Macaroneja nenässä

[Luba Paradis]

”No sitähän minäkin ihmettelen!” Kassaneiti kivahti suostumatta ilmeisesti selittämään tarkemmin sitä, miksi oli töissä jos kerran... ei ollut enää töissä?

Ja oijoi. Mitäs nyt kävisikään, kun Jeanne alkoi niin rohkeaksi että antoi itse itselleen alennusta? Kassaneiti oli aivan sen näköinen että väittäisi kohta vastaan, mutta sitten jonossa heidän takanaan oleva vanhempi mies avasi suunsa. ”Minä voin maksaa pikkuneidin macaronin! Äskeinen esitys oli niin lumoava!” Jo toinen pelastaja, ainakin toivon mukaan. Luba niiasi ja hymyili. ”Paljon kiitoksia arvon herra.”

”Joo, mielelläni!” Luba vastasi Jeannelle ja sieppasi nopeasti tarjottimen sipsuttaen sen kanssa kauemmas kassasta. Tyttö toivoi, ettei Jeanne jäisi enää väittelemään macaronin maksamisesta kassaneidin tai sen herrasmiehen kanssa. Toisaalta Luba oli jo saanut annoksensa, niin ettei sen välttämättä kyllä oikeastaan tarvitsisi enää hänen asiansa ollakaan. Luba valitsi sievän kahden istuttavan nurkkapöydän ikkunan vierestä. Hän asetti tarjottimen keskelle pöytää ja istahti sievästi tuolille katsoen kassalle päin. Jos Jeanne jostain syystä jäisikin vielä riitelemään, niin voisi Luba vain siemailla teetään ja katsella ladynsä urotekoja mukavasti täältä kauempaa.

[Heather O'Hara]

Heatheria hämmensi koko tilanne. Ihan kuin hän olisi tipahtanut johonkin omaan ihmemaahansa, sillä ei kai tämmöistä voisi tapahtua? Ilmeisemmin kuitenkin voi, kassaneiti oli töissä olematta töissä ja söpö tyttö oli lumonnut kaiken. Heather katsoi kassaneitiä vähän hämmentyneenä ja käänsi katseensa uuden äänen suuntaan.

Hän kohotti kulmiaan herrasmiehelle ja katsoi Lubaa. Tuossa oli nyt vain jotain. Veela kenties? Joku muu lumoojatar? Ihan sama, Heather katsoi kuinka Luba liiteli istumaan jonnekin ja maksoi omat ostoksensa hitusen happamasti. Hän saisi kuitenkin kohta kahvia ja päivä paranisi huomattavasti. Eikä tarvitsisi katsella enää tuota sitruunan niellyttä kassaneitiä. Paska palvelu kuitenkin, ja hän aikoi todellakin tehdä valituksen.

Heather sai tuotteensa ja lähti Luban luokse, istuen tuota vastapäätä. "Niin... tosiaan, olen Heather O'Hara" Heather ojensi kättään. "Kuka sinä olet?" Hänen teki mieli kysyä MIKÄ sinä olet, mutta se olisi ollut epäkohteliasta. Ehkä asia selviäisi hänelle vähitellen. Heather risti nilkkansa ja katsoi Lubaa tarkkaavaisesti.

[Luba Paradis]

”Hm?” Luba nosti katseensa teelasistaan Jeanneen ja räpytti silmiään hivenen yllättyneenä, kun tämä... rikkoi lumouksen jo nyt. Albiino puristi Heather O’Haran kättä kohteliaasti muttei sanonut mitään. Hän vain hymyili silmissään tyhjä katse niin kuin olisi ollut puolittain jossakin muualla. Heather kun kuulosti niin valitettavan arkiselta kukalta, ja sukunimi O’Hara toi mieleen lähinnä metsinkäisen. Lubasta tuntui aivan kuin joku olisi juuri laittanut hänen kimaltelevan Lady Jeannensakin koruttomaan vesilasiin.

Luba siemaisi teetään ja katseli macaroniaan hymy kasvoille unohtuneena. ”Rose Michalina, erittäin mukava tavata”, tyttö vastasi lopulta. Se kuulosti veelan nimeltä, ja Luba punoi jo uutta lumousta söpössä pikku päässään. Jos toinen halusi olla kanerva metsinkäinen niin hän olisi sitten ruusu veela. Silloin he olisivat kuin päivänsäde ja menninkäinen. Luba söi vadelman macaronin päältä ja katsoi Heatheria hiukan kujeileva ilme silmissään. ”Onko teillä kultainen kosketus, neiti O’Hara?” Se olisi kyllä ollut tarkkaan ottaen kuningas Midaksen juttu, mutta sopi varmaan metsinkäisiinkin.

[Sophie Everett]

Kiitos pelistä!

Luba Paradis, Pouffsouffle: 11p
Heather O'Hara, Serpentard: 7p