Heather O'Hara, alumni

Heather istui asunnossan sohvalla ja selasi hääkuvastoja. Häät olisivat tammikuussa ja pienillä yksityiskohdilla oli jo kiire, millasia kukkia ja servettejä. Oikeasti Heatherilla oli muutakin ajateltavaa, mutta koska hän ei luottanut Midaksen makuun, hän halusi päättää myös nämä.

Syksy oli ollut... No, se oli ollut. Siitä oli selvitty lahjonnalla ja oveluudella, eikä siitä sen enempää. Asiaa ei tarvitsisi kaivella, voisi vain keskittyä häihin. Heather ei ollut niistä järin innoissaan, tosin hänen mielestään kuka tahansa voisi aina rikkoa vihkivalat, joten tämä tuntui vain turhalta. Eikä lapsiakaan ollut hetkeen tulossa, jos Heatherilta kysyttäisiin.

Hän joi kahvistaan ja katsoi kuvastoa kyllästyneenä. Kaikki oli jotenkin latteaa ja tylsää ja mielikuvituksetonta. Aina samanlaista. Hän haroi turhautuneena hiuksiaan ja joi lisää kahvia. Luolin pitäisi jo tulla, Heather oli kutsunut käymään. Tosin, jätkä voisi hyvinkin jättää tulematta ja jatkaa nukkekotileikkiä Ophelian kanssa.

Sivut kääntyivät lehdestä turhautuneena, mitä hiton väliä oliko kukat ruusuja vai kaktuksia?

Luol Crunel, alumni

Luol Crunel asteli pitkin Place Cachéen mukulakivikatua. Hämärä oli jo laskeutunut Pariisin ylle, ja ilma oli raikas, joten velho kietoi viittaa tiukemmin ympärilleen. Jostain leijui tuoreen briossin houkutteleva tuoksu, mutta Luol ei ollut tullut kadulle ostoksille. Hän oli saanut kutsun tulla kylään ystävänsä Heatherin luokse. Luol oli yllättynyt kutsusta, sillä hän ei ollut nähnyt noitaa sitten syyskuun, ja saanutkin tältä vain yhden hassun kirjeen, joka oli saanut Luolin vaivaantuneeksi, turhautuneeksi ja huolestuneeksi.

Hetken käveltyään Luol löysi oikean rakennuksen. Sen julkisivu oli sekoitus rapautunutta kiveä ja tummaa puuta, ja tammisen ulko-oven yllä ilmassa roikkui lyhty, joka hohti kellertävää valoa ja valaisi seinään kiinnitetyn, raudasta taotun talonnumeron. Rakennuksen ikkunat olivat korkeita ja kapeita ja seinää pitkin kiipeili murattiköynnöksiä.

Luol työnsi oven auki ja astui sisään rakennukseen. Kuului pehmeää huminaa, joka kertoi suojaloitsuista. Hän asteli peremmälle aulaan. Lattia oli valkoista marmoria, joka muistutti Châteausta. Ilmassa leijui kynttilöitä, joiden liekit välkkyivät ja lepattivat, ja seinillä roikkui muutama taulu ja kuvakudos. Portaikko oli valmistettu tummasta, kiillotetusta puusta. Luol tarkisti aulassa sijaitsevalta taululta oikean asunnon numeron ja lähti sitten nousemaan portaita ylös.

Pian Luol oli oikean asunnon oven edessä. Hän veti syvään henkeä. Tämän oli sitten parempi olla olematta mikään ansa. Jos hän saisi taas aurorit nuuhkimaan peräänsä - niin kuin oli käynyt silloin syyskuussa - tai jos häntä olisi vastassa joukko pimeyden velhoja, jotka halusivat hänet mukaan "yhteiseen hyvään", mistä noita oli kirjeessään kirjoittanut, niin hän lähettäisi Heatherin Irlantiin tulitikkurasiassa.

Vielä hetken eri skenaarioita päässään pyöriteltyään ja pari käyttökelpoista kirousta valittuaan Luol koputti oveen ja toivoi, että oven avaisi vain Heather - ja mielellään sellainen Heather, jolla oli vielä kaikki luudat komerossa.

Heather O'Hara, alumni

Heather jatkoi turhaantuneena lehtiensä selailua, tosin kuullessaan koputuksen hän nousi ylös ja hymyili pitkästä aikaa. Luol tuli. Ehkä. Hän oli virkistävää seuraa, oli aina ollut.

Noita käveli ovelle ja avasi sen. Luolin edessä seisoi tismalleen samannäköinen Heather, silmät tuikki ilkikurisesti ja kiharat oli auki. Päällään tuolla oli siististi leikatut beiget suorat housut, sekä musta kauluspaita. Kauluspaidan kangas oli jotain kallista ja kevyesti kiiltävää, pari ylintä nappia oli auki. Heather hymyili Luolille.

"Hei, tule sisään"

Asunto oli isohko kaksio, selkeästi uusittu. Ikkunat olivat isot ja näköala hyvä, lattiassa tumma parketti. Seinät oli väritykseltään maanläheisiä ja neutraalia. Tummaa harmaata, beigeä. Avokeittiö uusilla keittiökaapeilla, pieni makuuhuone sivummalla. Heatherin olemassaolo näkyi asunnossa shakkilaudan läsnäololla sekä useasta taikakasvista, mitä kasvoi parvekkeella. Pöydällä oli myös tuoreita kukkia. Sohva oli harmaa ja pehmeä, vastapäisellä seinällä oli kirjahylly, missä oli niin kirjoja kuin taikakapistuksiakin. Väriä huoneeseen tuo tumman vihreät verhot sekä siellä täällä olevat vihreät elementit.

Heather astui pois oven suusta ja tarkasteli Luolia päästä varpaisiin.

Luol Crunel, alumni

Oven tuli avaamaan nainen, joka näytti kyllä Heatherilta, ja myös kuulosti häneltä. Luol oli kuitenkin varautunut ja varovainen ja kohotti kätensä ylös, painaen etusormensa tytön kaulalle. "Mitä typerää ja lapsellista salanimeä Heather O'Hara käytti itsestään viimeisimmässä kirjeessään minulle, ja mitä salanimeä minä käytin vastauskirjeessä?" Luol kysyi pehmeällä, mutta vakavalla äänellä, sellaisella, joka viesti, ettei hän pelleillyt. Hänen oli pakko varmistaa, että tämä nainen oli tosiaan Heather.

Luol itse oli pukeutunut veden- ja tuulenkestävään mustaan talviviittaan, jossa oli hopeakiinnikket, huoliteltuun mustaan slim fit -puvuntakkiin ja housuihin, sekä hiilenharmaaseen poolovillasekoitusneuleeseen, joka teki asukokonaisuudesta hieman vähemmän virallisen, mutta yhtälailla hienostuneen ja tyylikkään. Ranteessa Luolilla oli kallis ja tyylikäs hopeakello.

Vastausta odotellessaan Luol katsoi Heatheria arvioivasti ja tarkkaavaisesti, silmissään intensiivinen ja läpitunkeva katse.

Heather O'Hara, alumni

"Se ei ollut typerä salanimi" Heather totesi huvittuneena. "Mutta, vihreäsilmäinen yksisarvinen" hän katsoi Luolin ruskeisiin silmiin. "Ja ruskeasilmäinen kultasakaali" hän jatkoi ja hymyili hieman. Olemus oli kuin ennen, ehkä hivenen vakavampi, mutta vain hivenen. "En järjestä sulle mitään ansaa" Heather katsoi Luolia.

Luol Crunel, alumni

Luol laski kätensä alas Heatherin kaulalta ja heilautti sitä sitten asunnon suuntaan. "Homenum revelio", hän mutisi ja tarkisti, ettei asunnossa ollut muita heidän lisäkseen. Vasta sitten hän uskalsi laittaa oven kiinni takanaan ja rentoutua. "Ei sitä koskaan tiedä", hän tokaisi Heatherille ja laittoi talviviittansa ja puvuntakkinsa naulakkoon.

Luol katseli ympärilleen asunnossa ja tunnusteli sen ilmaa. Hän aisti asunnossa ja joissain esineissä olevat suojaloitsut, mutta mitään kirottua tai pimeää taikuutta hän ei havainnut, mistä hän oli hieman yllättynyt mutta myös huojentunut. Toisaalta, jos noita omistikin jotain kiellettyä tai harjoitti pimeyden voimia, tuskin hän olisi säilyttänyt mitään täällä, asunnossa keskellä Pariisin vilkkainta velhokatua.

"Kiva nähdä, että näytät olevan elossa ja voivan hyvin", Luol sanoi sitten kääntäessään katseensa takaisin Heatheriin. Toteamuksesta saattoi ehkä päätellä, että Luol oli ollut ystävästään huolissaan, vaikkei hän sitä suoraan myöntäisikään.

Heather O'Hara

Heather katsoi Luolin tarkkaavaists olemusta. Hän oli osannut arvata tämän kyyläämisen ja varmistamisen, joten hän seurasi tapahtumaa varsin huvittuneena. "Otatko kahvia?" Hän kysyi ja katsoi Luolia, samalla kun käveli keittiöön. "Miksi en voisi hyvin? Olen kuin torakka" hän hymyili Luolille ja katsoi tuota. "Ja olisit kuullut, jos minulle olisi käynyt jotain"

Luol Crunel, alumni

Heatheria Luolin varovaisuus ja huolellisus näytti huvittavan, mikä puolestaan ärsytti Luolia. Vaikka Heather oli jo aikuinen, niin käyttäytyi tämä edelleen kuin se naiivi pikkutyttö, jota Luol oli vuosia sitten tuutoroinut. Tai se oli vain valeasu, jonka alle noita kätki sen järkevän ja vakavan puolensa, jonka Luol oli myös nähnyt.

"Vaikka. Mustana, ei maitoa eikä sokeria", Luol vastasi ja käänsi sitten katseensa sohvapöydälle ja sen päällä makaaviin hääkuvastoihin. "Sinullahan on pian ne häät", Luol muisti. "Järjestetty avioliitto?" hän kysyi sitten suoraan, mitäpä sitä kaunistelemaan. "Jostain arvokkaasta puhdasverisestä suvusta Irlannista?" hän arvaili.

Luolilla oli itselläänkin perheuutisia, mutta päätti kertoa niistä myöhemmin.

Heather O'Hara, alumni

Heather heilautti sauvaansa ja laittoi kahvia tippumaan molemmille. "Macaronseja?" Hän katsoi Luolia kysyvänä, hoitaen taialla kaiken kätevästi.

"Mmh... Häät ovat tammikuussa. Eli joo, pian. Ja järjestetty joo" äänensävystä saattoi päätellä, ettei Heather ollut mikään unelmien morsian. Tai ainakaan rakastunut. "Midad Egerton, tuskin tiedät. Britti" hän katsoi Luolia.

"Tarvitsisin kaason..." Heatherin äänensävy oli toteava ja hän katsoi Luolia. "Miten olis?"

Luol Crunel, alumni

Luol kohautti macaroneille olkiaan. "Ehkä jos on tummaa suklaata tai jotain ei-hirveän-äklömakeaa", hän vastasi.

Luol nyökkäsi Heatherin myöntäessä, että avioliitto oli järjestetty. Tämä ei vaikuttanut hirveän innostuneelta tai rakastuneelta. Sulhanen oli kuulemma joku Brittiläinen velho Egertonin suvusta. Nimi ei sanonut Luolille yhtään mitään, mutta eipä hän ollutkaan hirveästi perehtynyt Ison-Britannian velhosukuihin.

Luol tyrskähti Heatherin pyytäessä häntä kaasoksi. Hän piti pyyntöä luonnollisesti vitsinä. Hän tarttui siihen ja muutti hieman ulkonäköään: hänen hiuksensa kasvoivat olkapäitä hipoviksi, kasvonsa piirteet muuttuivat siroimmiksi, pehmeimmiksi ja feminiinisemmiksi, kulmakarvat muuttuivat ohuemmiksi ja vähemmän tiheiksi, silmät muuttuivat isommiksi, posket pyöreämmäksi ja pehmeämmäksi, huulet täteläisemmiksi, leuka sirommaksi, vartalo sirommaksi ja pyöreämmäksi ja rinnat isommaksi. Lisäksi hän muutti poolovillaneuleensa pitkäksi vartalonmyötäiseksi mekoksi. "Siis tottakai sun bestis Luoliina alkaa sun kaasoksi!" Luol sanoi niin kimeällä äänellä kuin osasi ja räpsytteli silmäripsiään.

Heather O'Hara, alumni

Heather järjesti pöytään paria eri macaronseja, sitruksen makuisia ja pehmeitä minttusuklaanmakuisia. Omia lemppareitaan, vegaaniudestaan hän oli joustanut viime aikoina siinä muodossa, että ei syönyt punaista lihaa tai kanaa. Kalaa, maitotuotteita ja kananmunaa, elämä helpottui hieman.

Heather katsoi Luolin muodonmuutosta huvittuneena. "Loistavaa, paikka on sinun" Heather sanoi ilahtuneena ja jatkoi."Pakko sanoa, että et sä huonon näköinen olisi naisenakaan. Ja sulle voisi sopia tumman vihreä puku, haluatko kokeilla?" Hän virnisti ja katseli Luolia. "Saat sitten pienen kimpun vieheen sijaan"

Luol Crunel, alumni

Luol naurahti Heatherin sanoessa, että homma on hänen. Noita vaikutti kyllä hieman liian ilahtuneelta ja vilpittömältä. Ei kai hän ollut tosissaan?

”Mutta kyllähän sinä jonkun saat kaasoksi”, Luol sanoi. ”Kysy vaikka sitä sinun kaveria - mikä sen nimi olikaan”, velho kurtisti hivenen kulmiaan koittaessaan muistaa Heatherin ystävättären nimen, ”Wallendorfia. Tai sitä sinun siskoasi.”

Heather O'Hara, alumni

Heather hymähti. "Tässä on ongelma, että siskoni on liian nuori että edes haluaisin hänet kaasokseni" hän totesi ja katseli Luolin naismaistaolemusta edelleen vähän huvittuneena. "Ja Mialla ja minulla on eri näkemyksiä, ei hänessä mitään vikaa ole. Ja serkkuni kinaavat keskenään, joten vaihtoehdot jäävät vähiin" hän totesi ja katsoi kun kahvi keittyi. Asuntoon tulvi tuoreen ja laadukkaan kahvin tuoksu. "Olet sopivan älykäs siihen hommaan, et ole sukua niin jää kaikki draama välistä ja haluan sut siihen" Heather katsoi Luolia ja hymyili hieman.

Luol Crunel, alumni

Luol katsoi Heatheria tietämättä miten olisi. Hän oli toisaalta otettu siitä, että noita halusi juuri hänet tehtävään, mutta toisaalta närkästynyt, sillä hän ei ollut nainen, vaikka juuri nyt jollain härskillä tavalla sellaista muistuttikin. Luol muutti pikaisesti itsensä takaisin itsensä näköiseksi.

Luol pudisteli päätään. Tyttö-rukka. Joutui menemään naimisiin jonkun sellaisen kanssa, johon ei ollut rakastunut, ja vieläpä ottamaan kaasokseen Luolin, eikä jotain kaunista, naispuolista sydänystävätärtä. Luol raapi niskaansa. ”No… joo kai”, hän sanoi lopulta. Oi voi, Ophelia varmasti riemastuisi tästä. ”Mutta en pane päälle mitään röyhelömekkoa.”

Heather O'Hara, alumni

Heather oli kieltämättä vähän ikävässä tilanteessa. Ei Midaksessa varsinaisesti mitään vikaa ollut, kai hänestä muovautuisi kelpo aviomies. Mutta jos Heatherin todellisen mielipiteen kuullut, niin hän ei olisi naimassa tuota. Toisaalta, Midas antoi luultavammin sen tilan mitä Heather vaati.

Luolin suostuessa Her hymyili, heilauttaen kahvin mukeihin, jotka oli yksinkertaiset ja väritykseltään beiget. "Oikeesti? Loistavaa" hän ilahtui oikeasti, sillä Luolin hän oli koko ajan halunnutkin. "Ja luuletko, että pukisin sut röyhelöihin? Olisit näky, mutta onneksesi ajattelin vain tyylikästä pukua vihreillä yksityiskohdilla. Ja se on lähinnä rusetti ja taskuliina" Heather otti itselleen kaapista vielä kauramaidon.

"Tule istumaan"

Luol Crunel, alumni

Luol huokaisi. Kaikkeen typerään hän sitten suostuikin, Heatherin vuoksi. Se oli aivan järjenvastaista. Kaasona oleminen tulisi kuitenkin olemaan viattomampaa ja helpompaa kuin verikirouksen tekeminen, tai näin Luol ainakin oletti. Hän nousi laiskasti ylös sohvalta ja tuli istumaan keittiöön.

”Mutta olet minulle sitten palveluksen vertaa. Selityksen. Ja totuudenmukaisen sellaisen”, Luol esitti ehtonsa. Hän halusi tietää, mitä noita oli oikein puuhastellut ja mitä hänen syksyllä kirjoittamansa kirje tarkoitti.

Heather O'Hara, alumni

Heather istahti Luolia vastapäätä. Tämän hän oli osannut arvata ja huokaisi. Tietenkin Luol haluaa totuuksia. Hän lisäsi omaan kahviinsa kauramaitoa ja katsoi Luolia. "Oletko ihan varma, että haluat tietää? Sain sen käsityksen, että haluat olla puolueeton" hän katsoi Luolia ja ojensi tuolle macaronslautasta.

Luol Crunel, alumni

”Puolueeton, mutten tietämätön”, Luol tarkensi ja hörppäsi kahvia. Sitten hän heilautti kättään ja hänen eteensä ilmestyi Heatherin lähettämän kirjeen haamu, jonkinlainen illuusio. Sanat, jotka erityisesti painoivat Luolin mieltä, hohtivat kirkkaammin kuin muut. Luol luki kirjeen kertaalleen läpi ja sitten pyöräytti sen toisin päin, niin, että Heatherkin saattoi lukea sen muistinsa virkistykseksi.

”Kaksi tyyppiä, jotka katosivat yhtä aikaa”, Luol aloitti. ”Cartier ja Garrick-Greene?”

Heather O'Hara, alumni

Heather joi kahvia ja mietti mitä sanoisi. "Mmh... Niin, he katosivat yhtäaikaa, tai hyvin lyhyellä aikavälillä toisistaan. Declanilla on asia, mikä ei kuuluisi olla hänellä ja oletetaan että Nic tietää missä Declan on" Heather katsoi Luolia. "Nic on muuttunut. Paljon. Häntä ei enää tunnistaisi samaksi henkilöksi ja hänkin ilmeisemmin pakenee..." Ainaki hänet oli työlästä jäljittää ja Heather tunsi edelleen olevansa lähtöpisteessä.

"Ei mitään sen kummempaa..." Heather totesi ja otti macaronsin.

Luol Crunel, alumni

Luol katseli Heatheria tarkkaavaisesti tuon miettiessä sanojaan ja vastatessa kysymykseen. Hän kohotti kulmiaan noidan viimeiselle toteamukselle ja otti itsekin macaronin. Sitä hetken mutusteltuaan Luol jatkoi: ”Sanoit olevasi tekemässä asioita yhteisen hyvän”, hän painotti kahta viimeistä sanaa merkityksellisesti, ”ja paremman elämän puolesta. Ja se ’asia’ mitä teet, on etsiä Cartier ja Greene käsiisi ja ottaa Greeneltä se jokin, mikä hänelle ei kuulu”, Luol päätteli. ”Mikä se on? Se jokin, mikä ei kuulu Greenelle ja jota sinä etsit?”

Heather O'Hara, alumni

Heather katsoi Luolia samalla. "Kai tiedät, että puhdasveristen asemaa yritetään syrjäyttää koko ajan? On ollut puhetta, että verisäädyt lakkautettais ja otettais jästisyntyisten kiintiöt ministeriön virkoihin..." Heather joi kahvia ja katsoi Luolia. "Se on amuletti. Sillä on voimia, se vahvistaa olemassaolevia voimia" hän siirsi vähän hiuksiaan kasvoiltaan ja mietti edelleen miten paljon kertoisi.

"Olen pitänyt matalampaa profiilia nyt, kun minusta tuntuu ettei minulle kerrota tarpeeksi, plus häät on tulossa. Mutta poliittinen ilmapiiri on muuttumassa, ja kohta kuka tahansa saa taikasauvan ja voi sanoa itsestään mitä haluaa" Heather ei koskaan ollut ajatellut, että olisi ollut kiinnostunut politiikasta, mutta oli viime vuosina jotenkin hurahtanut siihen.

Luol Crunel, alumni

Luol kuunteli koko tarinan loppuun asti, tarkkaavaisesti, samalla kahviaan siemaillen, ennen kuin avasi suunsa.

”Totta kai tiedän. Verenpetturit ja arvoliberaalisuvakkihihhulit yrittävät romuttaa koko velhoyhteiskunnan”, Luol totesi vakavaan, paheksuvaan sävyyn. Sitten hän hörppäsi taas kahviaan ja kurtisti kulmiaan. ”Se amuletti taitaa olla pimeän taikuuden esine”, hän totesi sitten. ”Mitä sinä tekisit sillä, jos saisit sen käsiisi?” Luol kysyi. ”Ja ihan itsekö keksit lähteä metsästämään sitä, vai toimitko jonkun ohjeista?”

Heather O'Hara, alumni

Heather haukkasi macaronsistaan ja katsoo Luolia. "Hyvin päätelty" hän totesi ja joi kahvistaan. "En toimi yksin" Heather sivuutti kysymyksen amuletin käyttämisestä, koska kyllä, hän oli miettinyt amuletin pitämisestä itsellään. Lisävoima ei olisi pahitteeksi, mutta samalla hän tiesi että pitäisi toimia yhteisen hyvän puolesta.

"Entä sinun kuulumiset?" Heather päätti vaihtaa aihetta ja katsoi Luolia. "Miten sinulla ja Ophelialla menee?"

Luol Crunel, alumni

Luol huokaisi, vetäytyi taaksepäin, suoristi selkänsä, laittoi kätensä puuskaan ja naksutteli kieltään paheksuvasti. Hän ei pitänyt siitä, että Hearher jätti asioita sanomatta ja vaihtoi puheenaihetta. ”Mitä sinä tekisit sillä amuletilla ja kenen kanssa sinä toimit?” Hän kysyi uudestaan kolkommalla ja vaarallisemmalla äänellä. Heatherin oli parempi osoittaa Luolille kunnioitusta ja luottamusta ja vastata.

Heather O'Hara, alumni

Heatherin kunnioituksen osoittaminen oli liukuvaa ja oli hänelläkin rajansa. "Amuletti ei tulisi minulle ja en voi kertoa kenen kanssa toimin. Sitä paitsi en luota siihen, ettetkö tilaisuuden tullen pelastaisi oman nahkasi ja kavaltaisi minua" Heather totesi tiukasti ja katsoi Luolia.

"On parempi, ettet tiedä enempää, jos kerran aiot pysyä puolueettomana" hän joi kahvia tyynesti.

Luol Crunel, alumni

Luol tuhahti ja kiristeli hampaitaan. Vaikka Heather ei vastannutkaan kysymyksiin, osasi hän kuitenkin jonkin verran päätellä, missä mentiin. Ei ollut sattumaa, että noita mainitsi tämänhetkisen poliittisen ilmapiirin. Heather ja ne ihmiset, joiden kanssa hän työskenteli, haaveilivat kai vallankaappauksesta ja uudesta maailmanjärjestyksestä, jota puhdasveriset johtivat. Ja amuletti oli välttämätön työkalu sen saavuttamiseksi.

Luolia sellainen vallankaappaus ja maailmanjärjestys ei olisi haitannut, olihan hän ja hänen perheensä puhdasverisiä, eikä Luol voinut sietää jästejä tai jästisyntyisiä. Hän kuitenkin tiesi, että jos hän halusi pitää uransa, maineensa ja vaimonsa, tulisi hänen taistella Hearheria ja tämän kumppaneita vastaan - tai ainakin tehdä voitavansa sen eteen, ettei heidän suunnitelmansa toteudu. Oli siis oikeutettua Heatherilta syyttää Luolia lojaaliuden puutteesta, vaikka se suututtikin.

Luol purki suuttumustaan sytyttämällä kirjeen haamun tuleen. Hän katsoi, kuinka se kärventyi ja mustui ja kipristyi ja hajosi tuhkaksi ennen kuin katosi.

”Typerää ja vaarallista nuo sinun touhusi”, Luol sanoi sitten. ”Mistä tiedät, ettei sinua vain käytetä hyväksi? Tai ettet vain tapata itseäsi?” Luol huokaisi. ”Astagfirallah…”

Heather O'Hara, alumni

Heather katsoo Luolia tyynesti ja joi kahviaan. Hän tiesi olleensa oikeassa, sillä hän oli perillä tuon luonteenlaadusta. Luolille oli tärkeintä oma ja perheensä hyvinvointi, sekä oma maine, tuo ei ollut tyyppiä joka laittaisi kaikkea likoon, ellei olisi hyvää suunnitelma b:tä tai koko aakkosten kirjoa.

"En tiedä typerästä, haluan vaikuttaa siihen että mahdolliset tulevat lapseni eivät elä missään kaoottisessa kaikilla on oikeus käyttää taikasauvaa tai jotain" Heather totesi ja otti toisen macaronsin.

Itsensä tapattaminen oli toinen asia. Se oli riski, sen jopa Heather myönsi. Hän hiljeni hetkeksi ja katseli macaronsia. "Jos kaikki ajattelisivat noin, kukaan ei tekisi mitään. En ajatellut tapattaa itseäni, mutta tiedostan riskin" Heather sanoi ja haukkasi macaronsista.

Luol Crunel, alumni

”Puhdasverisyyttä voi vaalia sotkeutumatta pimeyden voimiin”, Luol tokaisi ja särpi happamana kahviaan. ”Onko se todella mahdollisen kuoleman arvoista, kun meillä on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan myös demokraattisin keinoin?” hän kysyi. ”Tarkoitan siis demokraattisilla keinoilla sellaisten puolueiden, kuin PPSP:n, PSP:n, PSM:n ja ehkä PMN:n äänestämistä ja tukemista”, hän tarkensi.

Heather O'Hara, alumni

Heather naurahti ja katsoi Luolia. "Se toimii hetken ja kyllä senkin eteen tehdään töitä" hän totesi. "Mutta fakta on se, että Pmc on nostanut kannatustaan ja heille on enemmän kannattajia. Osa puhdasverisistäkin kääntyy samalle linjalle, mikä on huolestuttavaa....ollaan kohta marginaaliryhmää" Heather hämmentyi hetkeksi siitä, että puhui oikeasti politiikkaa Luolin kanssa. Toisaalta, tuo oli fiksu ja tuon kanssa pystyi puhumaan.

Luol Crunel, alumni

"Me ollaan jo marginaaliryhmä", Luol huomautti. Vain 5-10% Ranskan taikovasta väestöstä oli puhdasverisiä. "Mutta olet oikeassa. PMC, UEM ja muut puhdasverisien oikeuksia riistävät puolueet pitäisi lakkauttaa kokonaan, tai ainakin niiden vaikutusvaltaa pitäisi vähentää huomattavasti." Luol oli saanut kahvinsa juotua ja tuijotteli nyt kupin pohjaa.

Heather O'Hara, alumni

"Otatko lisää kahvia?" Heather katsoi Luolia ja kahvikupin tyhjentymistä. "Ja siis niin... Niin pitäisi lakkauttaa. Mutta demokratia ja sananvapaus, joten saadaan kärvistellä" Heather irvisti. "Mut oikeesti, mitä sulle kuuluu?"

Luol Crunel, alumni

"Ehkä puoli kuppia", Luol sanoi ja laski kupin pöydälle. "Ophelia synnytti viime viikolla. Kaksoset", hän vastasi painottaen sanaa 'kaksoset' merkityksellisesti. Luol oli koko ajan luullut, että tulisi vain yksi lapsi, mutta Opheliasta oli ollut hauska jekku jättää sanomatta, että masuasukkeja olikin yksi enemmän. Vaikka kyllä Luol oli vähän ihmetellyt, miten vaimo oli paisunut niin valtavan kokoiseksi.

Heather O'Hara, alumni

Heather joi kahviaan ja kulmat kohosi. "Kaksoset?" Hän toisti ja katsoi Luolia. "Ihan siis... Yllärinä synnytti kaksi lasta?" Miten, eikö sitä tajua jos on kaksi lasta sisällä? Toisaalta, Ophelia ei ollut penaalin terävin kynä, joten se ei olis ollut edes outoa. Mutta silti. "Sullahan on suurperhe kohta" Heather totesi huvittuneena, meinasko Luol lisääntyä ja täyttää maan ihan itse?

Luol Crunel, alumni

"Joo. Itse tiesi koko ajan, mutta jätti kertomatta minulle", Luol virnisti. Silloin juttu ei kyllä hirveästi naurattanut, mutta nyt se oli oikeastaan aika huvittavaa. "Lylio ja Ilan", Luol kertoi kaksosten nimet ja kaivoi sitten heidän kuvansa Heatherille näytettäväksi. Velhon äskeinen kärttyisyys oli poissa ja hänellä oli sen sijaan kasvoillaan ylpeä ilme. "Ja joo. Pelastan sillä Ranskan velhoyhteiskunnan ja puhdasveriset suvut", hän vitsaili.

Heather O'Hara, alumni

Heather katsoi Luolia tyrmistyneenä. "Häh? Miten tuollaisen voi jättää kertomatta, ei ole pikkujuttu, että lapsia onkin yhden sijaan kaksi" Heather oli lievästi järkyttynyt ja joi lisää kahvia.

Luolin ylpeä ilme riipaisi Heatheria hieman. Olihan tuo lapsikeskeinen, kunhan olivat omia. Kai tässä oli käsite jostain miehisestä geenien levittämisestä. Heather katsoi kuvia ja hymyili hieman. Lapset näyttivät vauvoilta, kuten oli oletettavaa. "Söpöjä... Teillä riittää nyt sitten toimintaa" hän katsoi Luolia ja mietti sekunnin ja kaksi, että heräiskö oma biologinen kello. Tuskin, aivan liian aikaista.

"Saat tätä menoa kantaisän maininnan" Heather virnisti. "Tai sitten on kuten Britanniassa ja Irlannissa Morganit, heitä löytyy lähes jokaisesta puhdasverisestä suvusta"

Luol Crunel, alumni

”No, niin kuin sanoin, niin Opheliasta se oli hauska jekku”, Luol sanoi. Vaimolla oli kyllä hieman erikoinen huumorintaju, sitä ei voinut kieltää. ”Mutta hirveämpää on, että toisen kummiksi tulee kuraverinen”, hän sanoi sitten irvistäen. Toinen sentään sai kummikseen Ophelian pihdasverisen veljen, mikä oli ihan hyvä. Luolin ajatukset kävivät edesmenneessä siskossa. Hänestä olisi varmasti tullut hyvä kummitäti. Tai ainakin parempi, kuin jostain kuraverisestä sahanpuruaivosta.

”Ehkä kolme kuitenkin riittää minulle”, Luol naurahti. ”Saa nähdä, millaisia riiviöitä niistäkin vielä kasvaa.” Luol ainakin oli ollut lapsena melkoinen keppostelija. Kyllä hänen isällään ja opettajillaan oli ollut kaksin sauvoin tekeminen pitää Luol jotenkin aisoissa. Luol heilautti kättään ja loihti kuppinsa puolilleen kahvia, kun se näytti Heatherilta unohtuneen. Luol ei kuitenkaan ottanut asiaa pahalla.

”No, millaiset häät sitten ajattelit pitää?” Luol kysyi, vaihtaen puheenaiheen itsestään takaisin Heatheriin. ”Isommatkin kekkerit vai pienemmät lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssa?”

Heather O'Hara, alumni

Heather oli niin järkyttynyt tästä kaksosuutisesta ja katseli kuvia edelleen, kun Luol kertoi toisen kummiksi tulevan kuraverisen. Hän irvisti ja katsoi Luolia. "Katso sitten ettei saa mitään typeriä vaikutteita..." Ophelialla oli selkeästi huono ihmismaku. Tosin, Heather oli itsekin aiemmin haksahtanut puoliverisiin, mutta ymmärtänyt pian, että hän tarvitsi saman henkistä seuraa.

Hän kohotti kulmiaan Luolin riiviökommentille ja virnisti. "Olitko pahakin vai? Ophelia ei vaikuta kovin riiviöltä" Heather toivoi vain, että lapsista tulisi fiksuja. "Entä Jasmine? Mitäs hän tykkää uusista veljistä?"

"Isot häät, vanhemmillani ja Midaksen vanhemmilla on paljon tuttuja ja häitä ei ole ollut pitkään aikaan. Joten, nyt otetaan ilo irti" hän virnisti, tosin virne ei ulottunut silmiin asti mutta ilme oli seurapiireille kelpaava.

"Meidän vanhempamme niitä pääasiassa suunnittelevat, ollaan päätetty teemavärit ja vähän ruokia..."

Luol Crunel, alumni

”Aikamoinen riiviö”, Luol myönsi naurahtaen. ”Opheliakin oli kuulemma pienenä melkoinen villikko”, hän jatkoi. ”Ja Jasmine on suhtautunut uusiin veljiin ihan hyvin. Pientä mustasukkaisuutta on tosin ehkä havaittavissa.”

Luol nyökkäsi Heatherin vastaukseen häistä. Hyvä, jos vanhemmat olivat ottaneet häiden suunnittelun tehtäväkseen. Luolia kun ei hirveästi kiinnostanut alkaa miettimään, mitä kukkia tai minkälaisia servettejä häihin pitäisi hankkia. Kaikkein helpointa olisi, jos hänen pitäisi vain olla henkisenä tukena ja avioliiton todistajana.

Heather O'Hara, alumni

Heather virnisti. "Teillä sitten on vauhtia" itse tiesi olleensa lapsena aika kamala. Vähän vallaton, mutta juoksi serkkujensa kanssa paljon.

"En rehellisesti sanottuna tiedä, että mitä tästä tulee. En varsinaisesti ajatellut vielä meneväni naimisiin" Heather totesi. "Mutta kai lähtökohdat voisi olla huonommatkin"

Luol Crunel, alumni

Luol nyökkäsi. Hänen kävi hieman Heatheria sääliksi. Mutta kaipa tämä hääjuttu vielä iloksi muuttuisi. Tai jos ei, niin ainahan ne saattoi perua. Tai allekirjoittaa myöhemmin avioeropaperit. Kyse ei kuitenkaan ollut mistään pakkoavioliitosta.

Luol hörppäsi kahvinsa ja vilkaisi kelloa. ”Minun kannattaa varmaan pikku hiljaa lähteä auttamaan Opheliaa vauvojen hoidossa”, hän totesi. ”Laita minulle vaikka pöllöpostilla mitä juttuja pitää hoitaa”, hän sanoi ja nousi lähteäkseen. ”Kiitos kutsusta ja kahvista.”

Heather O'Hara, alumni

Heather katsoo Luolia ja nyökkäsi. "Kiva kun kävit... Ja voisit käydä useamminkin" hän hymyili Luolille. "Laitan sulle kaiken tarvittavan tiedon, ja varmaan Midaksen bestmanin tiedot, niin jos tarvitsee sopia jotain"

Luol Crunel, alumni

Luol pyöräytti silmiään. ”Ei ole minun vikani, ettei olla nähty. Sinähän se olit etsintäkuulutettuna ja missä lie jahtaamassa kirottua amulettia”, hän huomautti. Sitten hän siirtyi eteiseen ja heitti puvun takin ja talviviitan niskaansa. ”Pidä itsesi noitana”, Luol sanoi vielä Heatherille ennen kuin astui ulos asunnosta.

Heather O'Hara, alumni

Heather virnisti Luolille. "No, nyt ajattelin vaikuttaa kuuliaiselta kansalaiselta" hän totes Luolille. "Uskallat tulla käymään" hän käveli toisen perässä eteiseen ja katsoi tuota. "Sano Ophelialle ja Jasminelle terveisiä, sekä pikkusille". Ja Heather katseli kun Luol lähti asunnosta.