Kirjoittaja Zahra Diouri » 25 Kesä 2016, 11:56
Zahra ei voinut mitään itsellensä vaan päätyi katsahtamaan neiti Rousseaun takamusta, tuon kulkiessa avatusta ovesta sisälle, Zahran ohitse. Täytyi hänen myöntää, että toisella oli oikein upea takamus, jota voisi enemmänkin katsella. Mutta sillä hetkellä hänen täytyi lopettaa katseleminen ja astua sisälle toisen perässä. He pääsivät istumaan eikä Zahra voi ilolleen mitään, tai sille, että hymyilee hyvin iloisesti.
Sitten tuttu tarjoilija tuli pöydän ääreen ja tervehti heitä, kysyen sitten juomia. “Dooghia, kiitos”, Zahra vastasi neiti Rousseaun kerrottua ottavansa vettä. “Joten, oletteko sinä ja hän…?” tarjoilija kysyi Zahralta hymyillen, arabiaksi (ja Zahra todella toivoi, ettei toinen nainen arabiaa osannut). Zahra vilkaisi nopeasti Ruthia ja naurahti sitten tarjoilijalle. “Ei, ei ei. Emme ole”, hän sanoi hymyillen, myöskin arabiaksi. “Ainakaan vielä”, hän sanoi hieman hiljempaa, hieman kujeilevaan sävyyn.
Tämän jälkeen tarjoilija lähti hakemaan heidän juomiaan ja Zahra paneutui lukemaan ruokalistaa, jonka oli tuolta aikaisemmin saanut.