"Juna Poudlardineen lähtee laiturilta 9 ja 3/4 kello 20.00"

[Renée Mason]

"Joo, olen mä. Laitan varmaan vaan sinivalkoisen mekon ja mustan, venetsialaisen naamion", Bella kertoi hymyillen. "Kuulostaa kivalta", vastasin, "Mä laitan hupparin ja hameen ja maskeeraan ehkä itselleni jotain." En kyllä tiennyt vielä varmasti, mitä maskeeraisin, mutta kyllä keksisin jotain. Varmaan käyttäisin punaista, sillä olihan hameenikin punainen. "Aiotko tanssia?" kysyin ja nojauduin raskaammin penkkini selkänojaan. Odotin ehkä asujen näkemisen lisäksi tanssiaisia, joita käsittääkseni järjestettiin aika harvoin koulussa. Tosin viime vuonna oli koulun kymmenvuotisjuhlat, joihin oli sisällytetty myös tanssiaiset. Silloin en tanssinut ollenkaan. Oli tosi vaikeaa löytää paria päivän varoitusajalla. Varsinkin jos oli uusi koulussa.

"Asun Iso-Britanniassa, Englannissa. Tarkemmin ottaen Yorkshiressä, pienessä maalaiskylässä keskellä nummea. Minulla on kaksi pikkuveljeä, Liam ja Leon. Kumpikaan heistä ei ole vielä koulussa, Liam on yhdeksän vuotta ja Leon seitsemän. Äitini on noita ja hänen nimensä on Ariana ja isäni on jästi ja hänen nimensä on Marcus. Minulla on myös hevonen, Mirabella sekä pöllö ja kissa. Ratsastan aina kun olen kotona ja yleensä menen nummille", Bella kertoi. "Wau, sinulla on oma hevonen?" Hämmästelin, "Siistiä. Minäkin haluaisin, mutta kukaan meidän perheestä ei osaa ratsastaa eikä Pébracissa tai sen lähistöllä ole mitään opetusta. Minulla on siili ja pöllö. Ja haluaisin kissan, mutta en ole vielä saanut hankituksi. Ehkä ensikesänä, kun olemme enemmän kotona", selitin.

"Kuplasi ovat heinoja", kehuin ja katselin niitä. "Mikä taika tuo on? Olen aika huono loitsuissa", kysyin hymyillen.

[Lily-Bella Davies]

"Mä laitan hupparin ja hameen ja maskeeraan ehkä itselleni jotain.", Renée kertoi omasta asustaan. Huokaisin ja pyöräytin silmiäni. "Mä en oo koskaan oppinut meikkaamaan tai yleensäkään tekemään mitään naamalleni. Saatika sitten maskeeraamaan. Saat opettaa mua joskus.", vitsailin. Mielessäni irvistin ajatukselle itsestäni yrittämässä oppia jotain meikkauksesta. Kun olin ensimmäisen kerran koskenut äidin meikkeihin, minulla oli ollut huulipunaa kulmakarvoissa ja olin piirtänyt kajaalilla viikset itselleni. Nyt sentään tiesin, että kajaalia laitettiin silmiin ja huulipunaa (kai nimikin sen jo kertoi?) huuliin. Siitä huolimatta en ymmärtänyt, miten joku osasi tehdä niin tarkat rajaukset tismalleen ripsen tyveen. Jos minulla joskus meikkiä oli, se oli sataprosenttisen varmasti jonkun ystäväni tai äitini käsialaa.

"Aiotko tanssia?", Renée kysyi. "En varmaan. Ehkä discoa tai sitten jotain helppoa tanssia jos joku pyytää.", vastasin ja kohautin olkiani. "Tanssiminen ei oikein luonnistu, varsinkaan paritanssit. Tallon nimittäin parin varpaille. Eikä se taida kuulua ihanteellisen tanssiparin kriteereihin.", hymähdin.

Kerroin gryffondortytölle perheestäni, asuinpaikastani ja Mirabellasta. Hän vaikutti kuuntelevan kiinnostuneena. "Wau, sinulla on oma hevonen?" Renée kysyi ja nyökkäsin hänelle hymyillen. Mirabella oli viidenneksi rakkain aarteeni, heti äidin, isän ja pikkuveljien jälkeen. "Siistiä. Minäkin haluaisin, mutta kukaan meidän perheestä ei osaa ratsastaa eikä Pébracissa tai sen lähistöllä ole mitään opetusta. Minulla on siili ja pöllö. Ja haluaisin kissan, mutta en ole vielä saanut hankituksi. Ehkä ensikesänä, kun olemme enemmän kotona.", tyttö kertoi ja kuuntelin tarkasti. Ymmärsin kyllä, että kovin monessa paikassa ei yleensäkään ollut opetusta. Minullakin oli ollut opettaja vain vuoden, sen jälkeen olin saanut pärjätä itse. Sitä paitsi, harvalla oli varaa opettajaan. Ei meilläkään periaatteessa olisi ollut, mutta koko suku oli maksanut opetuksesta vähän ja niin olimme saaneet rahat kasaan. Se oli kyllä elämäni paras syntymäpäivälahja.

"Siili olisi kyllä ihana, mutta äidin mielestä meillä on jo tarpeeksi eläimiä. Eikä olisi varaa enempään, emme ole kauhean rikkaita. ", sanoin ja katsoin vaunuosaston ikkunasta ulos. Alkoi olla pimeää, olisimme varmaan jo aika pian Poudlardinessa. Vilkaisin kelloani ja se näytti 20.40. Menisi vielä ainakin tunti, ennen kuin olisimme perillä, eli kyllä matkaa oli vielä jäljellä. Pimeä oli tullut yllättävän nopeasti, se oli hiipinyt huomaamatta.

"Kuplasi ovat heinoja.", Renée kehui ja kiitin häntä. Kyllä ne omasta mielestänikin olivat hienoja. Tosin Evelynin kuplat olivat kesällä olleet mielestäni vielä minunkin kupliani hienompia. Mutta se oli mielipidekysymys. "Mikä taika tuo on? Olen aika huono loitsuissa.", tyttö kysyi. "Se on vähän saman tyyppinen taika kuin kipinät. Siihen ei ole taikasanoja tai heilautusta. On vain keskityttävä kaikin voimin kupliin. Aluksi se oli kyllä tosi hankalaa, nytkin joudun tekemään aika tavalla töitä kuplien eteen.", kerroin ja muistelin ensimmäistä kertaani. Se tosiaan oli ollut hankalaa aluksi.

"Taidan käydä juttelemassa vähän veturinkuljettajan kanssa, minulla on hänelle muutama kysymys siitä, miten juna liikkuu. Tämä on aika ihmeellinen.", kerroin. "Tuletko mukaan vai jäätkö tänne? En ole kauaa.", kysyin kohteliaasti.

[Renée Mason]

"Mä en oo koskaan oppinut meikkaamaan tai yleensäkään tekemään mitään naamalleni. Saatika sitten maskeeraamaan. Saat opettaa mua joskus", Bella sanoi vitsailevaan sävyyn. "En mäkään yleensä mitään meikkaa, mutta ajattelin kokeilla maalata jotain, kun löysin jo ihan kivan mallinkin", myönsin. "Mutta oon tehny välillä jotain halloween-maskeja veljelleni." Kerran Darcy oli halunnut olla Dracula ja kerran Hämähäkkimies. Hämähäkkimiehen seittinaamiossa oli mennyt kyllä tosi kauan, mutta Darcy oli kyllä tykännyt siitä. Hän piti kovasti jästikavereidensa halloweenjuhlista, joita he järjestivät joka vuosi.

"En varmaan", Bella vastasi, kun kysyin aikoiko hän tanssia, "Ehkä Discoa tai sitten jotain helppoa tanssia, jos joku pyytää." Hän kohautti olkiaan ja jatkoi: "Tanssiminen ei oikein luonnistu, varsinkaan paritanssit. Tallon nimittäin parin varpaille. Eikä se taida kuulua ihanteellisen tanssiparin kriteereihin."
"Eikä!" nauroin ja ojensin käteni ylävitoseen, "Tohon käteen! Minäkin tallon niin monia varpaita kuin suinkaan ehdin! Mutta haluaisin silti tanssia jotain, vaikka en oikeasti mikään hyvä ole", sanoin hymyillen. Jotenkin paritanssit olivat aina olleet hurjan hienoja katsella. Sekä nopeat että hitaat. Tanssit näyttivät yleensä helpoilta, mutta kokemus kertoi, etteivät ne suinkaan sitä olleet.

"Siili olisi kyllä ihana, mutta äidin mielestä meillä on jo tarpeeksi eläimiä. Eikä olisi varaa enempään, emme ole kauhean rikkaita", Bella kertoi.
"Joo, no... Ei meilläkään kovin paljon rahaa ole, mutta ollaan kyllä tähän asti pärjätty ihan hyvin", sanoin. Bella katseli ikkunasta ulos. Ilta alkoi olla jo varsin pimeä ja mietin, mitä kello oli. En tykännyt pitää kelloa kädessä, koska se tuntui tosi epämukavalta.

"Se on vähän saman tyyppinen taika kuin kipinät. Siihen ei ole taikasanoja tai heilautusta. On vain keskityttävä kaikin voimin kupliin. Aluksi se oli kyllä tosi hankalaa, nytkin joudun tekemään aika tavalla töitä kuplien eteen", Bella kertoi. Kuuntelin tarkasti samalla, kun kaivoin sauvaa repusta. Keskityin ankarasti ja ajattelin kuplia otsa rutussa. Sauvan päässä poksahti kuin jokin olisi puhjennut. "Melkein", totesin huvittuneena. Se olisi seuraava loitsu, jonka haluaisin oppia. Kyllä koulussa olisi aikaa tarpeeksi. Tai en tiedä.. Meillähän oli V.I.P-kokeet vuoden päästä, joten varmaan opettajat halusivat ahkeroida ihan urakalla.

"Taidan käydä juttelemassa vähän veturinkuljettajan kanssa, minulla on hänelle muutama kysymys siitä, miten juna liikkuu. Tämä on aika ihmeellinen", Bella kertoi. Nytkö hän jo kyllästyi minuun? Oikeasti? "Tuletko mukaan vai jäätkö tänne? En ole kauaa", hän kuitenkin jatkoi. "Tulen mukaan. Ajattelin juuri hetki sitten, että höyryveturiksi tämä kulkee tosi lujaa", sanoin hymyillen ja nousin hieman horjahtaen ylös. "Voin vaihtaa koulukaavun sen jälkeen", totesin itsekseni. Eihän meillä varmaan kauaa menisi. Avasin vaunuosaston oven ja astuin käytävään.

[Lily-Bella Davies]

"Tulen mukaan. Ajattelin juuri hetki sitten, että höyryveturiksi tämä kulkee tosi lujaa", Renée vastasi ja nyökkäsin. Nousin penkiltä ja varmistin, että taikasauvani oli mukana. Avasin vaunuosaston oven ja astuin käytävälle. Harmikseni ymmärsin, että juna oli jo hiljentämässä vauhtia. Olimme ilmeisesti saapuneet Poudlardineen. Emmekä edes ehtineet käynä veturissa. Pöh. Ehkä sitten syyslomalle lähdettäessä, jos muistaisin.

"Juna alkoi hiljentää vauhtia. Ollaan ilmeisesti jo Poudlardinessa.", sanoin Renéelle harmissani. "Kannattaa varmaan vaihtaa kaavut, ettei Molina anna jälkkää jästiasusta.", tokaisin virnistäen. Kaivoin kaavun repustani ja pujotin sen pääni yli. Suoristin neulettani ja avasin hiukseni ponnarilta. Harjasin hiukseni pikaisesti ja heilautin repun selkääni.

"Mennäänkö yhtä matkaa Suureen saliin? Harmi vaan että ollaan eri tuvissa."

[Renée Mason]

"Juna alkoi hiljentää vauhtia. Ollaan ilmeisesti jo Poudlardinessa", Bella sanoi. Minäkin huomasin vauhdin hiljenevän ja otin seinästä tukea, etten kaatuisi kun juna pysähtyisi nytkähtäen.
"Huomaan", totesin, "Harmi."
"Kannattaa varmaan vaihtaa kaavut, ettei Molina anna jälkkää jästiasusta", Bella tokaisi ja virnisti. Hymyilin takaisin. Minusta jästivaatteissa oli mukava kuljea. Niihin sai kätkettyä enemmän persoonallisuutta kuin koulukaapuihin. Toisaalta koulukaavut olivat todella kotoisat päällä.

Bella kaivoi kaavun repustaan ja minä seurasin esimerkkiä. Minullakin oli koulukaapu repussani. Pujotin sen päälleni ja yritin vähän suoristella ryppyjä, jotka olivat syntyneet pitkän junamatkan seurauksena.

"Mennäänkö yhtä matkaa Suureen saliin? Harmi vaan, että ollaan eri tuvissa", Bella kysyi.
"Mennään ihmeessä." vastasin hymyillen ja toivoin, että näkisin Bellaa muulloinkin kuin nyt ja matkalla Suureen saliin.
"Toivottavasti ruoka on hyvää. Olen istunut junassa koko päivän." totesin miettien kaihoisana lämmintä juhla-ateriaa, joka odotti linnassa.

//Haluatko pelata matkan linnaan vai jätetäänkö tämä peli tähän? :)//

[Mila Molina]

Kiitos teille! Lukitsen pelin, sillä siihen ei ole kirjoitettu lainkaan viestejä tämän vuoden puolella.

Lily-Bella Davies: 18 p
Renée Mason: 16 p