// Peli sijoittuu kirjastoon, päivämäärä olkoon vaikka 2.2., perjantai. Mukaan odotellaan Sonia Carteria. //
Kello oli noin puoli seitsemän illalla, kun Elicia Beaudouin, viidesluokkalainen Pouffsouffle, astui sisään Châteaun kirjaston lasisten pariovien lävitse. Vieno hymy nousi tytön kasvoille - hän rakasti kirjaston hieman pölyistä, mystistä taikaa tihkuvaa tunnelmaa, hiljaisuutta, ja satoja, ellei tuhansia kirjoja ja oppaita, jotka odottivat hyllyissä siisteissä riveissä jotakuta avaamaan niiden pölyiset kannet.
Hiljaisin askelin Elicia käveli kirjahyllyjen välistä etsien vieraiden kielten osastoa. Hän oli löytänyt muinaisten riimujen kotitehtävistä riimun, jota ei löytynyt hänen omasta riimusanakirjastaan. Oikean kirjahyllyrivin löydyttyä Elicia alkoi etsiä oikeaa kirjaa, luetellen mielessään aakkoset tuiki tuiki tähtönen -laulun melodian säestyksellä. I... J... K... Elicia oli melkein oikean kirjaimen kohdalla, kun hän löysi jotain, mikä kiinnitti hänen mielenkiintonsa.
Elicia otti varovaisesti hyllystä paksun, tummanvihreän kirjan, jonka Elicia huomasi olevan tehty käärmeen nahasta. Kirjassa luki kiemurtelevin, hopeisin kirjaimin "Käärmeskielen alkeet". Kirja oli hyvin pölyinen ja Elicia puhalsi varovasti, saaden pölypilven lennähtämään ilmaan. "Atsiuh!" tyttö aivasti. Vaikka aivastus ei ollut kova, se kuulosti kuin tykin laukaisulta siinä hiljaisuudessa. "Anteeksi", Elicia kuiskasi hieman nolostuneena.
Täysin unohtaen mitä varten hän oli alun perin tullut kirjastoon, Elicia otti löytämänsä kirjan mukaansa ja etsi itselleen vapaan pöydän. Sellainen löytyikin pian ja Elicia laski kirjan pöydälle, veti tuolin pöydän alta, laski olkalaukkunsa roikkumaan hihnasta tuolin selkänojaan ja istuutui. Sinivihreät silmät tuikkien poufssouffletyttö avasi kirjan ensimmäisen sivun. Hän luki muutaman ensimmäisen lauseen esipuheesta, mutta kyllästyi pian ja selasi muutaman sivun eteenpäin. "Ääntäminen", luki sivun yläosassa ja sen alla oli taulukko käärmeskielen äänteistä.
Käärmeskielessä oli vain laveita vokaaleja ja paljon frikatiivejä. Monet niistä olivat Elicialle tuttuja muista kielistä, joita hän opiskeli, mutta hän kuitenkin toisteli hiljaa suhuässiä ja kurkku-h:ita harjoituksen vuoksi, eikä tullut ajatelleeksi, että joku saattaisi kuunnella häntä ja saada vääriä käsityksiä...
