// Tämä peli on Marceau Forestia, London Morelia, Ronja Blomroosia ja Mila Molinaa varten. Kaikki neljä hahmoa ovat yhden pelaajan hahmoja, ja tarkoituksena on kokeilla, miten hahmot reagoivat toisiinsa pelin aikana. Saa nähdä mitä tästä tulee. Peli sijoittuu kurpitsajuhliin 31. lokakuuta, klo 19:30. //
Jästisyntyinen, 11-vuotias pouffsoufflepoika, Marceau Forest, oli pyörällä päästään kaikesta tästä hulinasta. Oli hän ennenkin ottanut osaa naamiaisiin ja halloweenjuhliin, mutta ne olivat olleet täysin erilaisia. Aikaisemmissa juhlissa ei ollut ollut taikuudella toimivia lentäviä lepakoita, oikeita kummituksia tai liikkuvia ja puhuvia juhlakoristeita. Toisaalta tämä kaikki oli lähes epämiellyttävän jännittävää, mutta toisaalta todella kutkuttavaa.
Marceau astui tanssisalista tarjoilusaliin ja silmäili edessään olevaa pitkää tarjoilupöytää. Vaikkei hänellä vielä nälkä ollutkaan, tarjonta houkutteli häntä maistamaan. Pöydällä oli kaikkea erivärisistä makeisista erilaisiin leivonnaisiin ja suolaisiin herkkuihin. Koska herkuissa ei ollut mikäänlaisia selostuksia, ei pojalla ollut aavistustakaan mitä mikäkin sisälsi. Niinpä poika valitsi suuresta kulhosta itselleen yhden viattoman näköisen pienen pallon. Kulhossa oli monia erivärisiä palloja, ja pojan sormiin oli eksyytynyt vaaleanruskean värinen sellainen. Poika mietti hetken, ja pisti pienen pallon suuhunsa. Hän pureskeli muutaman kerran ja oli oksentaa. Hän sylkäisi lattialle järkyttävän makuisen, muussautuneen pallon ja vei toisen kätensä suun eteen. Oliko tämä mahdollista? Pieni karkin näköinen pallo oli maistunut aivan korvavaikulta. Ei sillä, että poika olisi koskaan sitä maistanut, mutta silti.
Marceaun suussa maistui hyvin pahalta, ja hän halusi peittää pahan maun jollakin hyvällä. Hänen silmiinsä osui tarjoilupöydällä oleva vati, joka oli täynnä sinisiä, hiirenmallisia makeisia. Ne näyttivät aivan jästikarkeilta, ja poika tunsi jo suussaan lempeän makean ja pehmeän maun. Hän nappasi käteensä kyseisen makeisen ja työnsi sen suuhunsa. Hän pureskeli makeista suussaan hetken, eikä se aluksi tuntunut yhtään hullummalta. Pian kuitenkin kylmyys täytti hänen suunsa ja hänen hampaansa alkoivat kalisemaan. Kalina jatkoi kalisemistaan, eikä poika tiennyt, mitä tapahtuu. Tuntui, kun hänen suussaan olisi ollut kymmenen jääkuutiota, jotka iskeytyivät hänen hampaitaan kohti. Poika tähyili ympärilleen etsien jotain juomista. Hän ei viitsinyt pyytää ketään juhlijaa apuun - olihan tilanne aika kiusallinen.
Pienen tähyilyn jälkeen pojan silmiin osui alue, jonka keskellä oli kaikenlaisia erilaisia juomia. Mahtavaa, tätä poika oli juuri toivonut. Hän halusi maistaa suussaan raikkaan Coca-Colan tai appelsiinimehun maun, jolla peittää järkyttävä kylmyys suustaan. Hän asteli ripein askelin alueen reunalle, ja huomasi, että sitä ympäröi ohut, hopeinen linja, jonka sisällä oli väkeä. Tuo linja näytti hieman arvoitukselliselta, eikä poika uskaltanut astua sen yli. Ties vaikka se antaisi sähköiskun. Niinpä pojan tuli kerätä kaikki voimansa ja avata suunsa.
"Miten sinne pääsee? Voitteko antaa minulle jotain juotavaa? Sellaista, mikä ei maistu hirveän kamalalta"
Marceau huudahti ikälinjan yli. Poika toivoi, että hänet huomioitaisiin ja että hänelle neuvottaisiin, miten tulisi toimia. Luultavasti sormia pitäisi napsauttaa, jolloin kotitonttu toisi haluamanlaisen juoman, tai jotain vastaavaa. Harmi, ettei poika tiennyt, että kyseinen alue sisälsi vain alkoholijuomia, ja että se oli tarkoitettu vain täysi-ikäisille.
