// Alue Effien ja Londonin pelille, sijoittuu kesäloman loppuun lauantaille 22. elokuuta. //
Ilmiinnyin harhautusloitsun alaisena vaimeasti poksahtaen Charing Cross Roadille ja harpoin ripein askelin kohti jästeille näkymätöntä Vuotavaa Noidankattilaa. Ennen kuin astuin sisään, poistin loitsun, mutten laskenut viittani huppua. Baarissa oli hiljaista ja baarimikko Tom kohotti katseensa minuun kun astuin sisälle ja kävelin häneen vilkaisematta kohti pubin takapihaa. Valitsin kohdan ja tökkäsin sitä sauvallani. Muuriin avautui holvikäytävä. Kuljin sen läpi ja ilmestyin vilkkaalle Viistokujalle. Liityin ihmismassaan ja ajauduin kohti Lurppuluomen pöllökeskusta, sillä olin ajatellut ostavani pöllölleni jotain hyvää.
Astuin sisälle pöllökeskukseen ja kuulin monenmoisia ääniä. Vaimeaa huhuilua, äänekästä sirkutusta ja parkaisun. Pöllö oli varmaaniin näykkäissyt jotakuta varomatonta. Riisuin ohuen viitan hupun ja astuin myyntitiskin eteen. "Olisiko teillä pöllönnameja tunturipöllöille?", kysyin myyjältä kylmällä äänellä. Tänään minulla ei ollut ollut kovin hyvä päivä ja olin pahalla tuulella. Heti aamusta olin katkaissut taikasauvani ja sen jälkeen vielä kadottanut rahapussini sotkuiseen asuntooni. Onneksi olin menossa Viistokujalle joten voin saman tien hankkia uuden sauvan ja käydä Irvetassa nostamassa rahaa holvistani. Myyjä ojensi minulle pöllönnamit ja sujautin ne käsilaukkuuni, annettuani maksuksi kuusi sirppiä ja kaksi sulmua, jotka oli löytänyt laukkuni pohjalta.
Astelin ulos Viistokujalle ja vilkaisin kelloani. Se oli vasta puoli yksi. Päätin samantien käväistä ostamassa uuden sauvan ja suuntasin Ollivanderille. Kello kilahti avatessani oven ja herra Ollivander istui pöytänsä takana ja katsoi vaaleilla silmillään jotenkin pelottavasti, tuntui kuin hän olisi nähnyt lävitsesi. "Päivää, herra Ollivander. Sauvani katkesi tänä aamuna, joten tulin ostamaan uuden.", kerroin ja kaivoin edellisen sauvan palaset laukustani Ollivanderin tutkailtavaksi. "Kastanjaa, ydin feeniksin pyrstösulka, 10 tuumaa, taipuu hieman, ollut käytössä kahdeksan vuotta. Pitääkö paikkansa?", sauvaseppä kysyi minulta. "Pitää paikkansa.", vastasin hivenen ärtyneenä, sillä tottahan toki Ollivander oli oikeassa, itse oli sauvan minulle tehnyt.
Ollivander alkoi mittailla minua ja kysellä kaikenlaista, antoi välillä sauvan käteeni ja mutisi itsekseen. Kolmas sauva jota koetin, syöksi kipinöitä niin kovaa, että sauvaseppä kaatui selälleen. Autettuani hänet ylös, hän mutisi: "Ei, ei, ei... Jossain sen on pakko olla..." En ymmärtänyt sepän puheesta mitään ja kohotin vain kulmiani. Neljäs sauva tuntui hyvältä ja sanoin sen ääneen, mutta Ollivander oli eri mieltä ja jatkoi mittaamista ja mutisemista. Viides sauva sisälsi veelan hiuksen, materiaali oli pyökkiä ja sauva oli 9 tuumaa pitkä eikä taipunut lainkaan. Sen sauvaseppä ilmoitti sopivaksi. Maksoin, kiitin ja uusi sauva mukani poistuin liikkeestä.
Toivottavasti tämä sauva toimii minulla hyvin. Päätin kokeilla jotakin taikaa ja loitsin sanomattomasti kuumailmaloitsum. Sauvan kärjestä alkoi oitis virrata lämmintä ilmaa käteeni. Hymyilin tyytyväisenä, Ehkä päivä ei sittenkään ollut vielä pilalla, vaikka siltä se oli aamulla vankasti näyttänyt. Tungin sauvan käsilaukkuuni ja heilautin hiuksiani pois silmiltä. Kävelin Viistokujaa eteenpäin ja katselin kuappojen ikkunoita. Minun pitäisi käydä Irvetassa nostamassa kultaa holvistani, minulla ei ollut enempää rahaa mukana, kun rahapussini oli merkillisesti kadonnut. Yhtäkkiä huomasin tutunnäköisen tummatukkaisen pojan hieman kauempana itsestäni
