// Peliin odotellaan Opal Calypsoa! Peli sijoittuu keskiviikkoiltapäivään 21.9.2016 //
Elliot joutui siristämään silmiään astuessaan ulos koulun massiivisista ulko-ovista. Taivas oli pilvinen, mutta sitkeät auringonsäteet onnistuivat siitä huolimatta puskemaan lävitse, saaden pihamaan kylpemään kirkkaassa valossa. Kello oli vähän yli viisi iltapäivällä ja päivän viimeiset oppitunnit olivat päättyneet vain hetki sitten. Viidesluokkalaisten lukujärjestykseen oli keskiviikon viimeisimmiksi tunniksi merkitty huispausta ja lentämistä, ja joukko Elliotin vuosikurssilaisia tekikin parhaillaan matkaansa huispauskentältä kohti linnaa. Elliot ei kuitenkaan itse ollut valinnut kyseistä oppiainetta lainkaan vaan oli hän viettänyt viimeiset kaksi tuntia kirjastossa tehden taikuuden historian läksyjä ja syventyen ensimmäiseen velhosotaan.
Viidesluokkalaisten lukujärjestys oli tupaten täynnä eikä vapaa-aikaa ollut paljoakaan kun vielä otti huomioon kaiken sen ajan, mikä läksyjen tekemiseen kului. Elliotia se ei juurikaan vaivannut, sillä kotipetuksessa hän oli tottunut tiukkaan aikatauluun, jota hänen opettajansa oli vaatinut noudattamaan. Välillä jopa hänkin kuitenkin kyllästyi kirjastossa pakertamiseen ja hetki raikkaassa ulkoilmassa tulisi varmasti ihan tarpeeseen.
Kepein askelin Elliot lähti kävelemään kohti metsänreunaa, jossa he olivat Opal Calypson kanssa sopineet tapaavansa ja harjoittelevansa kaksintaistelua yhdessä. Opal oli vaikuttanut ihan mukavalta heidän ollessaan työparina loitsuissa, mutta Elliot ei tuntenut häntä vielä niin hyvin, että olisi osannut sen tarkemmin sanoa pitikö tytöstä vai ei. Elliot halusi kuitenkin kiihkeästi päästä harjoittelemaan kaksintaistelua (jonka hänen kotiopettajansa oli leimannut barbaarimaiseksi, eikä siksi ollut suostunut muuhun kuin loitsujen opettamiseen, mutta ei itse taistelemiseen) ja oli huomattavasti mukavampi ja helpompi harjoitella kaksintaistelua jonkun toisen kanssa kuin yksin. Muutenkin Elliot oli enemmän kuin halukas vihdoin tutustumaan muihin ikäisiinsä taikoviin vietettyään vuosikaudet käytännössä vain isoäiti ja perheen kotitonttu seuranaan.
Päästyään metsän reunaan Elliot pysähtyi ja laski koululaukkunsa maahan. Metsän reuna oli kaikin puolin ihanteellinen paikka harjoittelulle sen syrjäisen sijaintinsa takia. Elliot ei nimittäin kaivannut yleisöä ja opettajienkin katseilta oli hyvä välttyä ihan vain sen varalta, että he ymmärtäisivät väärin ja luulisivat kyseessä olevan oikea taistelu. Odotellessaan Opalia Elliot otti jalokuusitaikasauvansa koulukaapunsa taskusta ja ryhtyi leijuttelemaan maassa olevia pikkukiviä pyrkien tekemään sen sanattomasti taikoen.


