Katrine kipusi varovasti luutansa päälle. Yhtäkkiä hän ponkaisi nopeasti ylöspäin ja vain sujahti ohitseni yläilmoihin. Nauroin tytölle, hän totisesti osasi lentää.
"Mitä sinä siellä vielä kykit? Pelkäätkö korkeita paikkoja?" Katrine härnäsi nauraen samalla iloisesti. "Otetaanko kisa kentän ympäri?" tyttö kysyi. Nauroin ja lennähdin Katrinen pään yläpuolelle. Varovasi laskeuduin vähän alemmas niin, että sain lyhyet jalkani asetettua Katrinen olkapäille.
"Tottakai otetaan!" totesin rauhallisesti, asettaessani jalkani takaisin omatekemiini tukeihin ja laskeutuessani Katrinen tasolle, "Enhän minä muten saisi tietää, miten hyvä luutasi onkaan", sanoin härnäten. Niin, tottakai ajattelin, ettei lentäjällä olisi mitään väliä, kunhan luuta nyt sentään olisi nopea!
"Tai miten paljon sinä olet jo kerennyt harjoitella", virnistin ja tökkäsin Katrinea käsivarteen.
"Kolme....... Kaaaksi", vilkaisin hymyillen Katrineen, "YKSI!" huudahdin ja kiihdytin nopeasti.
