Voisiko vain loitsia huolet pois?

[Ophelia Villard]

Mukana olevat hahmot: Ophelia Villard + kuka ensimmäisenä ehtii
Ajankohta: Pikkujoulujen (5.12.) jälkeisellä viikolla
Tapahtumapaikka: Kirjasto
Juoni: Ophelia on tullut kirjastoon siinä toivossa, että pystyisi siellä keskittymään läksyjen tekoon
Varoitukset: Murheiden märehtimistä

Kirjasto ei ollut paikka, jonne Ophelia Villard tavallisesti kulkuaan suuntasi. Läksytkin hän teki yleensä mieluummin Pouffsoufflen tuvassa, yhdessä luokkalaistensa kanssa. Nyt hänestä kuitenkin tuntui siltä, että oma tupa oli vihonviimeinen paikka, jossa hän halusi olla. Hän ei jaksanut kuunnella kavereidensa pohdiskeluja siitä, mitä olisi pitänyt tehdä Luolin kanssa. Tai Heatherin. Mutta juuri niitä asioita hänen kaverinsa halusivat pohtia ja siksi oli tuntunut hyvältä ajatukselta lähteä tuvan ulkopuolelle. Hän halusi ajatella jotain ihan muuta kuin Luolia ja sitä tosiasiaa, että tuo oli pettänyt häntä Heatherin kanssa. Toisaalta sitä ehkä olisi kannattanut ajatella, että olisi osannut päättää mitä asioiden suhteen tekisi. Ophelia nimittäin ei tiennyt. Hän vain toivoi, että ajatukset yks kaks kirkastuisivat ja hän tietäisi tarkalleen, mitä tehdä ja mitä sanoa. Tai vielä parempi olisi ollut, jos joku muu olisi tehnyt sellaiset ratkaisut hänen puolestaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä kaverit sanoivat toista ja sitten oli vielä Luol toiveineen. Kaverit olivat ehdottomasti sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt unohtaa Luol, eikä olla missään tekemisissä tuon kanssa. Ja Luol taas oli pyytänyt uutta mahdollisuutta.

Ophelia huokaisi astuessaan sisään kirjastoon. Siellä oli muitakin paikalla, mutta onneksi oli vapaatakin tilaa. Hän etsi rauhaisan nurkkauksen, jossa saattoi olla omissa oloissaan ja istuutui sitten pöydän ääreen. Hän oli pukeutunut koulupukuunsa ja kaivoi nyt laukustaan aiemmin lainaamansa kirjan, jota tarvitsi loitsuläksyjään varten. Olisikohan siitä kirjasta ehkä löytynyt jokin loitsu, joka olisi auttanut selvittämään hankalia tilanteita? Sellaiselle olisi nimittäin ollut nyt tarvetta. Mutta no, joissain asioissa oli parempi olla turvautumatta taikuuteen, kuten hänen isoäidillään oli tapana sanoa. Isoäiti oli yleensä oikeassa. Ehkä olisi pitänyt lähettää isoäidille kirje ja kysyä tuolta neuvoja? No, ehkä sen ehtisi myöhemmin. Läksyt oli kuitenkin tehtävä. Tai no, eipä niillä oikeasti vielä kiire ollut, mutta jos niitä tekemällä sai muuta ajateltavaa, niin totta kai niihin kannatti tarttua. Näin Ophelia järkeili kaivaessaan esiin muistiinpanovälineensä ja ryhtyessään selailemaan kirjaa.

[Nicolas Cartier]

// heitän tän nyt vaikka 8.12. päivälle aikajanaan, mut sitä voi vielä muuttaa :D //

Nicin päätä särki edelleen. Vapina oli sentään poissa, mutta keskittymiskyky tiessä. Väsymys poltti sisällä, sillä Nic ollut saanut nukuttua useampaan päivään kunnolla. Hän ei halunnut hakea sairaalasiivestä unijuomaa, koska Lovelace vaikutti liian kiinnostuneelta Nicin yksityisasioista. Sen sijaan Nic mietti, että voisi keittää juoman itsekin. Rahaa ei ainakaan ollut enää tuhlattavaksi, jote ehkä näin pääsisi halvemmalla.

Tupahuoneessa oli alettu pelata rasittavan kovaäänistä räjähtävää näpäytystä, joten Nic oli lähtenyt pois etsiäkseen jonkun oikeasti hiljaisen tilan. Mieluusti jostain muista ihmisistä etäällä. Niinpä Nic lopulta päätyi kirjastoon. Nyt kun kerta oli täällä, voisi ihan yhtä hyvin etsiä unijuoman reseptin, hän yritti ajatella järkevästi, vaikka aivot halusivatkin valittaa.

Nic katosi varjona entisestä itsestään hyllyjen väliin, eikä edes morjestanut kirjastonhoitajaa matkalla. Pian hän löysikin etsimänsä hyllyn, joka oli kivasti kirjaston rauhallisessa päädyssä. Parempi katsoa reseptistä kuin soveltaa menemään. Sitä paitsi reseptin seuraamiseen ei tarvittu paljoa aivoja, senkun toteutti täsmälleen ohjeen mukaan niin sai vähintään ookoon lopputuloksen.

Nic katseli ympärilleen etsien jotain nurkkausta, mihin mennä lukemaan reseptin läpi. Pitäisi tehdä lista aineksista. Tuolla olisi pöytä, hän ajatteli ja suuntasi sitä kohti. Pöydän ääressä kuitenkin istui joku, joka sai ajatukset nopeasti syöksymään pikkujouluiltaan. Kun Villard tuli heitä kohti itkukurkussa... Miten olinkaan niin tyhmä, etten tajunnut? Luulin vielä silloinkin, että kyse oli Villardista, kun tuo kirosi Heatheria. Keskity. Istu, lue kirja, poistu. Puristaa hetken käsiään nyrkkiin ja astuu sitten lähemmäs. "Hei, saako liittyä seuraan?" kysyy osoittaen hieman pöytää.

[Ophelia Villard]

Ophelia ei yleensä ollut iloinen siitä, että oli tehtävä läksyjä. Ei hän toki nytkään ollut suorastaan iloinen, vaan pikemminkin helpottunut. Lentäminenkään ei oikein auttanut tuulettamaan päätä, vaikka yleensä se oli kaikkein toimivin konsti. Lentäminen vain toi mieleen kaikki ne monet kerrat, kun hän oli tehnyt sitä yhdessä Luolin kanssa. Luolilta saamallaan luudalla lentäen. Oli varmasti ollut ihan oikein palauttaa luuta takaisin. Ei tuntunut oikealta pitää sitä enää sen jälkeen, kun hän oli itse sanonut heidän juttunsa päättyneen. Mutta oliko se nyt sitten päättynyt? Hän ei oikein tiennyt.

Ajatukset näköjään harhailivat taas ihan väärille teille. Olisi pitänyt olla jokin loitsu, joka olisi vaikkapa saanut aikaan ikävän pistoksen jossakin, tai ärsyttävän äänen, joka hälyttäisi heti, kun ajatukset lähtivät väärään suuntaan. Saattoihan sellainen toki ollakin, mutta ei Ophelia sellaista muistanut. Hetken aikaa hän pystyi taas lukemaan sivua eteenpäin. Kirjassa kerrottiin okklumeuksesta. Muut seiskaluokkalaiset olivat käsitelleet sitä sillä välin, kun hän oli ollut Ilvermornyssa. Amerikassa se olisi ollut luvassa vasta keväällä, eikä Ophelia tietenkään halunnut jäädä jälkeen. Ainakaan kovin pahasti.

Ja taas Ophelian keskittyminen herpaantui. Sillä kertaa se ei kuitenkaan johtunut muista ajatuksista, vaan äänestä, joka kysyi saiko liittyä seuraan. Hän nosti katseensa kirjasta ja yllättyi huomatessaan, kuka häntä puhutteli. Sehän oli se Nicolas. Jonka tyttöystävä Heather oli, tai oli ainakin ollut.
”Totta kai,” Ophelia vastasi ja yritti hymyillä. Hymy ei kuitenkaan ulottunut silmiin asti. Nicolasin näkeminen oli totta kai tuonut hänen mieleensä Luolin ja Heatherin. Kuinkahan Nicolas oikein mahtoi pärjätä? Ei tuo ainakaan näyttänyt kovin pirteältä. Mutta kukapa olisi näyttänyt, kun ei siitä ollut kuin muutama päivä, kun he olivat saaneet tietää.

”Tulitko säkin tänne tekemään läksyjä?” Ophelia kysyi. Nicolasille läksyjen tekeminen omassa tuvassa oli varmaan vielä hirveämpää kuin hänelle. Luolhan oli samassa tuvassa ja saattoi ilmestyä sinne milloin vain. Hänen ei sentään tarvinnut nähdä Heatheria. Eivätkä he onneksi olleet edes samalla luokalla ja samoilla tunneilla. Se tästä vielä olisikin puuttunut.

[Nicolas Cartier]

Tilanne ei ollut millään tavalla Ophelian syytä, mutta Nicin teki silti mieli olla tuollekin katkera, kun tuo oli mennyt nostamaan asian esille. Toki se olisi ollut typerää, Ophelia oli yhtäläillä tilanteen uhri kuin Nickin. Tuolle oli varmaan ollut hirveä palata kesken kaiken vaihdosta ja saada vastaansa tämä... Melkeimpä tekisi mieli palata takaisin vaihtoon, Nickin halusi oman kuplansa takaisin.

Kun Ophelia hymyili hieman, Nic hymyili hieman takaisin ja istuuntui tuon sen salliessa. Ehkä Nickin näkeminen kirveli samalla tavalla kuin Opheliankin näkeminen Nicille. Olisi varmaan pitänyt etsiä toinen pöytä... noh, enää ei voinut peruuttaa tai se olisi vain vaikuttanut epäkohteliaalta.

Kun Ophelia nosti esiin läksyt Nic nielaisi. Päänsärky oli yhä olemassa, eikä läksyistä tullut mitään. Sitä paitsi koulu tuntui turhalta. Nic oli jopa skipannut joitain tunteja huonon voinnin takia, vaikka huono olo olikin paljon itse aiheutettua. Kaikista niistä Nicin tapaamista ihmisistä Ophelia kuitenkin tiesi Nicin tilanteen. Tuntui jopa oudon helpottavalta, kun ei tarvinnut väittää kaiken olevan hyvin ja saattoi puhua totta. "Itse asiassa en, vaikka kaipa nekin pitäisi joskus tehdä. Hain vaan unijuoman reseptin", huokaisi hieman.

"Oon nukkunut hieman huonosti viime öinä", Nic mutisi selitykseksi. Ehkä oli kuitenkin parempi kuitenkin jättää Poudlardinen juttu mainitsematta, ellei örvellyshuhut maanantaiaamusta jo olleet levinneet koululla. Harvoin vastaavaa kännäämisjuttua edes levisi Nicistä, minkä takia se olikin vielä mielenkiintoisempaa. Eikä Nic edes voinut väittää vastaan, koska hän ei tosiaankaan muistanut. Ehkä parempi niin. Darra tuntui yhäkin, vaikka siitä oli jo yli vuorokausi.

Toisaalta ei edes tuntenut Opheliaa, joten ehkä ei pitäisi olla ongelmallinen. Tuolla oli jo omat murheensa. "Mut kyl tää tästä, kun saan nyt tän juoman tehtyä " sanoi ja hymyili hieman rohkaisten itseään. Alkoi kaivaa jostain kynää ja pergamenttiä, että voisi tehdä aineslistan.

[Ophelia Villard]

Ophelia silmäili uteliaana Nicolasia, yritti miettiä, mahtoiko tuollakin olla pää täynnä Luolia ja Heatheria. Kuvitteliko hänkin heti nähdessään joidenkin suutelevan, että niin ne kaksikin olivat tehneet? Ophelialle oli käynyt niin. Siksi hän mielellään kiersikin kaukaa kaikki, jotka edes etäisesti muistuttivat seurustelevaa paria. Hän ei nyt kestänyt nähdä mitään söpöilyä, vaikka ennen sellainen ei ollut haitannut häntä ollenkaan. Pikemminkin päin vastoin. Kaikki sellainen oli saanut hänet hymyilemään ja ajattelemaan Luolia. Nytkin hän tosin päätyi ajattelemaan Luolia, mutta ei todellakaan hymyillen.

Kun Nicolas kertoi nukkuneensa huonosti, Ophelia nyökytti päätään. Se oli enemmän kuin ymmärrettävää. Ihme, että hän itse oli nukkunut. Mutta lämmin kaakao tai maito hunajalla höystettynä teki ihmeitä.
"Ymmärrän," Ophelia totesi ääneen. "En minäkään ihan niin hyvin ole nukkunut kuin yleensä. En tajua miksi kaikki pyörii mielessä aina juuri illalla." Jatkoi ja kuulosti varmasti alakuloisemmalta kuin miltä näytti. Illalla, kun ei enää tehnyt läksyjä ja kun oli jo mennyt vuoteeseen, ajatukset alkoivat aina pyöriä villisti. Viime aikoina ne mielessä pyörivät ajatukset olivat olleet kaikkea muuta kuin mukavia. Varmasti hän kohta näkisi uniakin Luolista ja Heatherista.

Huokaisu karkasi tytön huulilta. Oli vaikea olla ajattelematta asiaa. Etenkin nyt, kun Nicolas oli tullut siihen.
"Toivottavasti se juoma toimii," Ophelia jatkoi juttelua. "Minulle kelpaisi jokin loitsu tai juoma joka kertoisi mitä nyt pitäisi tehdä. Harmi ettei suklaa auta siinä asiasssa." Eniten häntä tosiaan mietitytti se, miten nyt piti toimia. Kukaan ei ollut ennen pettänyt häntä. Ehkä siksi, koska Luol oli hänen ensimmäinen poikaystävänsä. Ja sitten, kun eivät ne tunteet niin vain lakanneet olemasta, niin kaikki oli vaikeaa. Miksei rakkaus voinut kuolla sillä hetkellä, kun toinen teki väärin? Jos tunteet toista kohtaan olisivat kadonneet sillä hetkellä, niin eikö kaikki olisi ollut helpompaa?

"Miksi rakkaus on niin vaikeaa?" kysyi pikemminkin itseltään kuin Nicolasilta.

[Sophie Everett]

Kiitos pelistä!

Ophelia Villard, Pouffsouffle: 6p
Nicolas Cartier, Cerfeur: 4p