London odotti, että Effie olisi tarttunut häntä kädestä kiinni, ja että poika olisi saanut kuljettaa tytön tanssilattialle. Poika odotti, että tyttö olisi lähtenyt mukaan samban rytmeihin ja hymyillyt hänelle kauniisti tanssin aikana. Hän odotti, että tanssi olisi päättynyt romanttisesti hellään halaukseen tai suudelmaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.
"En voi."
Effie vastasi lyhyesti pojan pyyntöön ja astui kauemmas. Londonin kasvoille valahti pettynyt ja epätoivoinen ilme. Vastaus oli ollut kaikea muuta, kuin mitä poika oli odottanut. Mikä tyttöä oikein vaivasi?
Vastausta ei tarvinnut odottaa pitkään, sillä pian London näki, kuinka nuori, pitkä mies asteli Effien taakse ja asetti kätensä tytön olkapäälle. Miehellä oli vaaleat, siistit hiukset ja tuo oli pukeutunut vaaleanharmaaseen pukuun, valkoiseen kauluspaitaan ja raidalliseen solmioon. Londonin teki mieli oksentaa. Oliko tämä sitä, mitä hän luuli? Yhtään pidempää pojan ei tarvinnut kuitenkaan pohtia kysymystään, sillä Effie kuiskutti jotain miehen korvaan ja mies suuteli Effietä. Tämä oli viimeinen asia, jonka London olisi kuvitellut tai toivonut näkevänsä.
Mies katosi takaisin sinne, mistä oli tullutkin, ja London siirsi katseensa Effien kasvoihin. Pojan kasvoilla oli yllättynyt ja katkera ilme. Lisäksi hän tunsi surua ja inhoa, vihaa ja rakkautta, pettymyksiä ja epäonnistumisia. Tämä tunne oli käsittämätön. Tuntui, kuin maailma olisi romahtanut, mutta kuitenkin tilanne oli täysin absurdi. Eihän tällaista tapahtunut kuin elokuvissa tai roolipeleissä?
"Öh... sä siis seurustelet? Kiva, kun kerroit..."
London sanoi Effielle epämääräisesti. Hän ei haluaisi alkaa huutaa tytölle, saati alkaa itkeä - se ei olisi lainkaan hänen tapaistaan. Silti hänen sisällään oli suuri möykky, joka kasvoi kasvamistaan. Tunne oli epätodellinen.
