Kirjoittaja Inés Ortega » 06 Elo 2015, 15:43
// Inéksen kanssa kaksintaistelemaan tulee London Morel //
Inés tanssahteli pirteänä koulun käytäviä pitkin paksun, punaisen tukan pomppiessa hänen selkäänsä vasten. Hän oli harvinaisen hyvällä päällä tänään, ja kiitos siitä kuului aamuiselle ennustuksen tunnille, joka oli osa kesäopintoja. Kyseisellä tunnilla oli käsitelty pyromantiaa eli tulesta ennustamista, ja Inés oli innostunut aiheesta niin, että oli heti lounaan jälkeen suunnannut kirjastoon lainaamaan aihetta käsittelevän opuksen. Nyt Botanomantian perusteet oli varmassa tallessa Inéksen olkalaukussa odottamassa päivän oppituntien päättymistä. Hypähdellessään koulun raskaita porrasaskelmia alas Inés leikitteli ajatuksella noidaksi ryhtymisestä. Olihan hän toki nyt jo noita, mutta hänestä olisi huisia olla sellainen jästisatujen erakkonoita. Asua syrjäisessä mökissä ja kasvattaa erilaisia yrttejä, joista hän sitten ennustaisi ja tekisi erilaisia salvoja. Ehkä hänellä olisi pari abraxaniakin, joilla hän voisi lennellä metsien ja vuorten yllä... Ajatus oli tietenkin todella hupsu, eikä hän sitä oikeasti toteuttaisi.
Tytön ajatukset keskeytyivät hänen tullessaan viimein Suurten salin eteen. Salin edustalle oli jo kokoontunut pieni joukko oppilaita odottamaan kaksintaistelukurssin alkua. Inés ei ollut tähän päivään asti ollut kovinkaan kummoinen kaksintaistelija, ja hän ajatteli, että kurssista voisi olla hyvinkin paljon hyötyä. Loitsuja hän osasi kyllä melko suuren määrän, mutta nopeat reaktiot ja päätöksenteko eivät olleet Inéksen suurimpia vahvuuksia, ja niitäkin tarvittiin kaksintaistelussa.
Kellon ollessa lähes kaksi oppilaat astuivat sisään Suurten saliin. Professori Crèin seisoi jo valmiina korokkeella salin etuosassa vierellään Inékselle tuntematon tummahiuksinen nainen. Tavanomaiset pitkät ruokailupöydät penkkeineen olivat poissa, ja salin kivilattian päälle oli laitettu violetti kokolattiamatto. Siellä täällä oli myös mukavannäköisiä violetteja istuintyynyjä. Inés istuutui lähimmälle istuintyynylle laskien koululaukkunsa maahan jalkojensa eteen ja siirsi katseensa sitten takaisin professoriin ja tuohon toiseen naiseen.
"Hyvää iltapäivää oppilaat!" professori Crèin toivotti ja esitteli sitten tummahiuksisen naisen Alessia Blakeksi, joka tulisi pitämään kurssin hänen kanssaan. Seuraavaksi opettaja Crèin kertoi kurssin säännöt: "Ensinnäkään, manauksia ei saa käyttää kehenkään muuhun kuin omaan pariin, jonka kanssa harjoittelette. Kun jompikumpi meistä puhuu, kukaan muu ei puhu päälle ja puheenvuoroa pyydetään viittamalla. Puhuttelette meitä kohteliaasti, sillä vaikka Alessia ei ole täällä vakituisen opettajana, tällä kurssilla hän on teidän opettajanne. Minä olen teille edelleen professori Crèin ja Alessiaa puhuttelette neiti Blakena. Kysymyksiä saa esittää ja jos jokin jää epäselväksi voitte kysyä jommalta kummalta meistä", hän selosti. Inés rupesi jo päänsä sisällä miettimään, mitä manauksia hän voisi hän käyttää. Karkotaseet, löllösääriys, kangistumis tyystilys, jalanlukituskirous..
Manauksien pohtimiselle ei kuitenkaan ollut mitään tarvetta, kuten seuaavaksi ilmeni. Professori Crèin ilmoitti, että ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla olevat harjoittelisivat karkotaseet -loitsua ja sitä vanhemmat tainnutusta. Käytettäviä loitsuja ei siis tarvitsisi itse miettiä. Sääli oikeastaan, sillä Inés oli kehittynyt erityisen hyväksi löllösäärikirouksessa. Uusien taikojen oppiminen oli kuitenkin aina mukavaa, ja tainnutustaian oppiminen tulisi varmasti tarpeeseen tulevaisuudessa.
"Nyt ensin me kuitenkin näytämme, miltä edistynyt kaksintaistelu oikein näyttää. Tehkää hieman tilaa tähän eteen, oppilaat, etteivät loitsut vahingossa osu teihin. No niin, aloittakaamme", professori Crèin sanoi, minkä seurauksena osa oppilaista siirtyi istuintyynyineen kaueammaksi. Inés oli sijoittunut valmiiksi jo etäämmälle, joten hänen ei tarvinnut siirtyä. Oppilaiden ollessa turvallisen etäisyyden päässä professori ja neiti Blake näyttivät esimerkkiä kaksintaistelusta. Professori Crèin kertoi, että ennen kaksintaistelua tuli kumartaa kohteliaasti tai kätellä vastustajaa. Kun muodollisuudet oli hoidettu professorin ja neiti Blaken välillä alkoi itse taistelu.
Neiti Blake aloitti tähtäämällä kokovartalolukon professoriin. Professori kuitenkin torjui loitsu. Seuraavaksi neiti Blake ampui professoria tainnutustaialla, mutta taas kerran professori oli kyllin nopea ja ehti torjumaan manauksen. Neiti Blake ei ollut yhtä onnekas vaan kimmonnut kirous iski häntä suoraan kasvoihin. Inés henkäisi huomaamattaan kääntäessään kasvonsa neiti Blakeen, joka rojahti lattialle tajuttomana. Professori Crèin herpaannutti neiti Blaken kuitenkin hetkessä ja pian tämä oli taas tolpillaan.
Seurasi uusi erä, ja tällä kertaa käytössä oli paljon edistyneempää taikuutta ja vielä sanatonta sellaista. Nämä taiat olivat varsin upeaa taikuutta. Sellaista, josta Inés saattoi tällä hetkellä vain haaveilla. Professori Crèin loi hopeisen pyörteen, joka saartoi neiti Blaken kummaltakin puolelta. Neiti Blake onnistui kuitenkin hävittämään sen muuttamalla pyörteen vedeksi. Vesi levisi pitkin salin lattiaa kastellen oppilaiden jalat ja istuintyynyt. Inés yritti istuessaan nostaa jalkojaan veden alta, mutta se oli liian myöhäistä; jalat olivat jo kauttaaltaan läpimärät. No, onneksi tennarit olivat joka tapauksessa ikivanhat.
Ottelu päättyi neiti Blaken taikoessa väreilevän taian, joka onnistui läpäisemään professorin luoman suojakilven saaden professorin kaatumaan maahan. Neiti Blaken herpaannutettua professori Crèinin oli aika siirtyä näyttämään taiat, joita he tulisivat sillä tunnilla harjoittelemaan. Ensin neiti Blake taikoi aseistariisunnan professori Crèiniin, minkä jälkeen professori Crèin näytti tainnututustaian taikomalla sen neiti Blakeen.
"Voitte jakautua pareiksi ja alkaa harjoittelemaan. Pyydän, että ensin kumpikaan parista ei yritä puolustatua, vaan antaa vastustajan tainnuttaa tai aseistariisua hänet. Tainnutu-loitsusta vapautetaan Herpaannu-loitsulla, neljäsluokkalaisille ja sitä vanhemmille tiedoksi. Olisi kenties hyvä, jos parilla ei olisi suurta ikäeroa, sillä näin pidetään harjoittelu reiluna ja tasapuolisena, okei? Aloittakaa, olkaa hyvät!" professori Crèin ohjeisti. Se kuulosti Inéksen korvaan hyvältä, olisi nolostuttavaa yrittää suojautua taialta, ja sitten epäonnistua siinä. Noustuaan ylös seisomaan Inés kääntyi katsomaan ympärilleen löytääkseen tuttuja kasvoja. Hänen katseensa osuikin vähän matkan päässä olevaan London Moreliin. Inés oli tavannut Londonin vuosi sitten Châteuauhon vievässä pikajunassa. Koska he olivat eri tuvissa ja eri luokka-asteilla, ei kaksikko ollut sen koommin tehnyt tarkempaa tuttavuutta, mitä nyt muutaman kerran moikanneet törmätessään käytävällä. Inéksestä London oli kuitenkin oikein mukava ja hauskaa seuraa.
"Moikka!", Inés tervehti hymyillen asteltuaan Londonin luo. "Huvittaisiko olla parini?" hän kysyi kaivaessaan omenapuisen taikasauvansa taskustaan.