Kirjoittaja Renée Mason » 15 Kesä 2015, 09:44
Renée sulloi lainaamansa kirjan laukkuun kirjaston ovilla ja lähti astelemaan ripeästi gryffondorien oleskeluhuonetta kohti. Hän oli lainannut kirjan: "20 mielenkiintoista faktaa Walesinvihreistä", sillä häntä kiinnosti kovasti juuri tuo lohikäärmelaji. Renée ei ollut kovin innokas lukija, mutta kun lohikäärmekirjoja tuli myös oppilaiden lainattaviksi, hän kulki joka päivä kirjaston kautta hakemassa uutta luettavaa.
Renée oli kulkenut jo hyvän matkaa kirjastosta poispäin ja mietti juuri, mistä kulkisi nopein salakäytävä gryffondorien torniin, kun hän vilkaisi ympärilleen ja näki jotain lievästi outoa. Se oli vain lievästi outoa, sillä olihan hän nähnyt Rosen puuhastelemassa seinien kanssa aiemminkin. Hänen seurassaan oli kaksi tyttöä. Toisen Renée oli nähnyt ennenkin. Tyttö oli hypännyt sisään samasta tyhjästä ilmestyneestä ovesta Rosen kanssa. Näköjään seikkailu oli opettanut heille, että seinät olivat hyvin mielenkiintoisia. Heidän seurassaan oli vielä kolmas tyttö, jota Renée ei ollut ennen nähnyt.
Renée vilkaisi taas ympärilleen nähdäkseen katseliko kukaan muu heitä. Olisihan voinut olla, että seinien tutkiminen oli Châteaussa normaalia. Kauempana seisoikin silmälasipäinen tyttö katselemassa samaan suuntaan. Tuon tytön Renée oli nähnyt ennenkin. Hän oli varmaan kolmasluokkalainen, koska Renée muisti nähneensä tämän joillain samoilla tunneilla.
Renée käänsi katseensa juuri parahiksi, kun seinäseikkailijatyttö juoksi seinää päin ja katosi. Renée räpäytti muutaman kerran silmiään. Miksi ihmeessä hän oli juossut päin seinää? Oliko hän ollut varma, että se ei ole tavallinen seinä? Varmasti hän oli ollut hyvin tietoinen juuri tuon seinän salaisuuksista. Eihän tyttö olisi muuten juossut sitä päin, eihän?
Silmälasipäinen tyttö lähti kulkemaan jäljelle jäänyttä kaksikkoa päin ja Renée seurasi perässä. "Öö, näinkö oikein, vai katosiko hän juuri tuon seinän sisään?", tyttö kysyi. Renée ei sanonut mitään, vaan meni lähemmäs seinää ja tutki sitä. Siinä tosiaan oli eriskummallisia kuvioita, mutta ei hän kuvioiden perusteella vielä uskaltaisi juosta seiniä päin.
16-vuotias positiivinen, heittäytyväinen ja sosiaalinen tyttö gryffondorista. Rakastaa erityisesti lohikäärmeitä sekä muita eläimiä ja hymyilee enemmän kuin hengittää. Löytää kaikesta ja kaikista jotain positiivista, vaikka kukaan muu ei löytäisi.
Ei maailma kaadu, vaikka minä kaadun.
EPÄAKTIIVINEN inspiraationpuutteen ja muiden tylsien tekosyiden takia