Varjoissa kallioiden, vaahdossa lämpimän meren

[Séraphin Desrosies]

Séraphin kääntyi katsomaan vanhempaa miestä tuon rykäistessä ja kertoessa, että lähtisi etsimään sitä, mitä oli tullut etsimäänkin. Poika vain hymyili ja nyökkäsi, sillä miksipä hän olisi kieltänyt toista menemästä. Seura olisi toki kivaa, mutta hän ei pystyisi nyt nauttimaan täysin rinnoin kesäisestä päivästä.

Sylviane selitti isänsä poistumisen, eikä vitiligo näyttänyt ollenkaan häkeltyneeltä, vaikka olisi pitänytkin. Velhona tai sen puolikkaana hän kyllä ymmärsi, että monistakin kasveista oli yrteiksi, mitä jästit vain pitäisivät rikkaruohoina. Ja koska yrtti -sana oli niin tuttu, tuntui tuo sopivan täydellisesti lauseeseen.
Mutta se, että tyttö korjasi yrtit kasviksi, sai Séraphinin kulmat kurtistumaan hetkeksi. Hän kuitenkin antoi tämän olla, kaikkihan saattoivat hermostuneena selitellä omiaan.
"Aivan. Itse olen kiinnostunut enemmän siitä, mitä vedestä löytyy", Séraphin sanoi ja naurahti, vilkaisten paria rannan tuntumassa olevaa levää, jotka olivat kulkeutuneet aaltojen mukana matalikolle.
Tytön kysymyksen kuullessa, poika nyökkäsi. "Oikeastaan kaikki paikat ovat mukavia uimapaikkoja, kunhan siellä ei ole ihmisiä. Siis liikaa. Toki seura on mukavaa, mutta kammoan ihmispaljouksia", hän sanoi ja oli lähellä sipaista hiukset korvan taa. Se oli totuttu tapa, kun äidin kanssa ei tarvinut pelätä kidusten paljastumisesta.

"Tulitko sinä uimaan vai auttamaan isääsi yrtt.. mm.. kasvien keräämisessä?" vitiligo kysyi päätään hieman kallistaen, yrittäen muistaa sanan, mitä Sylviane oli käyttänyt korvaamaan sanan yrtti.
Oli jotenkin helpottavaa tietää, että kaikki eivät olleet heti ihmettelemässä hänen laikukasta ihoaan. Joitakin ei vain kiinnostanut tai hämmentänyt ja se sai pojan rennommaksi.

Glaucus nousi vedestä nousevalle kivelle, levitti siipensä ja korahti. Se ei ollut tällä kertaa uhkaava korahdus, vaan pikemminkin seurallinen, vaikka lintu tuntuikin tuijottavan tiukasti tyttöä. Jos isäntä ei pian häntä huomaisi, hän kyllä laittaisi tuon huomaamaan itsensä.

[Sylviane Gren]

Sylviane nyökkäsi ahkerasti samalla, kun toinen kertoi miten kaikki paikat olivat kivoja uimapaikkoja, kunhan siellä ei ollut paljon muita ihmisiä. Tyttö ymmärsi sen täysin, sillä hän ei myös oikein viihtynyt täyteen ahdatussa luokkahuoneessa. Asiaan keskittyminen oli vain liian vaikeata, jos oli liian monta meluavaa ja riehuvaa oppilasta, sekä muutenkin käsiteltävä asia tuntui heprealta.

”Sekä että, mutta uiminen kivempaa. Pitäisi löytää myös simpukka. Ne tuottavat kuulemma onnea”, ruskeatukkainen vastasi mietittyään hetken ajan. Oikeastaan olisi myös kiva auttaa isää yrttien kanssa, sillä yrtit olivat aika mielenkiintoisia, mutta uiminen oli aika ihanaa. Ja nythän oli kuitenkin sen verran lämmin, että vesi tuntui ihanalta jalkoja vasten.

Sylviane voisi jo nyt mennä kunnolla uimaan, minkä vuoksi hän hyppelehti hieman epäjohdonmukaisesti kauemmas rannasta, jotta voisi riisua t-paitansa ja housunsa. Jalanpohjiin tarttuvasta hiekan ja kiven sekoituksesta piittaamatta tyttö yritti nopeasti seisaaltaan riisua shortsinsa, jotka sitten viikkasi pyyhkeensä vierelle, jonka isä oli näemmä ennen lähtöänsä siihen asettanut. Beigen t-paidan riisuminen ei käynyt niin mallikkaasti oli hattu päässä, joten tyttö heitti sen maahan ennen kuin sai riisuttua paidan.

Séraphinella oli kyllä kauniit hiukset tytön mielestä, sillä Sylviane vain piti älyttömän paljon pitkistä hiuksista. Ne olivat niin kivannäköiset ja niihin saisi tehtyä ties minkälaisia kampauksia, muttei tyttö osannut oikein mitään muuta kuin letittää ihan tavallisesti hiuksensa. Pouffsouffle ihaili ennen kuin juoksi takaisin veteen.

Sylvianella kun oli ollut jo valmiina hänen oranssipohjainen punertavan kukallinen uimapuku päällä, sillä hän piti siitä paljon vaikka se jonkun mielestä saattoikin olla aika lapsellinen. ”Sulla on muuten kivat hiukset”, hän lisäsi aivan kuin ohimennen vaikka oli jo hieman suunnitellut, miten toisi asian ilmi.

[Mila Molina]

Pelin väliaikainen pisteytys:

Séraphin Desrosies, Pouffsouffle: 16 p
Sylviane Gren, Pouffsouffle: 16 p

Jatkakaa tämä upea peli loppuun, niin saatte molemmat 5 pistettä lisää!

[Séraphin Desrosies]

//Anteeksi, että on kestänyt vastaus.. //


Kunpa Séraphinkin olisi uskaltautunut uimaan, mutta jos hän olisi riisunut hupparin, olisi hän joutunut riisumaan myös hanskansa ja silloin nahkapoimut olisivat näkyneet liiankin selvästi. Oli hän tosiaan iloinen seurasta, mutta myös erittäin harmistunut siitä, että hänen mukava päivänsä oli tultu pilaamaan.

Tytön sanoessa, että pitäisi löytää simpukka, sillä ne tuottivat kuulemma onnea, Séraphin käänsi katseensa merelle. Hän tiesi missä oli simpukoita, niin eläviä kuin hylättyjäkin, mutta hänen olisi täynyt lähteä paikka näyttämään. Ellei hän saisi Sylvianea menemään ensin veteen niin, että voisi nopeasti ottaa hanskat ja hupparin pois ja mennä perään. Vedessä nahkapoimuja ei näkisi niin helposti, ellei pitänyt silmiä auki suolaisessa vedessä.
Mutta olisiko se riskin arvoista? Entä jos jästi näkisikin hänen eriskummallisuutensa? Sitten hän olisi pulassa.

Pohdinnat keskeytettiin kehulla, joka kohdistui pojan platinanvaaleisiin hiuksiin. Vitiligo käänsi katseensa tyttöön hieman häkeltyneenä, mutta rekisteröityään kunnolla kehun, hän ei voinut kuin hymyillä ujohkosti. "Kiitos. Sinullakin on kauniit hiukset", hän vastasi. Ja kehuessaan tytön hiuksia, hän myös sitä tarkoitti.
Kun keskustelu oli siirretty jollain tavalla ulkonäköön, Séraphin ei voinut enää olla utelematta: "Oletko ennenkin tavannut kaltaisiani? Tai siis ihmisiä, joilla on vitiligo? Et nimittäin ole ottanut sitä puheeksi, vaikka niin moni niin tekee.."
Poika seisoi edelleen paikallaan vedenrajassa aaltojen pyyhkiessä hiekkaan upotettujen varpaiden yli vähän väliä.

[Sylviane Gren]

Sylviane yritti olla tarkkailematta Séraphinin reaktioita kehuttuaan tämän hiuksia, sillä ei halunnut tehdä asiasta niin monimutkaista kuin siitä ehkä olisi voinut muuten tulla. Toinen kuitenkin tuntui ottavan kehut hyvin vastaan, mikä sai tytön vilkaisemaan häneen erityisen iloisesti. Tämä kuitenkin kiitoksen ohella tuli kehuneeksi Sylvianen hiuksia, joista tyttö ei ollut niin ylpeä.

”Ääh, nämä on itseasiassa niin lyhyet. Katso vaikka”, tyttönen vähätteli suoristaen hiuksiansa niin että Séraphine todellakin näkisi kuinka lyhyet ne ovat. Hiuksia ei kuitenkaan voinut lyhyeksi kutsua, sillä ne kuitenkin ylettyivät tytön rinnuksille asti, mutta Sylvianen mielestä ne todellakin olivat miltei jo liian lyhyet.

Tyttö oli hieman yllättynyt kysymyksistä, jotka toinen sitten esitti. Se, että oliko hän aiemmin Séraphinen kaltaisia ihmisiä, sai tytön kääntämään katseensa takaisin poikaan raottaen hieman suutansa oudoista kysymyksistä. Sylviane kun oli luullut olevansa heistä kahdesta se oudompi, sillä hänhän oli se noita vaikka pojan ympärillä olikin pyörinyt se merimetso.

Vitiligo itsessään oli tytölle aivan vieras sana, joka ei tuonut hänelle mieleen oikeastaan mitään. Hän ei ollut varmaan koskaan ennen kuullut sellaisesta eikä siten osannut lainkaan vastata Séraphinen kysymyksiin. ”Anteeksi”, tyttö korjasi asentoansa, ”mutta en tainnut ihan ymmärtää.”

[Mila Molina]

Séraphin Desrosies on eronnut Taikakoulu Châteausta. Haluatko, Sylviane, tehdä jonkinlaisen lopetuksen pelille, vai voiko pelin pisteyttää?

[Sylviane Gren]

Sylviane sipaisi toisella kädellänsä hiussortuvat uudestaan korviensa taakse, sillä nouseva tuuli mielellään leikitteli ne hänen kasvojensa peitoksi. Jokin kuitenkin näkyi tuikkivan hieman kauempana kaksikosta meressä ja tyttö oli aivan varma, että kyseessä olisi jokin arvokas simpukka, sillä mikä muu se olisikaan voinut olla. Simpukoiden takiahan hän oli alun perin lähtenytkin mukaan isänsä kanssa, vaikka olikin ollut tosi kivaa jutella Séraphinen kanssa.

”Mmm.. Tuolla on varmaan yksi”, Sylviane totesi osoittaen hymyillen sitä kohtaa, jossa oli hetken aiemmin nähnyt sen kiiltävän. Parin varovaisen askeleen aikana hän tottui meren lämpöön ja sai varmistuksen sille, ettei pohjassa ollut kovin pisteleviä kiviä. Tyttö piti paljon uimisesta, mutta kun vesi ei ylettynyt vielä siinä kohtaa niin korkealle, hän voisi hyvinkin juosta aaltojen läpi sitä kohtaa kohti ja se olisi taatusti hauskaa.

Sylviane pyrähti juoksuun ja kädet sivuilla lentäen hän ennen pitkään saavutti kyseisen kohdan veden ylettyessä sittenkin jo vyötärölle asti. Pitäisi sitten varmaan sukeltaa tai sitten vain kumartua tutkimaan, että oliko kyseessä oikeasti simpukka vai pilailiko aurinko meren kanssaan hänen kustannuksella.

Toisella kädellä tyttö vielä huiskautti hieman Séraphinen suuntaan ennen kuin varmisti, että hiukset oikeasti pysyisivät korvien takana. Tasattuaan hengityksen Sylviane syöksähti tutkimaan mitä meren pohjalla oikeasti oli.

//Ja tämä on nyt siis päättynyt minunkin osalta ja saa pisteyttää! :'3

[Mila Molina]

Séraphin on eronnut Taikakoulu Châteausta. Haluatko, Sylviane, kirjoittaa jonkinlaisen lopetuksen pelille vai voiko tämän pisteyttää ja lukita?

[Sylviane Gren]

//Ääh luulin ilmaisseeni itseni selvästi, mutta siis niin joo saa lukita ja pisteyttää ja tehdä ties mitä, sillä tämä on siis nyt myös minunkin osalta päättynyt eikä saa enää jatkoa eikä mitään. :')//

[Mila Molina]

Oho, näköjään luin silmät kiinni viimeiset viestit tai sitten viimeinen sivu jäi minulta kokonaan lukematta. Eli ilmoitit varsin selkeästi, että olet lopettanut pelin. :)

Séraphin Desrosies: 2 p
Sylviane Gren: 4 + 5 = 9 p

Lukitsen pelin!