Lukuvuoden päättäjäispidot

[Michael Evans]

// Lukuvuoden päättäjäispidot sijoittuvat roolipelillisesti perjantai-iltaan 3.7.2015. Peliin ilmestyy kahdessa osassa jaettavia palkintoja ja siihen pystyy osallistumaan yhdellä viestillä tai useammalla. Näin kesän menot eivät estä pelin etenemistä. Voit osallistua jo ensimmäisen osan jälkeen tai vasta molempien palkintoja sisältävien viestien jälkeen. Päättäjäispitojen pelaamisesta ei ole erikseen jaossa tupapisteitä kesän pistekisaan.

En vielä ehtinyt ihan valmiiksi asti kokeiden ja viimeisten tupapisteiden kanssa, mutta teen ne ensi yönä pojan nukkuessa ja saan tupamestaruuden ja loput palkinnot julki huomenna. Tulossa on myös Verisen Paronin ritarikunnan palkintoja //

Suurten Saliin on katettu valkeat pöytäliinat, kultaiset astiat ja kristallipikarit. Kunkin tuvan pöytään on levitelty kukkia tuvan värien mukaisesti (Gryffondorilla punaisia keltaisia, Serailgella sinisiä ja oransseja, pouffsoufflella keltaisia ja mustia ja Serpentardilla vihreää ja valkoista, Cerfeurilla ja opettajilla on kaikkia värejä). Ilta-aurinko valaisee salin kauniisti ja kynttilät palavat sadoissa kyntilänjaloissa luoden oman lepattavan valonsa. Keskellä salia on pieni palkintopöytä, jossa on pokaaleja, mitalleja ja kirjekuoriin pakattuja stipendejä. Pitkä ja jännittävä lukuvuosi on vihdoinkin päättymässä.

Koulun rehtorikin on taas hieman paremmin ajan tasalla tehtävistään, kun hän on ehtinyt jo muutaman viikon olla hereillä kangistumisen jälkeen. Hän on onnistunut olemaan kangistettuna suuren osan opetuskaudesta, mutta saa silti ylpeänä palkita koulun ahertajia. Hän aloittaa palkintojen jaon ja pyytää aina palkittavaa tulemaan palkintopöydän ääreen hakemaan palkintoaan.

Huispauksen palkinnot



Aloitetaan huispauspokaalin jaolla. Lukuvuoden aikana tuvat ovat keränneet erillisiä huispauspisteitä kolmesta ottelusta. Parhaat pisteet on kerännyt ja näin ollen huispausmestaruuden voittanut tupa on SERDAIGLE! Onneksi olkoon! Annetaan raikuvat aplodit ja huispauspokaali tuvalle.

Lisäksi palkitaan jokaisesta tuvasta paras huispaaja. Lukuvuoden otteluiden (syyskuun harjoitusottelu mukaan lukien) parhaat pelaajat ovat:
Selena McLover, kaadon tarkka-ampuja ja muutenkin taidokas jahtaaja
Chelsea Crèin, tarkkasilmäinen moniosaaja, joka on pelannut erityisesti jahtaajaa ja etsijää
Louis Caldwell, pitäjänä hyvin menestynyt Pouffsoufflelainen
Lloyd Frankowski, nopea ja monipuolinen pelaaja, joka hallitsee kaikki pelipaikat
Effie Solender, jahtaaja, lyöjä ja etsijä aina tarpeen mukaan. Yksi harvoista siepin napanneista tänä lukuvuonna

Annetaan vielä aplodit kaikille huispauksessa menestyneille!

Henkilökohtaiset palkinnot hahmoille

Seuraavaksi jaamme joitakin stipendejä ja palkintoja koulun ahertajille. Aloitamme aktiivisimman oppilaan pokaalilla, johon kuuluu myös 100 kaljuunan stipendi. Tämä hopeinen pokaali on ollut kiertopalkintona koululla jo vuosikymmenen ajan.

Tällä kertaa aktiivisimman oppilaan pokaalin saa Serpentardin Evelyn Clèment. Evelyn on liittymisestään asti ollut osallisena niin roolipeleissä kuin oppitunneillakin, etsiskellyt pääsiäismunia ja kirjoitellut Ikimusteeseen. Hän on ehdottomasti ansainnut pokaalinsa.

Lisäksi jaamme neljälle muulle erittäin aktiiviselle oppilaalle 50 kaljuunan stipendit. He ovat:
Rose Hill, Chelsea Crèin, Sylviane Gren ja Karakatus Kärmes.

Aktiivisimpana opettajana palkitsemme paljon oppitunteja tehneen ja ahkerasti kokeiden luomiseen osallistuneen Cerinna Crèin.

Tunnollinen tukioppilas on kiertopalkintona kulkeva riipus, joka annetaan joka lukuvuonna parhaiten tukioppilaan tehtäviä hoitaneelle. Menneenä lukuvuonna parhaiten tehtävistä selviytyi Serdaiglen Viktor Mustalahti.

Annetaan vielä oikein hienot aplodit palkintoja saaneille!

...

"Teille on varmaan jo ehtinyt tulla nälkä", rehtori sitten tokaisee jaettuaan ison pinon palkintoja ja stipendejä. Pöydällä on vielä pari pokaalia, muutama hopeaesine ja muutama kultamitalli. Hän ei kuitenkaan aio jakaa niitä vielä. "Aloittakaamme juhlallisuudet nyt alkupalalla, jotta energiaa riittää vielä suurempien palkintojen juhlimiseen!" mies sanoo.

Evans taputtaa käsiään merkiksi kotitontuille ja pian pöytiin ilmestyykin kaikenlaista hyvää alkupalaksi. Suolaisia leipiä, sallaatteja, kalaa, vihanneksia jne. Myös juomia on tarjolla jos jonkinmoisia, tosin vain opettajien pöydässä on alkoholipitoista viiniä.

// Ja siis jatkuu huomenna. Halukkaat voivat jo aloittaa pelaamisen tässä välissä. Jos ei ehdi väliin, ei sekään haittaa. Mukaan pääsee myös loppujen palkintojen ilmestyttyä. :) //

[Evelyn Clément]

// Jos nyt käsittänen tämän oikein, niin voin roolipelillisesti jo osallistua, jos en, niin pahoittelen, että tämä viesti on olemassa//

Istuin ryhdikkäästi Serpentardien tupapöydässä ja katselin ympärilleni. Pöytiä koristi valkeat liinat ja tupavärien mukaiset kukkaset, sekä kultaiset astiastot. Oma servettini oli yhäkin nätisti aseteltuna lautasen vierellä, mutta näin miten muutaman vieressäni istuvan paperi oli rypistetty jo ryttyyn. Siirsin katseeni pois, sillä en viitsinyt huomauttaa asiasta.

Ilokseni huomasin tunnistavani jo suuren osan tupalaisistani ja löysin jopa ne muutamat, joiden kanssa olin jutellut muutamaa sanaa enemmän. Liki kaikilla oli siistit juhlapuvut ja he juttelivat innoissaan muiden kanssa.

Minäkin olin pukeutunut vihertävään mekkoon, jonka äitini oli tilannut yksityiseltä pukusuunnittelijalta. Liki kaikki perheeni vaatteet tulivat tusta samaisesta paikasta, mutta tällä kertaa saatoin jopa sanoa, että puku näytti upealta. Pidin sen väristä ja kuvioinnista ja pituudesta ja kannoin sitä ylpeydellä, mutta saatoin silti äitini pitävän sitä pelkistettynä ja uskoin tuon puvunkin jo ilmaisevan osaksi hänen tyytymättömyyttään. Tänään en ajatellut välittäväni siitä.

Lopulta koulun rehtori, joka tietämäni mukaan oli vihdoin parannettu basiliskin kangistuksesta, aloitti palkintojen jaon.

Ensimmäisenä seurasivat huispauksen palkinnot. Itse huispauspokaali annettiin Serdaiglelle. Hymyilin ja aploodeerasin kohteliaasti muiden mukana, vaikka osaksi minua harmittikin, että palkinto meni naapuripöytään.

Myös tupien parhaita huispaajia kiitettiin palkinnoilla ja heistä eniten hurrasin tietysti oman tupani Lloyd Frankowskille, jonka jopa saatoin sanoa tuntevani joissain määrin niin tunneilta, kuin vapaa-ajalta.

"Seuraavaksi jaamme joitakin stipendejä ja palkintoja koulun ahertajille. Aloitamme aktiivisimman oppilaan pokaalilla, johon kuuluu myös 100 kaljuunan stipendi. Tämä hopeinen pokaali on ollut kiertopalkintona koululla jo vuosikymmenen ajan", rehtori Evans luennoi ja kuuluttaa sitten aktiivisimman oppilaan pokaalin saajaksi tytön nimeltä Evelyn Clément. Olen hetken aikaa häkeltyneenä paikallani, kunnes tajuan nousta ja askeltaa kohti rehtoria kasvot loistaen ilosta.

Kättelen rehtoria kiittäen ja niian aavistuksen ottaessani pokaalin vastaan. Hetken aikaa minulla on jopa tunne antaa rehtorille oikeen ranskalaiset poskisuudelmat, mutta jätän kuvitelman pääni sisään ja palaan paikalleni.

En voi uskoa, että olisin juuri tuo kaikkein aktiivisin koulun jäsen, vaikka koululla on oppilaita niin monta muutakin ja jotenkin tuo 100 kaljuunan shekkikin jää päähäni soimaan, kun alan taputtamaan seuraaville stipendien saajille. Nimetkään eivät ole niin kaukaisia minulle, vaan muistan hyvin aina niin iloisen Rose Hillin, professori Cerinnan sukulaisen Crèinin (jota en ollut kyllä tavannut, mutta jonka yritän painaa mieleeni), basiliskista minulla lipsauttaneen Sylviane Grenin ja ylipäätään niin tunnetun ja juoruillun Karakatus Kärmesin.

Taputan myös Cerinna Crèinille, sekä Viktor Mustalahdelle ja saatan jopa olla kuulevani jonkun vislaavan, mikä saa minulle aavistuksen suuremman hymyn, vaikken sen uskonutkaan olevan mahdollista.

"Teille on varmaan jo ehtinyt tulla nälkä", rehtori huomauttaa ja jatkaa, että palkintoja jaetaan lisää myöhemmin. En voi olla olematta samaa mieltä, vaikka pieni kilpailuhenkisyys on yhäkin tallella. Tupamestaruus saattaa nimittäin olla hyvinkin Serpentardeilla, vaikka tupani ja Gryffindorejen välillä onkin ollut viime päivinä melkos kova loppumittelö.

Jännitys kipristelee masussani, mutta hukutan sen pian syömiseen kotitonttujen rahdatessa yhä maittavampia herkkuja eteeni.

Tämä päivä tuntuu mahtavalta ja voin vain nähdä menestyksen edessäni, vaikka siihen onkin vielä pitkä matka.

[Chelsea Crèin]

Istun Serdaiglen pöydän etuosassa, lähellä opettajien pöytää ja palkintopöytää. Salissa oli jännittynyt ilmapiiri, ja kuiskutus siitä, kuka saisi minkäkin palkinnon, kiiri salissa. Minun ystäväni olivat vahvasti sitä mieltä, että minun kuuluisi saada Serdaiglen tuvan parhaan huispaajan palkinto, mutten uskonut sen olevan mahdollista, olinhan sentään kasvattanut basiliskin, vaikkakin kidutuksen uhalla.

Rehtori Evans aloittaa palkintojenjaon ja julistaa huispausmestaruuden voittajaksi Serdaiglen. Tupamme pöydästä kuuluu hurraahuutoja, vislausta ja raikuvat aplodit. Minä huudan ja hurraan muiden mukana, kun tupamme huispauskapteeni nousee pöydästä ja hakee huispauspokaalin. Hän laittaa sen kiertämään käsistä käsiin huispausjoukkueen jäsenille ja minäkin saan hetken, joukkueemme etsijänä ja jahtaajana ihailla pokaalia hetken käsissäni, kunnes ojennan sen eteenpäin.

Sali hiljenee, ja Evans alkaa jakaa tuvan parhaan huispaajan palkintoja. Gryffondorista palkinnon nousee hakemaan Selena McLover. En tunne häntä, mutta taputan silti muiden mukana. Nyt on Serdaiglen vuoro. Serdaiglen parhaaksi huispaajaksi rehtori julistaa... minut. Jähmetyn paikalleni enkä ole uskoa korviani. Vierustoverini kuiskaa, että minun pitää mennä hakemaan palkinto. Nousen ja haen palkintopöydästä kultaisen mitalin. Koko serdaiglepöytä hurraa minulle ja punastun lievästi. Minä, tupamme paras huispaaja? Oliko tämä unta vai totta? Nipistin itseäni kun istuuduin paikalleni ja jouduin toteamaan, että olin hereillä.

Pouffsoufflesta palkinnon sai Louis Caldwell ja Serpentardista Lloyd Frankowski. Cerfeurista palkinnon nousihakemaan Effie Solender.

Rehtorimme jatkoi palkintojen jakamista ja luovutti aktiivisimman oppilaan pokaalin Evelyn Clèmentille. Taputin lujasti. Evans jatkoi aktiivisimman oppilaan stipendeillä ja Gryffondorista palkinnon sai Rose Hill, jonka kanssa olin perustanut Kelmien Kerhon. Hymyilin hieman surumielisenä, sillä kukaan tässä salissa minun lisäkseni ei tiennyt, että tämä olisi viimeinen ruokailuni täällä. Mieleni valtasi haikeus ja kuitenkin ylpeys, sillä oli osittain minun ansiotani, että Setdaigle voitti tupamestaruuden.

Haikeus kuitenkin haihtui, kun kuulin, kuka sai Serdaiglesta aktiivisimman oppilaan stipendin. Jälleen kuulim Evansin suusta oman nimeni, Chelsea Crèin. Tällä kertaa en jähmettynyt paikoilleni minuutiksi vaan nousin ylös ja kävin hakemassa palkinnon Serdaiglejen hurratessa minulle jo toista kertaa. Hymyilin iloisena ja istuuduin takaisin paikalleni. Kuuntelin, kun Pouffsoufflesta palkinnon vastaanotti Sylviane Gren, jonka olin tavannut edelliskesänä Viistokujalla. Annoin hänellekin aplodit, mutta seuraavalle palkinnon saajalle en antanut. Karakatus Kärmes. En ollut uskoa korviani. Kärmeksen pimeä ja sekopää -toisinsanoen mielipuoli- poikako saisi aktiivisimman oppilaan palkinnon. Hymyilin hänelle, mahdollisimman rumasti ja ivallisesti, toivoen että hän näkisi ilmeeni.

Ivallinen ilmeeni haihtui, kun kuulin kuka voitti aktiivisimman opettajan palkinnon. Minun kummitätini, Cerinna Crèin! Taputin kovaa ja vislasin hänelle. Tunnollisen tukioppilaan palkinto meni myös Serdaiglelle, mikä riemastutti minua, jos vain mahdolista, entistä enemmän. Serdaigle sai aikamoisen palkintokasan.

Rehtori päätti jakaa loput palkinnoista alkupalan jälkeen ja kaikki kuusi pöytää alkoivat syödä. Niin tein minäkin, hymyssä suin. Tämä oli totta totisesti mukava elämäni viimeinen ateria Châteaussa. Tai, koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan

[Liina Lehtinen]

Pouffsoufflen pöydässä kävi aikamoinen vilske. Liina istui laitapaikalla helmenvaalea mekko yllään.
Maantienvärinen tukka oli kauniilla palmikolla kuten tulevalle tokaluokkalaiselle sopi.

Rehtori oli jakanut palkinnot, gryffondorista palkinnon sai myös tuttu tyttö, Rose Hill.
Liinan tuvasta palkinnon olivat saanut Louis Caldwell, joka oli Liinalle aivan vieras. Hänhän ei tuntenut ketään omasta tuvastaan, mutta piankos hän noihin tutustuisi.
Palkintojenjako oli hieno ja juhlallinen tapahtuma, ja Liina taputti kaikille iloisesti, jännittynyt tuike silmissään, ja samalla hänen oli mukava olla, ensimmäinen kesäloma Châteaussa oli aluillaan, ja kesästä tulisi taatusti upea, vaikka sydämen takana vihlaisikin ikävä, ikävä Amya, mutta onneksi tämä tulisi kouluun syksyllä. Tai ainakin Liina toivoi niin olevan.

Evans kertoi, että muut palkinnot jaettaisiin myöhemmin.
Liina kaatoi itselleen mukin kurpitsamehua, ja alkoi kerätä syötävää itselleen.
Nälkä olikin jo alkanut murista vatsanpohjassa.

[Michael Evans]

Rehtori istui keskellä opettajien pöytää syömässä alkuruokia ja jutusteli niitä näitä vierustovereidensa kanssa. Vihdoinkin hän pääsi osalliseksi kunnon juhlia. Joulukin oli mennyt ohi sairaalasiivessä maatessa ja hänellä oli ollut ikävä tällaista tohinaa. Oppilaat näyttivät oikein tyytyväisiltä ja iloisilta, ainakin näin kaukaa katsottuna. Muutenkin lukuvuosi oli ollut ihan onnistunut ja Evans oli koomastaan huolimatta saanut Taikakoulu Châteaun takaisin suosioon. Nähtäväksi jäisi kuitenkin, kuinka moni oppilaista uskaltaisi palata takaisin basiliskiepisodin jälkeen.

Kun alkuruokia oli ehditty syömään tovi ja hälinä salissa alkoi olla korvia huumaava, ampui taikasauvansa päädystä muutamia oikein värikkäitä kipinöitä merkiksi. Sitten hän vielä kilisteli kristallilasiinsa puheen merkiksi. "Hyvä herrasväki! Vielä on muutama tärkeä palkinto jakamatta." hän aloittaa ja selostaa sitten seuraavat palkinnot:

// Verisen Paronin ritarikunnan myöntämät palkinnot (IRL)

Verisen Paronin ritarikunta myöntää palkintoja oikean elämän toiminnan pohjalta (IRL = In Real Life). Tänä keväänä Châteaussa jaetaan Ritarikunnan palkintoja seuraavasti:



Hopeinen sulkakynä on palkinto ja kunnianosoitus taitavalle kirjoittajalle. Palkinto on tarkoitettu parhaimpia ja mielenkiintoisimpia peliviestejä tuottavalle pelaajalle. Peliviestit ovat monipuolisia ja niissä käytetään kieltä korostamaan hahmon luonnetta ja mielipiteitä. Tänä keväänä Hopeisen sulkakynän saavat professori Benjamin Blanchard ja jatko-opiskelija Athelard J. Gryan. Onneksi olkoon!


Kultainen kotitonttu on palkintopysti ahkeralle ja omalaatuiselle Harry Potter-sivujen ylläpitäjälle. Useamman Châteaulaisen mielestä Mila Molina on tämän palkinnon ansainnut. Tarkemmin näet perustelut täältä: https://kotinoita.wordpress.com/2015/07 ... la-molina/

Onneksi olkoon ja valtavan suuri KIITOS Mila Molinalle kaikesta uurastuksesta menneen lukuvuoden aikana! //

Pistehirmu ja kultamitallit

Lukuvuoden 2014-15 eniten tupapisteitä kerännyt hahmo eli Pistehirmu on Evelyn Clément (yhteensä huikeat 455 pistettä). Palkinnoksi hän saa nimensä marmorilaattaan, johon aiempienkin vuosien Pistehirmut on ikuistettu.

Lisäksi palkitsemme kaikki vähintään 200 tupapistettä keränneet oppilaat pienin kultamitallein. Voitte kaikki tulla salin keskelle yhtä aikaa hakemaan mitallit. Mitallin saavat:

Evelyn Clément (455 p)
Benjamin Blanchard (335 p)
Sylviane Gren (304 p)
Lloyd Frankowski (266 p)
Effie Solender (237 p)
Chelsea Crèin (217 p)
Karakatus Kärmes (206 p)

Tupamestaruus

Nyt olemme vihdoinkin päässeet viimeiseen pokaaliin, jonka jakoa varmasti monet ovat jo odottaneetkin. Lukuvuoden pistekisa tupien välillä on ollut tiukkaa ja kolme tupaa on vuorotellen ollut johdossa. Tehokkaan loppuspurtin ja useiden lahjakkaiden ja menestyvien oppilaiden ansiosta mestaruus menee tällä kertaa Serpentardille!

(Samalla tupa tekee tupapiste-ennätyksen, sillä en ole nähnyt Châteaussa enkä Tylypahkan taikakoulussa 1422 pisteen suuruista pottia. Aiempi ennätys oli 1200 pisteen paikkeilla).


// Tupapokaali tulee ilmestymään kuvana Serpentardin oleskeluhuoneeseen. Lisäksi koulun ulkoasu tulee muiltakin osilta muuttumaan Serpentardmaiseksi koko kesän ajaksi. (Myös foorumilta ja opetusblogilta.) Serpentardit voittivat myös viime syksynä järjestetyn skaban, jonka tuloksena kevään ajan on pääsivulla ollut Serpentard-teema. //

Saatuaan tupapokaalin jaettua, ei Michael Evans enää kykene pitämään salia kovinkaan hiljaisena. Niinpä hän lyhentää juhlapuheensa muutamaan lauseeseen: "Kiitos kaikille ahkerille ja vähemmän ahkerille, fiksuille tai hieman hitaampiälyisille, rohkeille ja uhkarohkeille ja kaikille muillekin täällä mukana olleille! Tämä lukuvuosi on ollut ikimuistoisen kammottava ja mielenkiintoinen ansiostanne. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä palaa takaisin syksyllä uusiin seikkailuihin kotoisassa koulussamme. Nyt kuitenkin pääruuan kimppuun!"

[Evelyn Clément]

Vaihdoin muutaman sanasen vastapäätäni olevan tytön kanssa, vaikka suurimmaksi osaksi mutustelin sievästi kaikkia naposteltavia. Yritin kuitenkin olla syömättä itseäni täyteen, sillä nämä ruuat edessäni olivat vasta alkuruokaa. Melu kasvoi korvia huumaavaksi, kun rehtori laukoi sauvastaan pari kipinää. Itse suuntasin katseeni häneen ja asetin ruokailuvälineeni siististi servetin päälle.

Sitten seurasi vielä lasin kilahtelua, joka sai viimeisemmätkin hiljenemään ja suuntaamaan huomionsa rehtoriin.

"Hyvä herrasväki! Vielä on muutama tärkeä palkinto jakamatta", rehtori kertoo ja osa minussa kuplii innosta, kuin noidankattila, vaikka osa onkin sitä mieltä, että tämä touhu innostus on lapsellista.

// Hurraan Benjamin Blanchardille, sekä Athelard J. Gryanille, jotka ovat uskomattoman taitavia sulkakynäilijöitä. Sekä annan aploodit Mila Molinalle ansaitusta pystistään. //

Pian rehtori kuuluttaakin taas kerran oman nimeni ja tällä kertaa suuntaan suoraan rehtorin luokse, kenties jopa äskeistä kertaa iloisempana. Tuntui jotenkin uskomattomalta, että minä olin kolmannella luokalla ansainnut enemmän pisteitä, kuin useimmat minua vanhemmat. Hetkeksi katseeni kohtasi professori Molinaan ja mietin, että menetin myös rutkasti pisteitä typerästä hortoilusta ja annoin itselleni lupauksen, etten toistaisi sitä virhettä enää.

Mietin, missäköhän koululla mahtoi olla laatta pistehirmuille ja epäilin aarrekammiota, tai palkintosalia ja ajattelin, että täytyisi vielä pyyhältää sinnekin jossain välissä kurkkaamaan, kun rehtori alkoi jakaa mitalleita yli 200 tupapistettä keränneille ja menin seisoskelemaan salin keskelle. Virnistin Frankowskille hieman yllättyneenä, sillä olin kuvitellut, ettei hän ollut niin kiinnostunut pisteiden keräämisestä ja ylipäätään koulusta, mutta olin kuitenkin iloinen hänenkin puolestaan.

Lopulta huomasin taas istuvani paikallani ja jaossa oli tuo kaikkein odottamin palkinto. Tupamestaruus. Rehtori kuulutti tupani nimen ja sillä hetkellä huomasin katon raikuvan. Serpentardit nousivat innostuneeseen mylläkkään ja osa jopa heitti noidanhattunsa ilmaan ja toiset taas taikoivat kipinöitä sauvoistaan. Itsekin hymyilin säteilevästi ja hillitsin vaivoin olemasta huutamassa muiden mukana. Pitihän sitä pieni järjenhiven säilyttää, vaikka iloinen olinkin.

Kuulen rehtorin äänen hässäkän ylitse ja omalla tavallaan pidän sitä hieman huvittavana, mutta kuitenkin mukavana lisänä. "Kiitos kaikille ahkerille ja vähemmän ahkerille, fiksuille tai hieman hitaampiälyisille, rohkeille ja uhkarohkeille ja kaikille muillekin täällä mukana olleille! Tämä lukuvuosi on ollut ikimuistoisen kammottava ja mielenkiintoinen ansiostanne. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä palaa takaisin syksyllä uusiin seikkailuihin kotoisassa koulussamme. Nyt kuitenkin pääruuan kimppuun!"

Niinpä yhdyn hänen toiveeseensa ja haaveilen seuraavasta kouluvuodesta, kunnes upotan taas haarukkani seuraavaan ruokalajiin. Tunnen olevani iloisempi kuin pitkään aikaan ja kerrankin nautin siitä ja pyrin unohtamaan kaikki ne ikävät puheet ja aatelmat. Annan niiden valua ohitseni virrassa ja keskityn tuohon iloon ja nauruun, joka yhäkin kumahtelee ympärilläni.

Voisin sanoa, että se tuntuu täydelliseltä ja harvoin kuvaan mitään minun elämässäni täydelliseksi.

[Linda Brown]

Linda istui uuden kotipaikkanaan reunassa. Metsä oli sinä iltana rauhallinen. Pihalla ei ollut ketään, mikä huolestutti häntä, koska yleensä piha ja nurmialue on täynnä koululaisia hyvällä säällä. "Tänään on hyvä ilma" Linda hymähti hämmästyneesti.

Linnan ikkunat loistivat kirkkaina. Hän vääntäytyi ylös suoristi mustan tee-paitansa. Linda lähti askeltamaan kohti linnan etuovia. Hän ei tiennyt olisiko tytön (tai kentaurin, kummin sitä nyt haluakaan sanoa) saanut tulla linnaan? Mutta toisaalta, ei sitä kukaan ollut kieltänyt. Linda hölkytti portaat ylös. Hän epäröi viimeisillä portailla hieman ja astui sisään.

Suuressa Salissa kohisi. Aterimet kilahtelivat ja kuului vaimeaa rupattelua. Linda käveli salin ovien luokse niin hiljaa kuin kavioilla pääsi. Hän raotti ovia ja kurkisti sisään.

Äänet voimistuivat ja ovi kitisi pahaenteisesti. Siellä oli varmasti suuret juhlat menossa. Linda ei pitänyt huomiosta varsinkin, kun oli erilainen vaikka olisi halunnut olla ihminen. Hän "hiipi" ovesta sisään ja asettui salin oikeaan nurkkaan. Linda toivoi, että kukaan ei huomaisi häntä ja kieltäisi tulemasta linnaan sisälle. Tyttö käänsi huomionsa saliin ja päivällistä syöviin ihmisiin ja mietti saisikohan hänkin jotain syötävää, nimittäin olihan viime syönnistä jo päivä, kai?

Linda vilkaisi ympärille ahdistuneena. Hän ei pitänyt isoista avarista paikoista. Eikä myöskään niistä missä on satoja ihmisiä. Pienellä päänkäännöllä hän näki, että suurin osa oli pukeutunut hienosti ja tyttö pelkäsi, että hänen rissainen paitansa ei erottuisi joukosta. Linda oli vain halunnut kysyä rehtorilta, että saisiko hän käydä joskus oppitunneilla ja missä sotkussa kentauri nyt on!? Kaikki huomaisivat jos hän lähtisi takaisin ovelle. Toivottavasti juhlat loppuisivat pian, että hän pääsisi rehtorin ja Milan puheille.

[Elyon Deepforest]

Istuin Gryffondorin pöytään ja kihisin innosta. Kukahan saisi palkintoja? Minkälaisia ilmeitä heidän kasvoillaan silloin olisi? Varmaan iloisia. Entä mitenhän kipeät käteni olisivat kohta? Se taas olisi tulevaisuuden ongelma. Mitenköhän sen voisi ennustaa ilman kristallipalloa? Oho! Puhe alkaa!

"Aloitetaan huispauspokaalin jaolla. Lukuvuoden aikana tuvat ovat keränneet erillisiä huispauspisteitä kolmesta ottelusta. Parhaat pisteet on kerännyt ja näin ollen huispausmestaruuden voittanut tupa on SERDAIGLE! Onneksi olkoon! Annetaan raikuvat aplodit ja huispauspokaali tuvalle."

Löin käsiäni yhteen ja hymyilin kohti Serdaiglen pöytään. He olivat varmasti tosi iloisia!

"Lisäksi palkitaan jokaisesta tuvasta paras huispaaja. Lukuvuoden otteluiden (syyskuun harjoitusottelu mukaan lukien) parhaat pelaajat ovat: Selena McLover, kaadon tarkka-ampuja ja muutenkin taidokas jahtaaja, Chelsea Crèin, tarkkasilmäinen moniosaaja, joka on pelannut erityisesti jahtaajaa ja etsijää, Louis Caldwell, pitäjänä hyvin menestynyt Pouffsoufflelainen, Lloyd Frankowski, nopea ja monipuolinen pelaaja, joka hallitsee kaikki pelipaikat, Effie Solender, jahtaaja, lyöjä ja etsijä aina tarpeen mukaan. Yksi harvoista siepin napanneista tänä lukuvuonna

Annetaan vielä aplodit kaikille huispauksessa menestyneille!"

Taputin käsiäni hulluna yhteen ja hymyilin. Nämä olivat sitten aina parhaat bileet!

"Seuraavaksi jaamme joitakin stipendejä ja palkintoja koulun ahertajille. Aloitamme aktiivisimman oppilaan pokaalilla, johon kuuluu myös 100 kaljuunan stipendi. Tämä hopeinen pokaali on ollut kiertopalkintona koululla jo vuosikymmenen ajan.

Tällä kertaa aktiivisimman oppilaan pokaalin saa Serpentardin Evelyn Clèment. Evelyn on liittymisestään asti ollut osallisena niin roolipeleissä kuin oppitunneillakin, etsiskellyt pääsiäismunia ja kirjoitellut Ikimusteeseen. Hän on ehdottomasti ansainnut pokaalinsa. Lisäksi jaamme neljälle muulle erittäin aktiiviselle oppilaalle 50 kaljuunan stipendit. He ovat:
Rose Hill, Chelsea Crèin, Sylviane Gren ja Karakatus Kärmes. Aktiivisimpana opettajana palkitsemme paljon oppitunteja tehneen ja ahkerasti kokeiden luomiseen osallistuneen Cerinna Crèin. Tunnollinen tukioppilas on kiertopalkintona kulkeva riipus, joka annetaan joka lukuvuonna parhaiten tukioppilaan tehtäviä hoitaneelle. Menneenä lukuvuonna parhaiten tehtävistä selviytyi Serdaiglen Viktor Mustalahti.

Annetaan vielä oikein hienot aplodit palkintoja saaneille!"

Taputin ja hymyilin kerran jokaiselle palkitulle. Oi, kun he näyttivät iloisilta!

"Teille on varmaan jo ehtinyt tulla nälkä", Rehtori Evans sanoi. "Aloittakaamme juhlallisuudet nyt alkupalalla, jotta energiaa riittää vielä suurempien palkintojen juhlimiseen!" Evans taputti käsiään, ja äkkiä pöydät pursuivat kaikenlaisia herkkuja.

Sulloin leipää ja salaattia suuhuni, ja juttelin muitten hilpeitten Gryffondorien kanssa. Hetken kuluttua Evans pyysi taas hiljaisuutta.

"Hyvä herrasväki! Vielä on muutama tärkeä palkinto jakamatta."

"Verisen Paronin ritarikunta myöntää palkintoja oikean elämän toiminnan pohjalta. Tänä keväänä Châteaussa jaetaan Ritarikunnan palkintoja seuraavasti: Hopeinen sulkakynä on palkinto ja kunnianosoitus taitavalle kirjoittajalle. Palkinto on tarkoitettu parhaimpia ja mielenkiintoisimpia peliviestejä tuottavalle pelaajalle. Peliviestit ovat monipuolisia ja niissä käytetään kieltä korostamaan hahmon luonnetta ja mielipiteitä. Tänä keväänä Hopeisen sulkakynän saavat professori Benjamin Blanchard ja jatko-opiskelija Athelard J. Gryan. Onneksi olkoon! Kultainen kotitonttu on palkintopysti ahkeralle ja omalaatuiselle ylläpitäjälle. Useamman Châteaulaisen mielestä Mila Molina on tämän palkinnon ansainnut."

Taputin ja hurrasin, ilo kupli sisälläni. Kunpa tämä hetki kestäisi ikuisesti...

"Lukuvuoden 2014-15 eniten tupapisteitä kerännyt hahmo eli Pistehirmu on Evelyn Clément (yhteensä huikeat 455 pistettä). Palkinnoksi hän saa nimensä marmorilaattaan, johon aiempienkin vuosien Pistehirmut on ikuistettu. Lisäksi palkitsemme kaikki vähintään 200 tupapistettä keränneet oppilaat pienin kultamitallein. Voitte kaikki tulla salin keskelle yhtä aikaa hakemaan mitallit. Mitallin saavat: Evelyn Clément, Benjamin Blanchard, Sylviane Gren, Lloyd Frankowski, Effie Solender, Chelsea Crèin, Karakatus Kärmes. "

Hymyilin eteen hoipperoiville oppilaille ja taputin kun nämä saivat mitalinsa.

"Nyt olemme vihdoinkin päässeet viimeiseen pokaaliin, jonka jakoa varmasti monet ovat jo odottaneetkin. Lukuvuoden pistekisa tupien välillä on ollut tiukkaa ja kolme tupaa on vuorotellen ollut johdossa. Tehokkaan loppuspurtin ja useiden lahjakkaiden ja menestyvien oppilaiden ansiosta mestaruus menee tällä kertaa Serpentardille!"

Taputin Serpentardeille, he näyttivät iloitseman kovasti, olin iloinen heidän puolestaan. Onneksi he eivät olleet pahoja, niin kuin vaikka tiedätte-kai-kuka.

"Kiitos kaikille ahkerille ja vähemmän ahkerille, fiksuille tai hieman hitaampiälyisille, rohkeille ja uhkarohkeille ja kaikille muillekin täällä mukana olleille! Tämä lukuvuosi on ollut ikimuistoisen kammottava ja mielenkiintoinen ansiostanne. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä palaa takaisin syksyllä uusiin seikkailuihin kotoisassa koulussamme. Nyt kuitenkin pääruuan kimppuun!"

Taputin (käsilläni, joita särki jo aika kovasti) rehtorin sanoille, ja kävin ahnaasti ruuan kimppuun. Suu täynnä kyljystä, juttelin ja vitsailin muiden kanssa. Suussasulvan jälkiruuan jälkeen oloni oli niin täysi, että ellei tilanne olisi ollut muuten niin ihana, olisin taatusti itkenyt vatsaväänteitäni.

[Benjamin Blanchard]

Mustaan ja melko yksinkertaiseen pukuun pukeutunut professori Blanchard istui opettajien pöydän ääressä, vasemmassa laidassa. Kaikilla muilla -erityisesti naispuolisilla henkilöilä- tuntui olevan mitä siisteimmät ja parhaimmat vaatteet yllään. Ihme juttu, professori ajatteli itsekseen ja keskusteli niitä näitä oikealla puolellaan istuvan kollegansa kanssa. Professorit kuitenkin päättivät keskustelunsa hetken kuluttua kun koulun rehtori aloitti palkintojen jaon. Valtava puheensorina vaimeni jonkin verran.

Michael Evans ilmoitti että huispauspokaalin voitti serdaiglen tupa. Benjamin taputti muiden mukana. Seuraavaksi palkittiin parhain huispaaja jokaisesta tuvasta. Pian sen jälkeen oppilaille annettiin raikuvat aplodit ja siirryttiin stipendien jaon puolelle. Aktiivisimman oppilaan pokaalin sai serpentard tyttö Evelyn Clèment. Hänen lisäkseen neljä muuta oppilasta (Rose Hill, Chelsea Crèin, Sylviane Gren ja Karakatus Kärmes) saivat 50 kaljuunan stipendit palkinnoksi aktiivisuudestaan.

Oppilaiden lisäksi palkittiin myös aktiivisin opettaja joka oli loitsuja opettava Cerinna Crèin. Benjamin olisi vislannut kollegalleen mieluusti, mutta joku oppilaista ehti ensin. Haha. Benjamin hymyili iloisena ja taputti muiden mukana jälleen kerran. Seuraavaksi palkittiin tukioppilas Viktor Mustalahti serdaiglesta. Lopuksi kaikille palkintoja ansainneille annettiin suuret yhteisaplodit.

"Teille on varmaan jo ehtinyt tulla nälkä", rehtori totesi ollen täysin oikeassa -monella oli varmasti nälkä. "Aloittakaamme juhlallisuudet nyt alkupalalla, jotta energiaa riittää vielä suurempien palkintojen juhlimiseen!" Evans kertoi ja taputti käsiään yhteen. Siinä samassa pöytiin ilmestyi kaikkea hyvää alkupalaa. Kalaa, erilaisia salaatteja, jotain suolaista, vihanneksia ja kaikkea muuta. Opettajien pöydässä oli tarjolla veden, mehujen sun muiden juomien lisäksi myös viiniä. Kiva kiva. Benjamin otti itselleen salaattia jossa oli viinirypäleitä seassa.

***

Kun Benjamin oli syönyt salaattinsa ja keskustellut vieressään istuvan kollegansa kanssa hetken, alettiin jälleen jakamaan palkintoja. Benjamin käänsi katseensa kauempana pöydän keskellä istuvaan rehtoriin. "Hyvä herrasväki! Vielä on muutama tärkeä palkinto jakamatta." Hyvä huomio, professori Blanchard ajatteli siemaisten hieman viiniään.

//Oh god, kiitos kaikille! :D Ja suurensuuret onnittelut Athelardille, olet aivan mahtava kirjoittaja! Valtaisat onnittelut "Kultainen kotitonttu" palkintopystistä Molinallekin! Olet tosiaankin ansainnut tuon kunnimaininnan/palkinnon! :)//

Ensiksi palkittiin vuoden pistehirmu joka oli serpentardilainen Evelyn Clément. Oppilas sai aplodit ja kunnianosoitusten laannuttua muutamalle muulle tupapisteitä ansainneelle oppilaalle jaettiin mitalit. Sylviane Gren, Lloyd Frankowski, Effie Solender, Chelsea Crèin ja Karakatus Kärmes hakivat mitalinsa, saivat aplodit ja palasivat edustamiensa tupien pöytiin. //Koska tupapisteitä jaetaan roolipelillisesti vain oppilaille (tai no siis näin olen ymmärtänyt? Olen ihan pihalla nyt :D), ei Benjamin käy mitalia hakemassa. :D Mutta suuret kiitokset silti! :)//

Viimeisenä jaettiin kaikkein odotetuin ja suurin palkinto; tupapokaali, tupamestaruuden voittaneelle tuvalle. "..Tehokkaan loppuspurtin ja useiden lahjakkaiden ja menestyvien oppilaiden ansiosta mestaruus menee tällä kertaa Serpentardille!" Korvia huumaavat aplodit ja hurraukset täyttivät salin. Hattuja lensi ja kipinöitä taiottiin -näky oli riemuisa. Professori Blanchard taputti muiden mukana ja vislasi. Pian sali ja serpentardin tuvan pöytä rauhottui hieman ja rehtori puhui: "Kiitos kaikille ahkerille ja vähemmän ahkerille, fiksuille tai hieman hitaampiälyisille, rohkeille ja uhkarohkeille ja kaikille muillekin täällä mukana olleille! Tämä lukuvuosi on ollut ikimuistoisen kammottava ja mielenkiintoinen ansiostanne. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä palaa takaisin syksyllä uusiin seikkailuihin kotoisassa koulussamme. Nyt kuitenkin pääruuan kimppuun!"

Ja niinpä sitä syötiin jälleen, mitä hilpeimmässä tunnelmassa. Professori Blanchard otti kalaa (taimenta), yrteillä maustettua perunaa ja hyvän näköistä salaattia lautaselleen. Syötyään lautasensa tyhjäksi hän maistoi hieman jotain kasvismuhennosta jota hänen vieressään istuva kollega oli suositellut maistettavaksi. Kasvisjutskaa maistettuaan hän oli todennut sen olevan hyvää. Mies ei silti ottanut ruokaa enempää -hän ei nimittäin halunnut syödä itseään ähkyyn. Niinpä hän tyytyi juomaan viiniänsä ja keskustelemaan vierustoverinsa kanssa.

//Kiitos kaikille pelaajille viime lukukaudesta. :D //

[Mila Molina]

// Lukuvuosi 2014-15 on saanut nyt virallisesti päätöksensä, kun uusi lukukausi on startannut 1. syyskuuta. Lukitsen tämän pelin. Kiitos kaikille osallistuneille, ja vielä kerran kiitos saamastani palkinnosta!

Pian ilmestyy lukuvuoden 2015-16 aloituspidot, joten olkaahan tarkkoina! //