Huispauksen sokea piste

[Lora Shelly]

Sirena näytti hyvin jännittyneeltä, mutta kuitenkin varmalta. Tyttö lähti nojautumaan pikkuhiljaa eteenpäin, ja Lora lensi hitaasti perässä, kiihdyttäen vauhtia tytön mukana. Hetken kuluttua Sirenan jännitys tuntui katoavan kokonaan, ja vauhdin lisääntyessä tilalle tuli lentämisen riemu. Lora hymyili tytön mukana, sillä hän tunnisti tuon ilmeen, oli kokenut sen itsekin. Lentämisen tunne oli huumaava, paljon parempi kuin polkupyörällä ajaminen tai avoauton kyydissä istuminen, ja Lora oli varma että Sirena tulisi lentämään jatkossakin. Tuntui vähän surulliselta, että tyttö, jossa oli noin paljon potentiaalia, tuskin koskaan pääsisi kunnolla pelaamaan, Gryffondorin joukkueeseen esimerkiksi. Siksi Lora päättikin, että yrittäisi kouluttaa Sirenasta niin taitavan lentäjän kuin vain pystyisi, jos tyttö itse sitä haluaisi.

Pikkuhiljaa Sirena hidasti vauhtiaan ja Lora lensi aivan tytön viereen, niin että näiden polvet melkein koskettivat toisiaan.
"Olinko hyvä?" tyttö kysyi riemuissaan hymyillen, ja Lora nyökkäsi hymyillen, ennen kuin tarttui Sirenan käsivarteen ja puristi siitä kannustavasti.
"Todella hyvä. Paljon parempi kuin minä, silloin kun aloitin." Ja Lora tarkoitti sanojaan. Oli vähällä ettei tämä halannut nuorempaa tyttöä luudan selästä käsin. Mutta nuori nainen hillitsi itsensä, irrotti otteensa Sirenan kädestä ja virnisti leveästi.
"Haluatko lentää vielä enemmän? Vai alkavatko paikkasi olla jo kipeinä?" Mielessään Lora suunnitteli jo, milloin ehtisi seuraavan kerran opettamaan Sirenaa. Viikon päästä hänellä olisi harjoitusleiri Kanadassa, mutta sen jälkeen hän oli vapaa kaikista pelijutuista hetkeksi aikaa.

"Ja Sirena..." tyttö lisäsi sitten vielä, katsoen oppilastaan. "Jos sinä vain haluat, minä toimisin mieluusti opettajanasi uudelleenkin. Olet luonnonlahjakkuus."

[Sirena Rover]

Lora tarttui käteeni. Hätkähdin pienesti. En huomannut hänen olevan noin lähellä. Hän oli kai lentänyt vierelläni. Olin niin huumaantunut lentämisen tunnusta, etten ollut kiinnittänyt häneen huomiota. Ärsyttävää, ilmassa kaikki aistimukseni sumentuivat. Se tuntui ehkä hieman pelottavalta. Loran polvi hipaisi melkein olemattomasti omaani ja yritin hahmottaa miten päin tyttö istui minusta katsottuna.

"Todella hyvä. Paljon parempi kuin minä, silloin kun aloitin", ne sanat saivat minut melkein putoamaan luudalta, niin onnelliseksi tulin. Lora päästi kädestäni irti ja kysyi: "Haluatko lentää vielä enemmän? Vai alkavatko paikkasi olla jo kipeinä?" Virnistys kuulsi tytön äänestä. Hymyilin iloisesti. Pidin Lorasta, hän oli niin ystävällinen.
Jalat tuntuivat hiukan jäykiltä, kun varovasti siirsin ne pois tuilta ja roikutin ilmassa. Puristin tiukasti luudan vartta, ettei tasapaino vahingossakaan pettäisi.

"Ja Sirena..." Lora sanoi ennen kuin ehdin vastata hänen kysymykseensä, "Jos sinä vain haluat, minä toimisin mieluusti opettajanasi uudelleenkin. Olet luonnonlahjakkuus." Punastuin tytön sanoista ja virnistin Loran tiiviin katseen alla. Oikein tunsin niiden ööh.... sanotaan vaikka vihreiden silmien katseen porautuvan iholleni.

"Kiitos, olisi mukava lentää joskus toistekin. Mutta saanko kokeilla vähän vielä? Haluaisin kokeilla kääntyä ja muuttaa korkeutta", sanoin ja toivoin, ettei Lora olut ihan kyllästynyt seuraani.

[Lora Shelly]

Sirena hätkähti vähän Loran yllättävää kosketusta, ja tyttö oli mielessään pahoillaan siitä ettei ollut varoittanut tyttöä. Hän oli unohtanut hetkeksi nuoremman Gryffondorin sokeuden. Ele ei kuitenkaan tuntunut haittaavan toista sen enempää, sillä Loran kehujen jälkeen tyttö hymyili niin leveästi että se tarttui Loraankin.

"Kiitos, olisi mukava lentää joskus toistekin. Mutta saanko kokeilla vähän vielä? Haluaisin kokeilla kääntyä ja muuttaa korkeutta." Lora arvosti Sirenan kokeilunhaluisuutta ja sitä, kuinka tyttö oli niin innoissaan oppimassa uutta.
"Tietenkin! Kokeile niin paljon kuin haluat, minä pysyttelen lähellä." Lora kannusti Sirenaa, lentäen sitten vähän kauemmas, parin metrin päähän. Tytöllä oli sauva valmiina, sen varalta jos toinen sattuisikin lipsahtamaan luudalta. Siinä tapauksessa Lora voisi hidastaa tytön putoamista tai vaikka leijuttaa tämän maahan. Loitsut kun olivat aina olleet Loran vahvin osaamisalue - huispaamisen ohella tietenkin.

"Seuraavissa harjoituksissa me voitaisiin kokeilla vaikka jotakin yksinkertaisia lyöjän juttuja. Ei tietenkään oikeilla ryhmyillä, mutta vaikka jollakin pallolla joka pitää ääntä niin että tiedät missä päin se on tulossa." Lora pohti ääneen, osittain itsekseen, ei edes varmana oliko Sirena kuullut häntä. Hänen aivonsa työnkentelivät muutenkin ankarasti, kun tyttö yritti keksiä keinoja, joilla Sirena voisi edistyä lento- ja huispausharjoituksissa. Äänien käyttäminen olisi luultavasti helpoin keino. Toisaalta koska Loralla ei ollut mitään suunnitelmia tälle illalle, hän voisi aivan hyvin mennä vaikka tekemään kirjastoon tutkimusta siitä, millaisia erilaisia mahdollisuuksia oli sokeana pelaamiseen ja liikkumiseen, niin jästeillä kuin velhoillakin.

"Lähde vain heti kun olet valmis!" tyttö huikkasi Sirenalle, valmistautuen itse tämän lähtöön.

[Sirena Rover]

"Tietenkin! Kokeile niin paljon kuin haluat, minä pysyttelen lähellä", Lora kehotti ja ilmavirran suhahduksesta päättelin Loran lennähtäneen hiukan kauemmas. Mietin, mitä minun pitäisi tehdä. Kai vain ajatella laskeutumista ja hiukan painaa luutaa käsillä. Kai...

Seuraavissa harjoituksissa me voitaisiin kokeilla vaikka jotakin yksinkertaisia lyöjän juttuja. Ei tietenkään oikeilla ryhmyillä, mutta vaikka jollakin pallolla joka pitää ääntä niin että tiedät missä päin se on tulossa", Lora pohti ääneen. Pohdin hetken tytön sanoja. Siis, että lyöjän juttuja... Lyöjän?! Se kuulosti niin mahtavalta, rttä jos jalkojeni alla olisi ollut tukeva maaperä olisin hyppinyt riemusta. Nyt tyydyin pelkästään hymyilemään leveämmin -jos se oli enää mahdollista-.

"Lähde vain heti kun olet valmis!" Lora huikkasi ja keskeytti ajatuskulkuni. Rykäisin ja lähdin liikkeelle kallistumalla eteenpäin. Sitten aivan varovasti painoin hiukan käsilläni luutaa ja ajattelin laskeutumista. Tuntui kuin vatsalaukku olisi jäänyt yläilonoihin ja hiukset hulmahtivat ylöspäin. Pysähdyin äkisti paikalleni. Epäröin hetken ennenkuin päätin jatkaa.

Lähdin uudestaan liikkeelle ja vedin luudanvartta hiukan ylöspäin. Tunsin kohoavani ylöspäin, nyt jo hallitummin. Painoin toisella kädellä luudan sivusta. Se värisi allani ja kaartoi oikealle. Sydämmeni hyppi rinnassani ilosta yhä kovempaa ja yritin hillitä sitä hengittämällä syvään ja rauhallisesti. Kuulostelin Loran sijaintia, ja kun kuulin hänen hengityksensä ohjasin luutani varovasti tytön luokse.

Nauroin, vain nauroin, koska en osannut sanoa mitään. Miksei kukaan ollut kertonut miten ihanaa lentäminen oli??

[Lora Shelly]

Loran sydäntä lämmitti huomata, kuinka iloiselta Sirena vaikutti luudan selässä, varsinkin kun tämä kuuli Loran puheen lyöjän juttujen harjoittelemisesta. Sirena hymyili leveästi ennen kuin rykäisi ja lähti taas liikkeelle, yrittäen varovasti laskeutumista ja nousemista. Liike oli aluksi selvästi yllättävä, sillä Sirena pysähtyi äkisti ja epäröi hetken.
"Se meni hyvin." Lora sanoi, yrittäen rohkaista tyttöä. Eikä hän edes valehdellut, sillä Sirena tosiaankin hallitsi luudan paremmin kuin useimmat ensikertalaiset.

Sirena lähti uudelleen liikkeelle, nyt vielä paremmin, nousten aluksi vähän ylöspäin ja kääntyen sitten oikealle. Loppujen lopuksi tyttö lensi Loran luo, ja samalla kun hän taputti käsiään vaikuttuneena, Sirena nauroi, selvästi vapautuneena. Hyväntuulisuus tarttui Loraan entistä voimakkaampana, ja Lorakin naurahti.
"Oletko nyt valmis lopettamaan? Päivällinen alkaa kohta." Todettuaan Sirenalle laskeutuvansa, Lora tosiaan teki niin, ja siinä vaiheessa kun hänen jalkansa koskettivat maata, tyttö nousi luudan selästä ja katsoi ylöspäin Sirenaan, peittäen aurinkoa käsillään.
"Laskeudu vain hitaasti, loivassa kulmassa ja vähän kaarrellen. Minä huikkaan missä vaiheessa voit irroittaa jalkasi tukipuolta ja roikottaa niitä rentona alaspäin niin että pystyt tuntemaan maan jalkojesi alla sitten kun olet tarpeeksi matalalla." Lora huikkasi ilmassa olevalle nuoremmalle tytölle ohjeet.

Kun Sirena oli turvallisesti maan pinnalla, Lora käveli tämän luo ja kietoi kätensä tytön olkapäiden ympäri, puristaen tyttöä kylkeään vasten pienesti.
"Haluatko kävellä yhdessä Suureen Saliin, vai haluatko käydä vaihtamassa ensin vaatteet? Voit istua minun kanssasi Gryffondorien pöydässä jos haluat, niin voimme samalla sopia seuraavista harjoituksista." Voimatta sille yhtään mitään, hän oli yhtä hymyä koko ajan. Hän oli iloinen siitä, että Sirenakin oli löytänyt, mikä loistava laji lentäminen oli. Lisäksi hän oli ylpeä tytön edistymisestä sekä itsestään, sillä hän oli ollut oikeasti avuksi ja hyödyllinen, hyvä opettaja.

//Tämä jää Loran viimeiseksi peliviestiksi tässä pelissä sekä Châteaussa ylipäänsä. Kiitos tästä ihanasta pelistä! Et tiedäkään kuinka paljon tämä tapahtuma vaikutti Loraan sekä tuleviin suunnitelmiini hänen suhteensa... :D

[Sirena Rover]

Lora taputti käsiään, kun lensin hänen luokseen. "Oletko nyt valmis lopettamaan? Päivällinen alkaa kohta." Lora kysyi. "Tottakai", vastasin yksinkertaisesti ja pohdin mitä saattaisi olla ruokana. Toivottavasti jotain hyvää, minulla oli supernälkä!

Lora kertoi laskeutuvansa ja maassa hän ohjeisti mitä minun kuuluisi tehdä. "Laskeudu vain hitaasti, loivassa kulmassa ja vähän kaarrellen. Minä huikkaan missä vaiheessa voit irroittaa jalkasi tukipuolta ja roikottaa niitä rentona alaspäin niin että pystyt tuntemaan maan jalkojesi alla sitten kun olet tarpeeksi matalalla." Loran ääni kuului alempaa. Siitä päättelinkin kuinka korkealla olin, kun aloin pikkuhiljaa kaarrella kohti maata.

Kun olin tömähtänyt pehmeästi kuivalle nurmelle, Lora rutisti minua sivultapäin. Vastasin nopeasti tytön halaukseen ja ojensin lainaamani luudan hänelle takaisin. "Haluatko kävellä yhdessä Suureen Saliin, vai haluatko käydä vaihtamassa ensin vaatteet? Voit istua minun kanssasi Gryffondorien pöydässä jos haluat, niin voimme samalla sopia seuraavista harjoituksista." Hymyilin Loran ehdotukselle. Olin luullut, että joutuisin syömään yksin, mutta nyt saisin seuraa.
"Voin tulla syömään kanssasi. Taidan kuitenkin vaihtaa vaatteet vasta linnassa, ruuan jälkeen", totesin hymyssäsuin.

Tallustelimme linnaa kohti. Minusta Lora oli mahtava opettaja. Hän ohjeisti minua hyvin, ja toivottavasti piti minusta ihmisenä, eikä vain katsonut sokeuden läpi.

//Kiitos ihanasta pelistä. Oli ihana pelata sellainen peli, jossa hahmo oli oikeasti iloinen eikä aina jääräpää (minkä Sirena yleensä on)... Sinulla on hieno kirjoitustyyli ja kiva jos tämä vaikutti edes jotenkin Loran tulevaisuuteen (olen otettu).

[Mila Molina]

Lora Shelly, Gryffondor: 26 p
Sirena Rover, Gryffondor: 22 p

Kiitos pelistä!