt kun hän ja Gryffondorien yksi jahtaajista lähtevät joukkueesta, Loralle tuli mieleen, haluaisiko Renée liittyä. Hän pelaa jahtaajana aina välillä?" Anna tiesi, että Lora oli Alanin isosisko, joka lopetti nyt koulun. Tytöllä oli myös ilmeisesti varma paikka ammattihuispaajana.
"Aa, no tuota, minä kerron Renéelle jos näen häntä." Anna yritti pitää äänensä vakaana ja hymyili pienesti Alanin suuntaan. Hänen rauhallinen naamionsa kuitenkin mureni heti, kun Alan hymyili leveästi takaisin, kääntyen poispäin.
"Ainiin, Anna." Anna oli ehtinyt kääntää katseensa jo poispäin, ja siksi tyttö hätkähtikin kuullessaan nimensä Alanin suusta. Tyttö kääntyi pojan suuntaan, vähän liian nopeasti, sillä poika virnisti ennen kuin kaivoi reppuaan. Samalla poika käveli lähemmäs ja istui sitten lopulta Annan viereen. Anna kykeni tuntemaan punastuvansa yhä enemmän, kun poika ojensi hänelle pari kirjaa.
"Ne ovat minun vanhoja tähtitiedon kirjojani. Löysin ne pakatessa. Sinä voit saada ne jos haluat, mutta älä välitä joistakin tyhmistä raapustuksista." Poika naurahti ja Anna kiitti tätä hiljaisella äänellä. Sitten, ennen ylösnousemista, Alan nosti kätensä ja pörrötti Annan hiuksia.
"Nähdään Anna. Alwine, sano Brianille terveisiä. Hyvää kesälomaa teille kummallekin." sitten Alan todellakin lähti. Ja hetkellisen shokin jälkeen, Anna hautasi kasvonsa käsiinsä.
Anna ei ollut koskaan kertonut Alille hänen ihastuksestaan Alaniin. Ali kyllä tiesi, että hän oli opiskellut Alanin kanssa, mutta Anna oli ollut varovainen sanoissaan ja viitannut Alaniin aina vain tuttuna. Ja koska Ali ei ollut koskaan nähnyt heitä yhdessä, salaisuus oli ollut helppo pitää. Nyt Anna oli kuitenkin lähes 100% varma, että hän oli ollut erittäin ilmiselvä ihastuksensa kanssa, eikä hän siksi kehdannutkaan kohottaa katsettaan ystäväänsä. Kyse ei ollut siitä, etteikö Anna olisi luottanut ystäväänsä; ihastuminen oli hänelle vain niin uutta ja pelottavaa, että edes Renée ei tiennyt. Lisäksi kertomisen kynnystä nosti sekin, että Ali oli samassa tuvassa kuin Alan. Anna oli usein pelännyt, että salaa Alikin oli ihastunut Alaniin. Ja jos näin olisi ollut, Anna olisi joutunut luopumaan ihastuksestaan heti. Ali ansaitsi hänen mielestään enemmän rakkautta kuin hän. Sitä paitsi Ali oli niin paljon nätimpi, että Alan ihastuisi ennemmin hänen ystäväänsä kuin Annaan.