((27.02.2016, Turnajaisten toisen haasteen aikaan, Servanin ja Yumikon välinen peli))
Niin kuin joka päivä myös tänään Servan oli valinnut asukokonaisuutensa huolella. Hän ei mitään makutuomaria tarvinnut, sillä tiesi itse parhaiten mikä näytti hyvältä minkäkin kanssa ja miten kyseistä asukokonaisuutta tulisi kantaa. Arvokkaasti poika ainakin asteli tummansinisen kauluspaita päällä, jossa loisti harmaan eri sävyillä simpukoita, fossiileja sekä pieniä palleroita ja puolikuita.
Turnajaisten toisen haasteen piti alkaa ihan tuokion kuluttua, mutta se ei ollut mikään syy kiirehtiä yhtään minnekään. Servan kun ei kokenut Turnajaisten haasteita seurattavan arvoiseksi, sillä mielenkiintoisintahan oli ennen kaikkea miten vierailevien koulujen oppilaat pukeutuisivat. Hehän tiesivät olevansa Ranskassa sekä sen faktan, että ranskalaiset olivat todellisia muodinasiantuntijoita tai ainakin osa oli (niin kuin Servan). Tämän vuoksi tällä nuorella miehellä ei ollut vain tyylikästä kauluspaitaa päällään vaan myös erittäin hieno kravatti kaulassaan. Se oli sävyltään viininpunainen ja siinä näytti olevan miltei sattumanvaraisten etäisyyksien päässä hopeisia neliöitä ja kolmioita.
Servan käveli Suurten salin vieressä olevaa portaikkoa kohti vilkaisten itseään ja etenkin hiuksiaan jokaisessa vähänkin kiiltävässä ja heijastavassa pinnassa. Hänen hiuksensa kun olivat vasta pari päivää sitten letitetty uudestaan ja hän ei ollut ihan varma siitä kuinka hyviltä ne näyttivät asteikolta erittäin hyvä – uskomattoman tyrmäävän hyvä/täydellinen. Servanilla oli mukanansa pari ranskankielistä muotiin ja kauneuteen paneutuvaa aikakauslehteä sekä hänen tyylikkään asiallinen laukkunsa.
Saavuttuaan vihdoin portaiden luokse hän käveli sen seuraavalle tasanteelle. Siellä oli todella hieno sisennys vai oliko se sittenkin jonkinlainen uloke, jonka päällä pystyi kävelemään. Servan ei ihan tiennyt sen oikeaa nimeä, mutta eihän tarvinnutkaan tietää sitä. Nuorimies kun oli enemmänkin kiinnostunut muodista ja vaatteista kuin arkkitehtuurista eikä huoneita mahdollisesti sisustaessa edes pitänyt osata nimetä kaiken maailman kulmia ja nurkkia. Servan kyllä mielensä sisällä kutsui portaikon tasanteella olevaa asiaa ikkunalaudaksi. Sen päälle hän asettikin laukkunsa sivuittain ja laukun päälle lehdet.
Servan vilkaisi vielä asiallisen arvokkaasti ympärillensä portaikossa ennen kuin pyyhki kämmenellään yhden kohdan vapaaksi mahdollisesta pölystä. Pienen ponnahduksen ja pääosin entisen huispaajan käsivoimin hän sai heilautettua itsensä istumaan ikkunalaudalle. Ele oli sen verran harmiton eikä vaatinut niin suurta urheilullista ponnistelua, minkä vuoksi Servan luotti siihen että hänen vitivalkoiset hiuksensa laskeutuisivat edelleenkin hyvin eikä tarkistanut ulkonäköään taskupeilistä.
Poika katseli hieman portaikossa kulkevia oppilaita jalat ristittynä ennen kuin sitten kumartui ottamaan päällimmäisen muotilehden. Servanilla itsellään ei ainakaan vielä ollut aikomuksenaan lukea lehteä, sillä siihen hän olisi tarvinnut lukulaseja. Nuoriherra kuitenkin avasi summamutikassa jonkin aukeaman asiaan sopivalla elegantilla käden heilahduksella ja piti lehteä polviensa päällä. Tässä asennossa Servan pystyi huoletta tarkkailemaan portaikossa liikkuvia oppilaita ja heidän vaatevalintojaan herättämättä itse suurta epäluuloa. Hän tiesi kyseisen touhun todella antoisaksi ja mielenkiintoiseksi, minkä vuoksi hän hymyilikin asiallisen tiukkaa hymyään.
