Serpentardien biletystä

Lukuvuoden 2015-16 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Evelyn Clément » 07 Kesä 2015, 14:42

// Tämä alue on varattu kaikille (loistaville) Serpentardeille ja muilta on harmillisesti pääsy kielletty (muhahhaa).
Ja ihan voin salailematta ja rehellisenä paljastaa, että tämä on Serpentardien juoni tupapisteiden saamiseksi, joten jokainen Serpentard osallistuu tietty aktiivisesti mukaan. Mukaan voi liittyä milloin vain ja poistua milloin vain.
Lisää suurista suunnitelmista saattaa löytyä Serpentardien valtakunnasta. Mutta asiaan...//

Luin vielä kerran lävitse kotitehtävääni jästitiedosta (kymmenen kysymystä ja selitystä sähköhammasharjasta), kun kuulin innostunutta puhetta ovelta.

"Haen vaan takin ja tuun sitten", joku huikkasi ja tummatukkainen tyttö putkahti sisään tupahuoneeseen. Katsoin häntä hieman sivusta istuen yhäkin sohvalla. Tyttö käännähti naama hymyssä ja pysähtyi nähdessään minut.

Minua ärsytti suunnattomasti, etten millään saanut hänen nimeään päähäni. Minun pitäisi tietää. Olinhan opetellut kaikki tupalaisteni nimet ulkoa, sillä ajattelin siitä olevan hyötyä juuri tälläisissä tilanteissa.

" Mitä sä täällä teet? " tyttö tiedusteli.

Kallistin aavistuksen päätäni. "Kummallinen kysymys", huomautin hitaasti. "Teen läksyjä tupahuoneessani, kuten näin koulupäivän jälkeen yleensä tehdään."

Tyttö katsoi minua kuin olisin aivan pihalla jostakin tärkeästä. Epäilin, että tuo tärkeä saattoi olla jotain, johon kaikki muut tupalaiseni olivat menneet, sillä en ollut nähnyt tupahuoneessa ketään. Olin luullut, että kaikki olisivat pihalla, sillä harva viihtyi näin kesän alla sisällä, mutta nyt aloin epäillä, että jotain muuta oli tekeillä.

Olikohan tänään joku huispausottelu? Ei, ne olivat jo ohi.

"Kuule, sä voit tehdä ne myöhemminkin, mutta mitäs jos tulisit tänään mukaan? Mennään juhlimaan Poudlardineen sitä, että Serpenrad voitti viime huispausottelun. Kaikki muutkin Serpentardit tulee sinne", tyttö totesi ystävällisesti, mutta minusta tuntui, että hänen silmänsä heijastivat sääliä. Säälikö hän minua?

Olin kyllä tiennyt juhlista (kahden metrin pituiselta julisteelta ilmoitustaululla ei voinut välttyä), mutta olin sivuuttanut koko asian. En ollut aikonut mennä niihin.

Katsoin tyttöä aavistuksen epäilevästi. Äitini järjesti usein seurapiirijuhlia, mutta en todellakaan pitänyt niistä. Kaikki se sivistynyt juttelu, syöminen, ihmismäärä ja muu ahdisti minua. Kaipasin omaa rauhaa.

"Jos et tule itsenäisesti, niin mä pakotan sut!" tyttö sanoi hymyillen säteilevästi ja iskien silmää. Mittailin häntä katseellani ja olin melko varma, ettei uhkaus toteutuisi. "Ihan oikeesti, siel voi olla ihan hauskaakin!"

En tiedä miksi hänellä oli niin kova hinku saada minut mukaan, mutta epäilin ettei syy ollut niin hyvä, kuin miltä näytti. Ulkonäkö saattoi pettää.

Tosin, juhlissa voisi olla mukavaa. Ja kokeet olivat jo ohi, eikä meille ollut tullut muita läksyjä, kuin jästitiedon tehtävä, jonka olin jo tehnyt. Voisin tutustua muihin paremmin. Siitä voisi olla etua joskus. Voisin edes käydä katsomassa millaista paikassa oli ja tulla sitten takaisin.

"Kai mä sit tuun", totesin ja puin takin paidan päälle. Onneksi olin vaihtanut kaavun pois tuntien jälkeen.

"Oikeasti?" tyttö kysyi. Hän näytti häkeltyneeltä. Silmät olivat kasvaneet hieman ja kulmakarvat olivat kysyvästi koholla.

"Joo. Sähän pakotat mut mukaan kuitenkin", muistutin tyttöä ja hymyilin aavistuksen. Hän ei edes itse ollut uskonut sanoihinsa. Tiesin sen.

"Niin. Mut mä vaan ihmettelin. Sä et tuu koskaan mihinkään, Evelyn. Eikös se oo sun nimi?"

"Joo. Onhan se."

Ja kerran tämäkin täytyy kokeilla.
Tämä hahmo ei ole roolipelillisesti enää mukana, mutta jos näet uuden viestin, niin haamuilen todennäköisesti ylläpidon asioilla :)

Hahmoni: Evelyn Clément, Deborah Samatha Fey ja Nicolas Cartier
Evelyn Clément
Ylläpitäjä
 
Viestit: 850
Liittynyt: 04 Loka 2014, 16:27

Re: Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Matthias Frankowski » 07 Kesä 2015, 16:31

En itse asiassa ole ollut niin monissa juhlissa, pääasiassa virallisemmissa missä on oikein ohjelmaa, puheita ja aikuisia. Joten nämä juhlat johon päädyin poikkesivat aika paljon niistä, sillä näissä oli musiikkia, juomia, tanssia, nuoria, naurua, melua, vilkkuvia valoja sekä tietenkin vihreätä ja hopeaa. Vaikka en oikein lämmennyt aiemmin vain serpentard -juhlille, sillä mielestäni kaikki tuvat oli keskenään samanarvoisia, tuntui kuitenkin hyvältä idealta juhlia tupani huispausmenestystä.

Olin kuullut että huispauskapteenimme serkku oli varannut tämän Poudlardinessa sijaitsevan kuppilan meidän käyttöömme ja juomatkin saatiin kuulemma halvemmalla kuin yleensä. Sisään astuessani silmieni piti ensiksi tottua valaistukseen, joten jäin norkoilemaan oven lähistölle. Lisää serpentardeja tuli yhä enemmän, mutta paikka ei käynyt vielä ahtaaksi.

Musiikki soi ja tanssilattialla pyöri yksi jos toinenkin, olivatkohan nuo pari maistaneet jo jotain vahvempaa kuin vain kermakaljaa, siitä en ollut varma kun yksi tanssinpyörteissä oleva kuudesluokkalainen valitteli kenkiensä puristavan ja oli aika varman oloinen siitä, ettei rakkolaastarikaan enää auttaisi. Suurin osa tytöistä oli kyllä viimeisen päälle tälläytyneinä, mekoissaan, hiukset kauniisti kiinni ja vilkuilemassa noiden muiden poikien suuntaan.

Olisin ehkä tuntenut itseni hölmöksi, jos paikalla ei olisi ollut niin paljon ihmisiä ja valaistus olisi ollut normaali. Päälläni kun vain sattui olemaan koulupuvun osia – tummat housut, lyhythihaisempi versio kauluspaidasta, löystynyt kravatti ja tummat kengät. Kesä ei ollut vielä aivan oven edessä, mutta tarkenin kävellä ulkona ilman pitkää paitaa. Ei ainakaan pitäisi kääriä hihoja ylös jos sattuisi tulemaan lämmin, vaikka epäilinkin että tulisi näin seinää vasten nojaillessani.
"Kävele sata metrii mun kengissä, selviit hengissä, mut sun elämäs ei oo enää entistä"
- Huge L, Matka mun kengissä

Matthias Frankowski, 6.-luokkalainen Serpentard. Arkielämä koostuu kouluelämästä selviytymisestä ja kaverin kanssa oleilusta.
Matthias Frankowski
Oppilas
 
Viestit: 311
Liittynyt: 03 Syys 2014, 21:32
Tupa: Serpentard

Re: Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Rosaliné Clearwater » 08 Kesä 2015, 17:32

Istuksin yksin pienessä pöydässä pienen huoneen laidassa. Koko huone oli täynnä bilettäviä Serpentardeja. Itse en oikein perustanut juhlista; liikaa hälinää, liian vaikea pysyä poissa valokeilasta. Kun voitimme sen huispausottelun, olin kuitenkin niin riemuissani että kulautin kurkkuuni aika monta kermakaljaa. Ne latkittuani oli mahdoton sanoa ei kun minulta kysyttiin tulenko mukaan jälkijuhliin Poudlardineen. Nyt siis istuin nurkassa liehuvassa yksihihaisessa violetissa juhlakaavussani.
Haistoin ihanan, keveän, ja herkullisen karkkituoksun tulevan noutopöydästä. Vaivuin kuin transsissa pois tuoliltani kohti hehkusimatynnyriä. Otin lasin ja valutin siihen reilusti simaa ja pudotin vielä pillin lasiini. Join yhden. Ja toisen. Ja kolmannen. Poskeni punoittivat hiukan, kun valutin simaa lasiini neljännen kerran. Koko maailma tuntui nyt ihanan keveältä ja ruusuiselta. Tanssahtelin puolitäysi lasi kädessäni ympäriinsä ja hekotin kaiken aikaa onnellisena.
Silloin törmäsin seinään. Kaaduin pehmeästi maahan ja ympärilläni olevat oppilaat tyrskähtelivät. Hymyilin levollisena noustessani ylös lattialta vaikka tunsin naurunpyrähdyksen tekevän tuloaan. Nielaistuani nauruni istuin takaisin pöytään ja nostin jaloistani tyhjän lasini. Täytin lasini uudestaan simalla ja siemailin sitä pöydässä, joka oli tällä kertaa aivan tanssilattian vieressä.
Juotuani katselin iloisennäköisiä tanssijoita. Miksipä ei? Eihän se nyt niin kummalista ollut? Olin kai minä joskus ennenkin - no en kyllä ollut mutta silti, kerta se oli ensimmäinenkin!
Astelin rauhallisesti tanssilattialle ja tanssin samaan tahtiin muitten kanssa, se oli itse asiassa aika hauskaa.
Musiikin kiihtyessä tanssin niin hurjasti, että kaapuni lepatti polvissani. Kesken tanssin nilkkani taittui inhottavasti ja hoipuin nilkuttaen yhteen pöydistä, jolloin pidin vasemmalle nilkalleni kolmannen asteen hieronnan.
Älä anna ihmisten lukea sinua kuin avointa kirjaa!

5-luokkalainen Rosaliné Clearwater
Rosaliné Clearwater
Oppilas
 
Viestit: 106
Liittynyt: 21 Touko 2015, 17:10
Tupa: Serpentard

Re: Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Lily Lion » 08 Kesä 2015, 17:34

Seisoskelin muitten tyttöjen joukossa, mutta heitä kiinnostivat pelkästään pojat. He vilkuilivat poikia kokoajan, eivtäkä paljon muusta välittäneet. En välittänyt pojista, joten yritin keksiä muuta tekemistä. Aloin tylsistyä, sillä huomasin etten voinut oikein tehdä enää mitään. Kukaan ei pyytänyt tanssimaan, enkä halunnut enää juoda mitään. Juttuseuraakaan en löytänyt, vaikka kuinka silmilläni kalusin kaikkia Serpentardeja. Kukaan ei vaikuttanut juttuseuraa kaipaavalta. Jokaisella oli joku vierellään roikkumassa, joko juttelemassa, tai sitten ihan vain riesana. Oli ehkä ihan hyvä, että olin yksin. Kukaan ei ollut riesana. Mutta silti halusin jutella jollekulle...

Nojailin seinää vasten ja tunsin jalkojeni puutuvan. Minä suurinpiirtein valuin seinää pitkin, ja vähänväliä jouduin nostaa itseni ylös. Sitten näin Lloydin, joka näytti myös hyvin yksinäiseltä. Ehkä hänelle voisi mennä juttelemaan. Aloin kävellä ovelle jossa Lloyd seisoi, mutta silloin tarjoilija tuli ja kaatoi kermakaljan suoraan päälleni. Vaaleanpunainen mekkoni oli litimärkä kermakaljasta, ja kaiken kukkuraksi kaikki paikallaoliat kääntyivät katsomaan minua. Se oli sinänsä outoa, sillä eihän kermakaljan kaatuminen päälle ollut epänormaalia bileissä. Kaikki kuitenkin toljottivat minua. Juoksin nopeasti vessaan.

Yritin pyyhkiä tahraa pois lautasliinalta jonka olin napannut matkalla, mutta tahra vain levisi. Taikasauvani olin unohtanut kouluun, joten aloin miettiä mitä tekisin. Jospa Rosa olisi juhlissa? Tulin varovasti ulos vessasta ja hiivin oppilaiden takana. Etsiskelin Rosaa sieltä ja täältä, ja lopulta löysin hänet eräästä pöydästä. Vetäisin hänet mukaan vessaan ja käskin tehdä sopivan loitsun tahran kuuraamiseksi.
Villi luonnonlapsi, jolle huispaus on lähellä sydäntä
Avatar
Lily Lion
Oppilas
 
Viestit: 97
Liittynyt: 29 Touko 2015, 20:43

Re: Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Rosaliné Clearwater » 08 Kesä 2015, 17:46

Tunsin nykäisyn kädessäni ja hoipuin jonkun kiskomana nuhjuiseen vessaan. Ote irtosi kädestäni. Kohotin katseeni, ja edessäni seisoi Lily Lion, jolla oli yllään vaaleanpunainen juhlakaapu, jonka rinnuksilla oli kermakaljaläikkä. Lily vaati loitsua, joka puhdistaisi hänen kaapunsa. Tuijotin tuhrua ilmeettömänä.
- Kuuraannu, sanoin tyynesti ja sauvani imi kermakaljan pois juhlakaavusta.
- Ei kestä, sanoin ja avasin vessakopin oven.
Älä anna ihmisten lukea sinua kuin avointa kirjaa!

5-luokkalainen Rosaliné Clearwater
Rosaliné Clearwater
Oppilas
 
Viestit: 106
Liittynyt: 21 Touko 2015, 17:10
Tupa: Serpentard

Re: Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Lily Lion » 08 Kesä 2015, 17:55

Seurasin Rosaaa ulos vessasta ja huomasin hehkusimaa suuressa tynnyrissä. Otin itselleni lasillisen ja join sen hyvällä mielellä. Otin toisenkin lasin ja marssin tanssilavalle. Vetäisin Rosankin mukaan, ja aloin tanssia tosi villisti. Se oli ihan hirveän hauskaa! Säkkipilli puhalsi niin kovaa kuin pystyi, ja rummut pamahtelivat rajattomasti. Lämmin valo tulvi silmiini, ja tajusin että kaikki oli nyt niin hyvin kuin voi olla.
Villi luonnonlapsi, jolle huispaus on lähellä sydäntä
Avatar
Lily Lion
Oppilas
 
Viestit: 97
Liittynyt: 29 Touko 2015, 20:43

Re: Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Evelyn Clément » 08 Kesä 2015, 19:28

Ulkona oli yllättävän lämmin siihen nähden, että kello oli jo huomattavan paljon. Olin siitä tyytyväinen, sillä ainakaan ei ollut tarvinnut pukea toppahousuja jalkaan. Kipitin melko suuren Serpentard-ryhmän perässä katujen poikki. Tyttö, joka minut oli paikalle käskenyt, oli kadonnut väkijoukkoon heti kun olimme muut saavuttaneet.

Tunsin itseni melko ulkopuoliseksi, vaikka kaikki kuuluivat tupaani. Kuulin muiden nauravan ja puhuvan jatkuvana virtana. Uskoin, että tuo pölötys vaan kasvaisi illan hämärtyessä.

Lopulta saavuimme melko hyvä kuntoisen rakennuksen kohdalle. Katselin sitä mittaillen ja mietin, miten kukaan oli saanut sen vuokrattua. Kenties sukulaissuhteilla, tai sitten henkilö oli todella hyvä suostuttelia, tai maksoi hyvin.

Ryhmä rämä marssi sisään ja liittyi sisällä olevien bilehumuun. Minä astuin epäröiden perässä. Mitä tästäkin vielä tulisi?

//Heh, tajusin juuri, että tästä saattaa tulla vielä karmaisevan sekava, kun kaikki kertovat omasta näkökulmastaan ja omaa juontaan, mutta kenties se sallittaneen tällä kertaa. :) //
// Ja toinen ihmetys, mä kirjoitin näin lyhyen viestin. o.o Luulin, et se ei onnistuis ikinä.//
Viimeksi muokannut Evelyn Clément päivämäärä 11 Kesä 2015, 16:39, muokattu yhteensä 1 kerran
Tämä hahmo ei ole roolipelillisesti enää mukana, mutta jos näet uuden viestin, niin haamuilen todennäköisesti ylläpidon asioilla :)

Hahmoni: Evelyn Clément, Deborah Samatha Fey ja Nicolas Cartier
Evelyn Clément
Ylläpitäjä
 
Viestit: 850
Liittynyt: 04 Loka 2014, 16:27

Re: Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Rosaliné Clearwater » 08 Kesä 2015, 20:13

Lily otti juotavaa ja kiskoi minut tanssilattialle ja alkoi tanssia. Aloin äkkiä tanssia, koska näyttäisin aika yksinäiseltä jos en tanssisi. Tanssin yhdessä Lilyn kanssa vähän hämmentyneenä.
- Äh, tule pois sieltä! Otetaan yhdet simat! Huusin kädet korvilla, kun musiikki vain yltyi. Tällä kertaa oli minun vuoroni kiskoa Lilyä. Vedin hänet pöytään mahdollisimman kauas melusta ja kävin hakemassa hänelle ja itselleni isot lasilliset hehkusimaa. Istuin pöytään ja laskin toisen ison lasin Lilyn eteen.
- Jutellaanko ottelusta? Kysyin ja join vähän simaa. Sima oli saanut minut aika hilpeäksi ja puheliaaksi. Nyt jos koskaan oli aikaa sanallisille jälkipeleille. Olin ehkä viimeksi puhunut semmoisista asioista joskus 11 - vuotiaana, mutta, nyt oli todellakin ottelupuheiden aika!
Älä anna ihmisten lukea sinua kuin avointa kirjaa!

5-luokkalainen Rosaliné Clearwater
Rosaliné Clearwater
Oppilas
 
Viestit: 106
Liittynyt: 21 Touko 2015, 17:10
Tupa: Serpentard

Re: Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Matthias Frankowski » 08 Kesä 2015, 20:39

Tämänlaisissa bileissä oleminen toi mieleeni kumiankan, sen jästien kylpyamme lelun. Olin kuin kumiankka voimattomana katselin miten ympärilläni sattui ja tapahtui, tällä kertaa eivät aallot nousseet vaan ihmisparvi vyöryi edestakaisin melun saattelemana. Haroin hiuksiani edes takaisin, yrittäen täten saada taas tolkkua ajatuksiini ja käytökseeni.

Suuntasin katseeni takaisin tanssilattialle, pöytien luokse, oveen milloin minnekin missä jotain tapahtui. Jokunen tarjoilija sai ennätysnopeasti kaadettua yhden juoman yhtä tyttöä päin, juhlathan eivät olleet niin kauan olleet käynnissä vielä vai muistelinko vain väärin. Tyttö kuitenkin pinkaisi nopeasti pois, kuinka vaikeaa jästeillä onkaan kun eivät pysty taikomaan tahroja pois. Tarjoilijakin sauvaansa näpäyttämällä poisti lattialle ilmestyneen tahran ja ihmiset jatkoivat tanssimistaan kuin ei mitään välikommellusta olisi tapahtunutkaan.

Hieroin käsiäni yhteen vilkuillen ympärilleni, muutama tuttuni näytti jo tanssittavan pari tyttöä ja toiset olivat keskittyneen oloisina syventyneet keskusteluun pöytien luona. Päätin itsekin nyt hakea itselleni kermakaljan, kun kerran puoli-ilmaisia tuntuivat olevan vaikka tavallisesta vedestä pidinkin enemmän. Vettä ei täällä varmaan kuitenkaan saisi tai ei ainakaan ilman kummeksuneita katseita.

Pop- ja rock – musiikki on yliarvostettua, mutta ehkä tällaisiin pippaloihin ei sopisikaan vanha kunnon klassinen. Huispauskapteeni näytti pikku hiljaa valtaavan tanssilattian seurustelukumppaninsa kanssa ja heidän suuntaan vilkaisin nopeasti, kun astelin varovasti kädet koholla noutopöytää kohti.

Tarkastellen sen valikoimaa kuulosti siltä kuin suurempi joukko oppilaita oli tullut mukaan juhlintoihin. Yksi vilkaisu varmisti kuvitelmani todeksi ja näin ihmeekseni myös yhden tytön, joka näytti hämmästyttävän paljon Evelyniltä tulevan sisälle. Ei kai nyt vain Evelyn tällaisiin juhliin tulisi vai olinko saanut aivan väärän kuvan hänestä. Tai sitten tyttö myös piti serpentardien huispaus voitosta ja oli tullut siksi tänne.


//Ei tämä nyt sekavaa ole, kun kaikki kerran ovat samoissa juhlissa! :D
"Kävele sata metrii mun kengissä, selviit hengissä, mut sun elämäs ei oo enää entistä"
- Huge L, Matka mun kengissä

Matthias Frankowski, 6.-luokkalainen Serpentard. Arkielämä koostuu kouluelämästä selviytymisestä ja kaverin kanssa oleilusta.
Matthias Frankowski
Oppilas
 
Viestit: 311
Liittynyt: 03 Syys 2014, 21:32
Tupa: Serpentard

Re: Serpentardien biletystä

ViestiKirjoittaja Evelyn Clément » 09 Kesä 2015, 17:03

Ensimmäinen huomio juhlista oli, etteivät ne muistuttaneet lainkaan mitään juhlaa, jossa olin ennen ollut. Tosin nämä olivat ensimmäiset nuorten juhlat, joihin olin osallistunut.

Kääntelin päätäni ja tutkailin väkijoukkoa. Liki kaikki Serpentardit olivat päätyneet paikalle ja joukko näytti hyvin kirjavalta. Oli niitä, jotka tanssivat, niitä jotka kittasivat juomaa kurkusta alas ja niitä, jotka seisoskelivat ihmeissään. Ei olisi uskonut, että satuimme kaikki kuulumaan samaan tupaan.

Joku tönäisi minua takaa. "Hei! Sä oot keskellä oviaukkoa", töniä mutisi ja taisi jopa heittää muutaman kirosanan. Nyrpistin nenääni ja päätin olla vastaamatta tuolla henkilölle, kun lähdin kävelemään kohti kaikkein kauinta nurkkaa musiikista.

En tiedä mitä oikein aijoin täällä tänään tehdä? Halusin nähdä muita ikäisiäni ja tupalaisia. Halusin kuulua kerrankin ryhmään. Mutten uskonut, että tämä oli hyvä ajatus. Kaikki häsläys ja melu, jopa tuo inha alkoholin katku ei vain tuntunut mieluisalta.

Eivätkö kaikki voisi vain käyttäytyä siivosti? Eräs tarjoilija näytti siivoavan juuri jotain kaatunutta juomaa taikasauvan heilautuksella. Oli varmaan ihanaa olla täällä töissä. Sen siitä saisi, jos ei panostaisi kouluun.

Silloin näin ensimmäisen ihmisen, jonka kanssa olin muutamaa sanaa enemmän jutellut. Frankowski. Poika näytti katsovan minua kohti hieman ihmeissään. Tavoittelin katseellani aavistuksen hymyä ja laskin kolmeen. Minä halusin tavata ihmisiä ja kokeilla uutta, oppia jotain muista tupalaisistani. Tässä olisi yksi, joka ei näyttänyt siltä, että olisi juonut liikaa, tai olisi keskellä bileiden ydintä. Bileiden? Kuulosti jopa oudolta minun päässäni.

Lähdin raivaamaan tietä poikaa kohti, joka osoittautui jopa hieman haasteelliseksi. En ymmärrä, miten joku saattoi nauttia tälläisestä ahtaudesta?

Pääsin kuitenkin perille. "Hyvää iltaa", sanoin ja tajusin kuulostavani hieman liian teennäiseltä tilaisuuteen nähden. "Tulin juuri. Mitäs täällä on tapahtunut sitä ennen?" yritin kysyä hieman rennommin, mutta jännitin aavistuksen. Kaikenlainen jutustelu hiemankin vieraiden ihmisten kanssa sai minut epäluuloiseksi, vaikka Frankowski sentään oli ihan mukava, ainakin viime kerralla. Minä taas olin ollut outo.

Oliko oikeasti niin vaikea olla tavallinen? Käyttäytyä kuten tavallinen nuori ja puhua rennosti ja avoimesti. Pitäisi varmaan tarkistaa, olisiko kirjastossa kirjoja siitä. Luultavasti psykologian puolella, en ollut lukenut niitä, kun olin panostanut teoksiin, joista uskoin olevan apua basiliskin etsinnässä.

Minua hytisytti muisto. Basiliski ei ollut mikään paras juttu minussa ja se oli johtanut ongelmiin. En halua muistella sitä tänään.

Käänsin katseeni Frankowskiin. Ainakin minun onneksi hänellä ei ollut sen kummempia vaatteita, kuin minullakaan. Vaikka tällä hetkellä minun ei tekisi mieli mitään mekko pukeakaan. Ei sillä, että mekoissa olisi jotain vikaa, vaan koska ne muistuttivat minua äidistä. Äidistä, joka oli minulle vihainen.

Rauha. Jos yrittäisin nyt keskittyä tähän hetkeen? Ei se niin vaikeaa voi olla, eihän?
Tämä hahmo ei ole roolipelillisesti enää mukana, mutta jos näet uuden viestin, niin haamuilen todennäköisesti ylläpidon asioilla :)

Hahmoni: Evelyn Clément, Deborah Samatha Fey ja Nicolas Cartier
Evelyn Clément
Ylläpitäjä
 
Viestit: 850
Liittynyt: 04 Loka 2014, 16:27

Seuraava

Paluu Lukuvuosi 2015-16

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa