Kirjoittaja Matthias Frankowski » 10 Marras 2016, 16:51
Mikä vuosi on? 2036
Minkä ikäinen hahmosi on? 34-vuotias
Missä hahmosi asuu? Heathercliffissä
Missä hän on töissä? Hän ei ole käynyt varsinaisesti missään töissä viimeiseen kolmeen vuoteen.
Mitä harrastuksia hänellä on? Hän suorittaa itse kokeellisia tutkimuksia liittyen kasvien vaikutuksiin ihmiskehoon. Se on ainakin yksi harrastus, jos sitä edes harrastukseksi voisi sanoa.
Millainen perhe hänellä on? Hän itse ja kasvit ja muistot.
Mitä toiveita hänellä on? Toiveena vapaus.
Mitä muutoksia hahmossasi on tapahtunut? Ties mitä.
Muuta mainittavaa, jos on? Käy varmaan ilmi haastattelu -pätkästä (se alempi). Toki sitäkin pitää lukea hieman kriittisesti.
Ulkomaailman väistyvä hämäryys tuli taas tuttuna vastaan kellon viisarien tikittäessä kohti aamua. Mies käveli huoneen halki ainoan ikkunan luokse, raotti hieman sälekaihtimia, huokaisi ja antoi niiden olla. Hän hieroi käsiään ja napsautti lopuksi huoneeseen valon. Jos kerran oli jo pian aamu voisihan hän tehdäkin jotain. Ei sillä, että hän olisi viimeisten parin tunnin aikana tehnyt mitään hyödytöntä. Oli hän kauppakassinsa tyhjentänyt.
Valo valaisi huonetta. Oli pöytä, oli tuoli, oli matto, oli asioita siellä ja täällä järjestyksessä, ja muutenkin huone näytti ihan huoneelta. Ei huoneiden toki tarvinnut näyttää huoneilta, mutta tämä oli ihan kelpo mallikappale huoneesta. Joku mainosfirma olisi ehkä mieluusti ottanut tällaisen huoneen mainokseensa, mutta eivät he tästä huoneesta mitään tienneet. Asunnon ovessa kyllä luki huoneen omistajan nimi ja näin, ei se muuten tainnut erota muista ovista. Hänen asuntonsa huoneet taisivat kuitenkin erota naapurien huoneista ainakin sisustuksen puolelta, persoonallisuus sitä ja tätä…
Tekemiseksi valikoitui lopulta tietokantojen järjestely. Se oli ihan sopivaa sisätiloihin soveltuvaa puuhaa, joka ei varmaan häiritsisi nukkuvia naapureita. Olisi ollut aika kamalaa häiritä toisten unia. Ei naapurin rouvat sitä ehkä ymmärtäisi, että miksi aamuyöllä pitäisi tietokantoja järjestellä. Miehestä se kuitenkin oli ihan tavallista. Olihan hän tehnyt samaa useimpana aamuöinä tätä ennen. Kasvien luona hän oli vasta vuorokausi sitten ollut, joten mitään päiviteltävääkään ei olisi. Hän voisi hyvinkin suunnitella jo etukäteen, että mitä veisi järjestön tapahtumaan parin viikon päästä. Ehkäpä sitä escamolea, kuten rouva Thelma oli ehdottanut. Se olisi varmasti todella ystävällistä ele häneltä itseltään.
______________________________________________________________________________________
Millainen henkilö Frank Wiskoll on? Jos asiaa olisi kysytty mieheltä itseltään, hän olisi epäilemättä hymähtänyt hieman ja todennut jotain sen suuntaista, että ehkä sellainen kuin hän itse on, ennen kuin olisi asteittain vaipunut omiin ajatuksiinsa.
Mutta millainen oli oikeasti tämä Frank Wiskoll, josta saimme nyt lukea lehdestä?
Hän oli muuttanut puolitoista vuotta sitten Heathercliffiin. Kuulemma suruaikanaan. Kauheasti missään häntä ei nähnyt. Kaupassakin hän kävi aamuyön aikaan, kun vapautuneet aukioloajat sen sallivat. Silloin siellä ei ollut ruuhkaa, ja taivas oli kirkas. Asiallisesti pukeutuva, ystävällinen, hiljainen, mutta muutoin ihan kelpomies. Toki vaimon kuolema varmaan jättää jälkensä mieheen. Aiemmin herra Wiskoll aivan varmasti oli eloa täynnä ja puhui ilmeikkäästi.
Minä kyllä kuulin, että hän oli jo eläkeläinen. Ai oliko, hänhän oli vielä niin nuori? Oli, oli. Jonkun sairauden tai sitten työkyvyttömyyden vuoksi. Enpä olisi uskonut, kun hän niin ahkerasti kasvejaankin aina hoiti ja niistä huolehti. No kasvit ovat sentään vähän eri asia kuin merien ylittäminen. Siellä olisi taas tulossa yksi hyökyaalto meidän suuntaan, tiesitkö sitä rouva hyvä.
Oliko Frank Wiskollilla perhettä? Enpä tiedä. Ei hänen luonaan kauheasti kukaan käynyt vierailulla, mutta hän kyllä oli oikein kunnon kansalainen: oli mukana paikallisen hyväntekeväisyyspiirin toiminnassa. Sitä se teettää, kun on menettänyt perheensä. Haluaa auttaa muita ja tehdä muiden olon paremmaksi, vaikka oma hyvinvointi olisi oikeastaan se tärkein. Aina yhtä varovainen herra Wiskoll oli, vaikka olisi voinut luulla, että puolessa vuodessa tietää suoriutuvansa kaikesta hyvin. Vähän säikkykin hän ehkä oli, mutta ei sillä, että minulla olisi jotain sitä vastaan ollut. Mieluummin säikky kuin uskalias.
Sanoitte, että Frank Wiskoll oli menettänyt perheensä? Ai sanoinko? Totta tosiaan, sanoin kuin sanoinkin. Niin, kuulkaas. Tämä on varmaan vähän henkilökohtaista, mutta kuulin yhdeltä toiselta *pään vinkkausta vasemmalle* ja hän sanoi kuulleensa yhdeltä toiselta, että kerran oli asuun pukeutunut. virallisen näköinen mies, soittanut ovikelloa herra Wiskollin huoneiston edessä, ja oven avauduttua, ja muutaman sanasen vaihdettuaan herra Wiskoll näytti todella murtuneelta eikä sitten poistunut asunnostaan yli viikkoon. Tätä te, ette sitten kuulleet minulta.
Missä te olitte, kun kuulitte onnettomuudesta? Kotonahan minä, rouva Thelman kanssa. Olimme juuri keskustelleet säästä, kun kuulimme, että aivan tässä parin korttelin päässä oli tapahtunut onnettomuus. Huumehörhöjä me syyttelimme hetken ajan, sillä niitähän kuolee tällä suunnalla eniten. En voi ymmärtääkään mistä nämä nykyajan niin-kehittyneet-ihmiset hankkivat kaikki tavaransa, satsaavat koko elämänsä niihin, ja sitten noin vain kuolevat.
Herra Wiskollin osallisuudesta tapahtuneeseen kuulimme vasta, kun neiti Satherday mainitsi siitä ystäväni tee -illan aikana. Aivan käsittämätöntä tosiaan. En olisi koskaan uskonut, että naapurini vaihtuisi taas niin nopeasti. Tiedättehän, että tämä seutu on vähän sellainen… Ihmiset tulevat ja muuttavat muutoinkin vähän miten heitä huvittaa, ja vähät he välittävät naapureistaan, joiden pitää aina tottua uudestaan uuteen henkilöön.
Te siis uskotte, että se oli onnettomuus rouva…? Fankurg, rouva Fankurg. Totisesti minä uskon näin. Ja sitä paitsi olemme jo vähän puhuneet ystävättärieni kanssa siitä herra Wiskollin onnettomuudesta. Jos se olisi ollut jotain muuta kuin pelkkä onnettomuus, niin ei niitä sentään ihan tällaisilla teillä tehdä… Niin harvoin, kun tuota tietä käytetään. Sitä paitsi suoraan päin ajaminen, nokkakolari, olisi varmasti ollut paljon parempi. Ei mikään kylki edellä. Siitä ei ikinä tiedä miten käy. Näin poikanikin jo minulle siitä sanoi, ja nyt minä joudun jo asiantuntijoillekin siitä selittämään. En kyllä usko, että herra Wiskoll voisi tehdä mitään sellaista…
Niin voivat ajatella vain ne, jotka eivät tunteneet häntä laisinkaan. Ystävällinen nuori herra Wiskoll, joka oli aina niin varovainen ja nyt jokin tuollainen... väittämä! Pötypuhetta.
Totta tosiaan.
"Kävele sata metrii mun kengissä, selviit hengissä, mut sun elämäs ei oo enää entistä"
- Huge L, Matka mun kengissä
Matthias Frankowski, 6.-luokkalainen Serpentard. Arkielämä koostuu kouluelämästä selviytymisestä ja kaverin kanssa oleilusta.
