Kirjoittaja Evelyn Clément » 01 Elo 2015, 00:35
// Kunhan sairaanhoitaja ei ole mikään koulun hahmo, niin tuota ei autohittaukseksi (eli esim. muiden pelaajien puolesta pelaamiseksi) lasketa ja voit niin tehdä. :D Tai siis tämä on oma näkökantani...//
Clearwaterista ei tainnut olla paljoa apua, hän kun tuntui suhtautuvan minuun nuivasti ja epäluuloisesti, eikä näyttänyt tekevän elettäkään kangistuneiden pelastukseksi. Olisin kenties jopa voinut väittää hänen ennemmin nauttivan tilanteesta, kuin pitävän sitä vakavana. Ehkä hän tiesi jotain, mitä minä en tiennyt? Eikö hän sitten olisi voinut vain sanoa sitä? Pitikö tuon tytön tehdä asiat niin rasittavan vaikeiksi?
Ja Rose. Hänkään ei tehnyt mitään estääkseen sairaanhoitajaa, vaikka tämä jakoi juoman pienempiin laseihin ja kääntyi Liinaa kohti. Tuo tyttöhän oli heidän kaverinsa! Heidän ystävänsä, eivätkä he tehneet mitään!
Edellinen estoni ei ollut kuulunut. Toista kieltämystä ei tullut. Häpesin itseäni, sillä tajusin olevani niin ylpeä, etten kehdannut myöntää tehneeni virhettä. En saanut suutani auki, vaikka näinkin miten liemi valui alas lasin reunalta tytön suuhun. Tytön, josta en äskön ollut tiennyt mitään ja jota en koskaan oppinut tuntemaan.
Ainut lohtuni oli, että Cerefolium oli yleinen maustekasvi, kirveli, maustekirveli, ryytikirveli, tarhakirveli. Sillä ei ollut negatiivisia vaikutuksia ja kokonaisuudessaan sen vaikutuksiin kuului vain puhdistaminen, tai vastustuskyvyn ja kehon vahvistus. Halusin luottaa siihen, vaikka pelkäsinkin, miten tuo kasvi saattoi reagoida alruunaliemeen, joka taas saattoi muuttaa kirvelin ominaisuudet päinvastaisiksi.
Pelkäsin ja toivoin, ettei mitään tapahtuisi. Ettei kirveli vaikuttaisi liemeen, mutta hetken päästä olisin voinut toivoa, etten olisi toivonut mitään sen suuntaista.
Väri palasi tytön kasvoilla ja hetken olisin jopa voinut väittää, että tyttö hengitti. Ja kuului vaimea yskähdys ja tyttö, jonka nimi oli Liina, avasi silmänsä. Hän näytti katselevan meitä hämmentyneenä ja hetken aikaa minun teki mieli nipistää itseäni. Saattoiko näin edes käydä? En ollut edes osannut ajatella tälläistä vaihtoehtoa. Se ei ollut mahdollista. Miten kummassa joku yhteensattuma olisi voinut olla ratkaiseva tekijä koko parantumisen kannalta?
Tuntui kohtalon, tai sattuman oikulta, vaikken ollut varma uskoinko kumpaakaan. "Umh," Liina ölähti. "Mitä on tapahtunut?" ääni kuului ja pieni hymy nousi kasvoilleni. Ihana, kaunis uni oli tapahtunut ja tajusin, että saatoin olla kömpelösti syypää siihen.
Vilkaisin Rosalinéa, enkä ollut varma kuvastiko ilmeeni ivaavaa ylpeyttä, vai sanoiko se siitäs sait, vaikka tiesinkin, että se oli jopa älyttömän lapsellista, niin tein niin silti. "Basiliski", vastasin Liinalle ja katsoin häntä mietteliäästi. Oli outoa tutustua johonkin ihmiseen, kun tämän oli juuri nähnyt makaavan elottomana pedillä.
"Lisäsimme keitokseen salaisen ainesosan ja se näkövään toimi", Rose totesi sairaanhoitajalle ja vaikutti siltä, kuin koko jupakka olisi ollut suunniteltu. Sairaanhoitaja ei näyttänyt iloiselta, muttei myöskään vihaiselta, vaan enemmänkin ihmettelevältä. Minä olisin myös ihmetellyt hänen sijassaan, sillä kuulosti kummalta, että muutama nuori oppilas olisi muka tiennyt salaisen ainesosan, joka olisi kuulunut parantavaan liemeen, vaikkei koulutuksen saaneet professorit ja hoitajat sitä tienneet.
"Mikäs se osa on?" sairaanhoitaja tiedusteli, mutta Rose näytti pirteältä ja iloiselta todetessaan, että se on salainen. En tiennyt olisiko sen pitänyt olla huvittavaa, vai ei. "Tosin voimme kertoa sen, jos et ota kunniaa itsellesi, koska me lisäsimme ja keksimme sen", Rose jatkoi ja sai sairaanhoitajan mulkoilemaan itseään.
Ehkäpä tuo ajatus olikin käynyt hoitajan mielessä, sillä kukas olisikaan uskonut muutamaa mukulaa ja minkä palkkion tuosta keksinnöstä oliskaan saanut. Se olisi ollut hyvä mahdollisuus lähemmäs tähtiä. "Kerroppas tyttö hyvä", hoitaja sanoi ja totesin, ettei hän olisi sen luontoinen, että ajatteli omaa etuaan, vaan saattoi enemmänkin miettiä miten pelastaisi kaikki muut.
"Nuo", Rose paljasti osoittaen kasveja, jotka tällä hetkellä töröttivät pahaa-aavistelemattomina pöydän päällä. Ajattelin hieman tarkentaa Rosen sepostusta, joten aloitin puhumisen: "Siis Cerefolium, kirveli. Sillä on kai puhdistavia ja vahvistavia vaikutuksia. Mutta itse liemeen lisääminen oli täysin vahinko, vaikkakin onnellinen sellainen", totesin, vaikka joku termissä onnellinen jäi kaivelemaan hampaankoloon. Se oli kuitenkin positiivisuutta herättävä, joten saattoi silti olla hyvä puheessa.
Sairaanhoitaja katseli minua ja Rosea hieman epävarmana ja vilkaisi sitten Liinaa ja lopuksi Rosalinéa ja mietin, miten paljon helpompaa olisi osata Lukilitistä, kuin arvailla mitä kummaa muut mahtoivat ajatella. Minä vielä opettelisin tuon taidon ja välttyisin tälläisiltä tilanteilta.