Basiliskista suojeliuksiin

[Cerinna Crèin]

Benjamin kiitti Cerinnaa suklaasta ja Cerinna nyökkäsi tälle. Rose otti häneltä suklaanpalan ja mutusti sitä hetken, noustuaan ensin ylös. Cerinna tarkkaili häntä kulmiensa alta. Tuo vaikutti ehkä hieman vaisummalta? Naisesta olisi ollut kiva tietää, mitä gryffondortyttö joutui kokemaan uudelleen ankeuttajan läsnäollessa. Hän ei tiennyt juuri mitään tytöstä, eikä hänen menneisyydestään, sillä nimi Hill, ei sanonut hänelle mitään. Ehkä Rose oli jästisyntyinen?

"Haluatko yrittää vielä?"; professori Blanchard kysyi Roselta. Tyttö halusi yrittää uudelleen, ja hän avasi lipaston. Ankeuttajan hahmon ottanut mörkö lipui aavemaisesti ulos ja häälyi muutaman tuuman lattian yläpuolella. Kuului kammottavaa rätinää ja Cerinna tunsi kuinka ilma viileni ja luokka pimeni. Valot olivat sammuneet. "Odotum suojelius!", Rose huusi ja tällä kertaa sauvasta putkahti pieni hopeinen possu, joka oli hyökkäämässä ankeuttajan kimppuun. Mutta porsas ehti räjähtää ennen kuin se ehti kohteensa luo; Rose kaatui maahan.

Cerinna kuuli taas päässään kammottavia rasahduksia. Nyt jonkun luu meni poikki, se oli varmaan Julin selkäranka... Sitten nainen kuuli etäisenä luokkahuoneen äänet ja palautti itsensä tähän maailmaan. Hän loihti hopeisen suojeliuksen ja pakotti mörön jälleen kaappiin. "Suklaata?", hän kysyi Roselta ja nappasi kirjoituspöydältään pergamentin, muuttaen sen maitosuklaaksi. Hän mursi jälleen siitä kolme palaa, otti yhden itselleen ja antoi kaksi muuta Benjaminille ja Roselle.

"Pystytkö yrittämään vielä?"

[Benjamin Blanchard]

Benjamin oli yllättynyt siitä kuinka innokkaasti Rose halusi yrittää uudestaan suojeliusta mörköön. Hän nimittäin avasi lipaston jälleen ja niinpä ankeuttaja lipui luokkaan. Professori Blanchard seurasi tarkkaavaisesti sivusta kun oppilas lausui loitsunsa ja onnistui. Porsaan muodon ottanut suojelius kuitenkin räjähti ennen kuin se pääsi lähellekään ankeuttajaa. Cerinna pakotti mörön takaisin lipastoon ja tarjosi suklaata muille. Mies pudisti päätään pienesti ja hymyili ystävällisesti, merkiksi siitä ettei tarvinnut suklaata. Hänellä oli suhteellisen hyvä olo ankeuttajaksi muuttuneen mörön hetkellisestä läsnäolosta huolimatta.

"Pystytkö yrittämään vielä?" Cerinna kysyi Roselta. Kun tyttö oli vastauksensa sanonut, sanoisi Benjamin näin: "Huomasit kai että suojeliuksesi oli hetken mutta katosi sitten?" hän kysyi ja jatkoi: "Vaikuttaa siltä että ajattelet onnellista muistoasi hetken, mutta sitten se alkaa hiipumaan. Sinun pitäisi tavallaan antaa hyvän fiiliksen täyttää itsesi, et saa antaa ankeuttajan tuomalle pelolle valtaa", hän sanoi nyökäten lipastoa kohti jossa mörkö kolisteli. "Mies hymyili toiselle ystävällisesti ja vilkaisi sitten Cerinnaa. Olikohan hänellä kaikki okei?

[Rose Hill]

Rose otti suklaan ja söi sen. Hän halusi vielä jatkaa joten avasi lipaston. Hän ajatteli kuumeisesti onnellsita muistoa ja huusi sanat. Sauvasta purkautui pieni porsas. Rosen pään sisällä oli kamppailu onnellsiten ja inhottavien muistojen välillä. Onnelliset voittivat ja Pieni porsas hyökkäsi päin mörköä ja näytti puraisevan sitä. Mörkö palasi lipastoon ja Porsas palasi Rosen luo ennen kuin se katosi.

[Cerinna Crèin]

"Pystytkö yrittämään vielä?" Cerinna kysyi Roselta. Tyttö halusi yrittää yhä, Cerinna arvosti hänen päättäväisyyttään. Kovin monet eivät ensimmäisen epäonnistuneen yritylsen jälkeen enää uskaltaisi yrittää, he antoivat pelolle vallan. He eivät kyenneet sulkemaan pelkoa pois mielestään. Nainen muisti yhä, kuinka hän itse oli viisitoistavuotiaana opetellut luomaan suojeliuksen. Opettajana oli ollut hänen paras ystävänsä, Alexanda.

"Huomasit kai että suojeliuksesi oli hetken mutta katosi sitten? Vaikuttaa siltä että ajattelet onnellista muistoasi hetken, mutta sitten se alkaa hiipumaan. Sinun pitäisi tavallaan antaa hyvän fiiliksen täyttää itsesi, et saa antaa ankeuttajan tuomalle pelolle valtaa", Benjamin kertoi Roselle ja nyökkäsi kohti lipastoa. Mies hymyili Cerinnalle. Hän hätkähti ajatuksistaan ja hymyili pikaisesti takaisin. Hän ei ollut aikoihin ollut ankeuttajan läheisyydessä, eikä muistanutkaan kuinka pahalta se tuntui ja kuulosti. Ruksahduksia, veretseisauttavaa kiljumista ja täysi hiljaisuus, tulen leviämisen äänet... Hänestä tuntui hetken, että vajoaisi jääkylmän veden läpi, niin kuin kolmetoista vuotta sitten, hänestä tuntui, että hukkuisi minä hetkenä hyvänsä...

Rose yritti suojeliusta uudelleen, tällä kertaa hän onnistui. Possu ajoi ankeuttajan lipastoon ja palasi Rosen luo, ennen kuin haihtui. "Mahtavaa!", Cerinna huudahti iloisena ja karisti kammottavat ajatukset päästään. Hän hymyili tytölle. "Sanotaanko näin, että kolmekymmentä pistettä Gryffondorille päättäväisyydestä ja rohkeudesta!" Nainen tunsi pienen ylpeyden piston, hän ja Benjaminhan olivat tyttöä opettaneet!

[Benjamin Blanchard]

Rose yritti suojeliusta vielä kerran. Benjaminin mielestä tyttö oli hyvin päättäväinen ja tietenkin rohkea. Erittäin tyypillistä gryffondorilaiselle, hän mietti ja katsoi vierestä jälleen kuinka tyttö avasi lipaston ja kohtasi ankeuttajan. Kolkko tunne valtasi vanhemman professorin ja ympäristö tosiaankin hämärtyi. Mielessään mies saattoi kuulla tulen uhkaavan lepatuksen jossain kaukana, vaikka missään ei palanut. Hän saattoi kuulla kuolonsyöjien tuottaman pelon oppilaiden keskuudessa, hän kuuli huutoa, itkua. Hän kuuli kurjuutta. Pian hopeainen suojelius kuitenkin valaisi pimeyden ja pakotti ankeuttajan lipastoon jonne olento jäi. Vuosia sitten tapahtuneet asiat olivat heränneet henkiin, mutta ne olivat nyt poissa. Rose oli toden totta onnistunut suojeliuksessa, mitä loistavimmin!

"Mahtavaa!", Cerinna huudahti iloisena hymyillen tytölle. Benjamin hymyili myös. "Sanotaanko näin, että kolmekymmentä pistettä Gryffondorille päättäväisyydestä ja rohkeudesta!" nainen totesi ja toinen professori oli samaa mieltä. "Ehdottomasti", hän sanoi kolleegalleen ja hymyili kääntäen katseensa sitten Roseen. "Loistavaa neiti Hill, opit suojeliuksen varsin nopeasti ja vieläpä täydellisesti, olet tosiaankin ansainnut pisteesi", hän kertoi pieni hymy kasvoillaan. Mies oli kieltämättä ylpeä itsestään, mutta ennen kaikkea Cerinnasta. Hän oli ollut Benjaminiakin suurempi osa tätä opetusta. Jos professori Blanchardilta kysyttiin olisi hän mielellään antanut Cerinnallekin pisteitä, jos se vain olisi ollut mahdollista. Ja olihan nainen mukava ja kaunis, sekä taitava tietenkin. Kai niistäkin olisi voinut pisteitä antaa? Benjamin käänsi ajatuksensa muualle. "Mutta tämä oli kai sitten tässä?" hän kysyi ystävällisesti opettajakolleegaltaan ja oppilaalta. "Oli mukava harjoitella kanssanne neidit", hän sanahti nopeasti jatkaen pian: "mutta jatkammeko aikaisempaa keskusteluamme vielä, vai joskus myöhemmin, Cerinna?" hän kysyi sitten kolleegaltaan.

[Rose Hill]

Professorit kehuivat Rosea ja hän onnistui ansaitsemaan kolmekymmentä lisäpistettä. Hän hymyili ja sanoi "Se oli kyllä inhottavaa. Toivottavasti en joudu enää kohtaamaan ankeuttajia." Hän pani taikasauvan taskuun ja ja nappasi repun lattialta. "Kiitos opetuksesta!" Rose huudahti professoreille. Benjamin kysyi että jatkaisivatko he edellistä keskustelua. "Öö. Minä voisin ehkä auttaa jos puhuitte basiliskista." Rose sanoi. "eikö kannattaisi mennä jollain porukalla jossa on käärmessuita etsimään basiliskia. Käärmessuuthan kuulevat basiliskin äänen ja voivat kertoa missä se on." Hän jatkoi hieman vakavampana.

[Cerinna Crèin]

"Mutta tämä oli kai sitten tässä? Oli mukava harjoitella kanssanne neidit, mutta jatkammeko aikaisempaa keskusteluamme vielä, vai joskus myöhemmin, Cerinna?", professori Blanchard sanoi. "No, tuskin on enää tarpeen harjoitella, kun neiti Hill oppi suojeliuksen niin nopeasti ja hienosti. Kiitos samoin, ja minusta voisimme jatkaa vielä hetken edellisestä aiheestamme.", Cerinna vastasi ja näytti miettivältä. Hän oli taas muistanut basiliskin ja koulun ongelmat. Niissä riitti kyllä keskustelemista ja pähkäilyä.

"Se oli kyllä inhottavaa. Toivottavasti en joudu enää kohtaamaan ankeuttajia.", Rose kommentoi. "Tuskin kukaan niitä mielellään kohtaa...", Cerinna mutisi puoliääneen miettien, mikä oli tehnyt ajasta, jonka joutui elämään uudelleen, niin kammottavan, traumaattisen? Ehkei varsinaisesti basiliski? Vaan se paniikki, joka iskee, kun tajuaa, ettei pääse pintaan ja nielee vettä? Kun keuhkot ovat tyhjentyneet ilmasta, tulee rauhallinen ja hyvä olo, kunnes menettää tajuntansa. Tuskin se oli trauman syy?

"Öö. Minä voisin ehkä auttaa jos puhuitte basiliskista.", Rose aloitti ja Cerinna kohotti kulmiaan. Voisiko tyttö todellakin auttaa? "Eikö kannattaisi mennö jollain porukalla, jossa on käärmessuita, etsimään basiliskia. Käärmessuuthan kuulevat basiliskin äänen ja voivat kertoa missä se on." Rose sanoi vakavana. Opettajatar hymähti. "Joo tosi nerokas suunnitelma, mutta siinä on kaksi pientä ongelmaa: yksi, tässä koulussa ei taida olla muita käärmessuita kuin se kirottu Kärmeksen poika ja tuskin hän on halukas auttamaan. Kaksi, vaikka tietäisimmekin missä basiliski on, sen kiinni saaminen on toinen juttu, emmekä halua ottaa sitä riskiä, että lisää ihmisiä kangistuu tai jopa kuolee basiliskin toimesta.", Cerinna puhui, hyvin nopeasti ja ankaralla äänellä. Hymy oli tipotiessään ja sen tilalle oli tullut tiukka ilme. Oppilaiden tehtävä ei ollut jaella henkilökunnalle neuvoja basiliskin suhteen, sillä noin pienet eivät vielä voi ymmärtää tilannetta kokonaisuudessaan ja kaikkien tekojen seurauksia.

"Mutta minullakin olisi yksi suunnitelma. Jospa sinä menisit nyt omaan tupaasi ja kohta päivälliselle, sillä minulla ja professori Blanchardilla on vielä hieman keskusteltavaa. Hop hop.", nainen komensi gryffondortyttöä. Oli päästy basiliskista suojeliuksiin ja takaisin. Cerinna halusi vielä kysyä muutaman kysymyksen Benjaminilta, ennen kuin lähtisi päivälliselle ja jatkaisi esseiden korjasuta ja arvosanojen raapustusta. Pitkäpiimäinen tehtävä, jos häneltä kysyttiin.

[Benjamin Blanchard]

Cerinna vastasi että harjoittelu ei enää ollut tarpeen olihan neiti Hill juuri oppinut suojeliuksen. Naisen kertoman mukaan professorit voisivat vielä jatkaa aikaisempaa keskusteluaan basiliskista. Rose kommentoi pian että ankeuttajan kohtaaminen oli ollut inhottavaa. Tähän Cerinna mutisi että kukaan tuskin kohtasi niitä mielellään. Niin se oli. Kukaan ei pitänyt ankeuttajista, ei Benjamin tai kukaan muu. Ne olivat kamalia olentoja. Pakottivat ihmiset elämään elämänsä kurjimmat tapahtumat uudestaan ja imivät sielun pois samalla. Kamalia otuksia tosiaankin..

"Öö. Minä voisin ehkä auttaa jos puhuitte basiliskista", Rose sanoi ja jatkoi sitten: "Eikö kannattaisi mennä jollain porukalla, jossa on käärmessuita, etsimään basiliskia. Käärmessuuthan kuulevat basiliskin äänen ja voivat kertoa missä se on", tyttö ehdotti mutta Benjamin ei oikein kannattanut ajatusta. Cerinna hymähti. Benjamin käänsi katseensa häneen. "Joo tosi nerokas suunnitelma, mutta siinä on kaksi pientä ongelmaa: yksi, tässä koulussa ei taida olla muita käärmessuita kuin se kirottu Kärmeksen poika ja tuskin hän on halukas auttamaan. Kaksi, vaikka tietäisimmekin missä basiliski on, sen kiinni saaminen on toinen juttu, emmekä halua ottaa sitä riskiä, että lisää ihmisiä kangistuu tai jopa kuolee basiliskin toimesta.", Cerinna kertoi puhuen nopeasti ja ankaralla äänensävyllä. Benjamin oli yllättynyt kuulemastaan. Oliko Cerinnalla kenties kokemusta samankaltaisista tapahtumista, mitkä olivat nyt koululla meneillään? Vai ajatteliko hän vain asioita pidemmälle?

Seuraavaksi nainen komensi oppilasta lähtemään ja niin gryffondortyttö varmasti tekikin(?). Jos Benjamin olisi ollut tytön tilanteessa, olisi hän lähtenyt mukisematta pois. Benjamin ei puuttunut keskusteluun. Rose lähtisi jos olisi järkevä, jos hän jäisi hän olisi typerä. Professori Blanchard tiesi että Rose osasi myös kommunikoida käärmeiden kanssa, aivan kuten se "kirottu Kärmeksen poika". Silti Benjamin ei maininnut että myös Rose oli kärmessuu, sillä tytönhän piti lähteä, eikä jäädä keskustelemaan.

[Rose Hill]

Cerinna kehotti Rosea lätemään ja Rose kääntyi ja meni ovelle. Hän avasi oven ja kääntyi. Hän empi hetken ja sitten hän sanoi "Kiitos opetuksesta." Sitten hän kääntyi, avasi oven ja meni siitä ulos. Hän ei halunnut koko koulun kuulevan että hänellä oli sama taito kuin sillä "Kirotulla Kärmeksen pojalla" Tai Voldemortilla. Hän käveli niin ajatuksissaan että törmäsi oven ulkoipuolella olevaan seinään. "Auts" Rose sanoi hiljaa ja hieroi otsaansa.

[Cerinna Crèin]

Rose noudatti professori Crèinin kehotusta. Tyttö kääntyi ja meni ovelle."Kiitos opetuksesta.", neiti Hill sanoi professoreille ennen kuin käveli ulos luokasta. Ovi pamahti kiinni hänen jälkeensä ja Cerinna jäi tujottamaan sitä mietteliäänä. Jos nyt oli aiheena basiliski ja äsken ankeuttaja, miksei hän samantien voisi kertoa Benjaminille mitä hänen seitsemäntenä Beauxbatons-vuotenaan oli tapahtunut? Voisiko häneen luottaa? Lavertelisiko tuo siitä eteenpäin?

"Mitä sinä joudut elämään uudelleen kun kohtaat ankeuttajan?", Cerinna kysyi hiljaa, katsoen tuota silmiin. Hänen äänensä kuulosti heikolta ja hän nielaisi. Cerinnan katse harhaili ikkunaan ja järvelle. Nainen ei ollut uinut tai ollut tekemisissä veden kanssa, seitsemäntenä vuonna tapahtuneen jälkeen. Hän pelkäsi vettä. Kammoksui sitä. Cerinna pelkäsi ajatellakin, mitä tapahtuisi jos joutuisi joskus elämässään veteen. Hän varmaankin hukkuisi järkytyksestä.

Cerinna ei ollut varma, halusiko Benjamin antaa vastauksen kysymykseen. Hän itse olisi valmis kertomaan oman tarinansa, jos toista kiinnostaisi. Kyllä varmaankin kiinnostaisi, sillä heillä oli hyvät välit ja Cerinna ainakin luotti mieheen. Toivottavasti tuokin luotti häneen. Naisen ilme oli hivenen pelokas ja hän näytti hivenen surumieliseltä, ainakin jos tarkasti katsoi. Tälläinen hiljainen haikeus oli hänellä harvinaista, eikä moni päässyt sitä todistamaan.

// Jos Rose nyt lähti luokasta, niin hän varmaankin lähtee tästä pelistä? Kiitos peliseurasta! (: Benjamin, jatketaanko me vielä vähän?