Ajankohta: joulukuun alku 2024
Tapahtumapaikka: Café Abringer, Place Cachée, Pariisi
Juoni: Heather ja Luol valmistelevat häitä ja juttelevat
Muuta: -
Varoitukset: -
Heather O'Hara, alumni
Heather oli tullut jo paikalle Cafe Abringeriin, hän oli ollut muutenkin jo liikkeellä puolet päivästä. Joten, neidillä oli edessään jonkin sortin maustettu kahvi, salaattiannos tuoreella leivällä ja tuoremehua. Hän katseli ihmisiä ympärillään samalla kun söi, hän tiesi olevansa ajoissa ja Luol tuskin tulisi ihan heti.
Heatherilla oli mukanaan erilaisia kuvastoja, sekä pari vaihtoehtoa hääpuvuista. Hän tiesi olevansa auttamatta myöhässä, mutta puvun valitseminen tuntui äärettömän vaikealta. Mikään ei ollut the puku, mutta kaikki näyttivät ihan kivoilta. Ehkä Luol osaisi antaa jonkun mielipiteen, ainakin miehisen ja rehellisen näkökulman.
Luolin näkeminen oli virkistävää, näkihän Heather ties keitä puhdasverisiä henkilöitä, mutta ei hän seurapiireissä ihan niin aktiivisesti pyörinyt. Vähän valikoiden. Hän oli kovaa vauhtia mökkihöperöitymässä, mutta hän selitti tätä itselleen sillä, että kohta joutuisi naimisiin. Sitten se olisi hyvästi rauha.
Heather söi salaattia ja haaveili häistä jossa tuntisi sulhasen paremmin. Ja joita ei tarvitsisi järjestää suvun hyödyn perusteella.
Luol Crunel, alumni
Luol Crunel asteli pitkin Place Cachéen mukulakivikatua. Hän oli pukeutunut siistiin mustaan työpukuun ja talviviittaan, sillä hän tuli suoraan töistä. Lämpötila oli muutaman asteen plussan yläpuolella, mutta joku oli loihtinut kadulle satamaan lumottua, pehmeää lunta. Kaupat, kahvilat ja muut rakennukset oli koristeltu jouluisesti ja leipomoista ja kahviloista tulvi joululeivonnaisten ja -juomien tuoksu.
Myös Café Abringer oli koristeltu jouluisesti. Ulko-oveen oli kiinnitetty joulukranssi, katosta roikkui viherkasvien lisäksi kimaltavia punaisia ja kultaisia joulunauhoja ja -rusetteja, ilmassa leijui joulupalloja ja hiljaa kiliseviä kulkusia, ja olipa kahvilaan tuotu pari joulukuustakin. Pöytiin oli laitettu joulunpunaisia ja kultaisia kynttilöitä. Radiossa soi instrumentaaliversio ranskalaisesta joululaulusta "Phénix le Matin de Noël".
Luol asteli tiskille ja tilasi itselleen palan sienipiirakkaa ja tummapaahteisen joulukahvin. Saatuaan juomansa ja ruokansa Luol leijutti ne pöytään, jonka ääressä Heather O'Hara istui syömässä salaattia haaveileva ilme kasvoillaan. "Dia dhuit", Luol tervehti kaiveltuaan irlanninkielisen tervehdyksen jostain muistinsa uumenista.
Heather O'Hara, alumni
Heather heräsi kuplastaan, kun kuuli Luolin tervehdyksen. Hän katsoi miehen päästä varpaisiin ja hymyili kevyesti. "Dia dhuit, oletko opiskellut iiriä?" Heather kysyi uteliaana ja joi tuoremehuaan. Iiriä tuli puhuttua aivan liian vähän, onneksi lauluja tuli kerrattua enemmänkin.
"Mitäs töihin?" Juoksetteko jonkun epäonnisen perässä, joka kiroaa tavaroita? Ehkä. Tosin Heather oli kuullut tarinan Englannista, jonka tapaus kiinnosti häntä mutta kiroukset oli enemmän Luolin juttu. Ehkä hän kysyisi, ihan silkasta uteliaisuudesta.
Luol Crunel, alumni
"En ole, dia dhuit on ainoa mitä osaan sanoa", Luol hymähti. Hän oli joskus katsonut miten sanotaan kiitos, mutta se oli ollut liian pitkä ja monimutkainen, ja sitten siitä oli vielä kaksi eri versiota, toinen yhdelle henkilölle ja toinen useammalle. Ei Luolin kielipää hullumpi ollut, puhuihan hän sujuvasti dinkaa, ranskaa, englantia ja arabiaa ja olipa hän lapsena Etelä-Sudanissa asuessaan osannut myös nueria ja šillukkia, mutta iirin opiskelemiseksi hän tarvitsisi jonkun kunnon syyn ja motivaation.
Luol leikkasi palan sienipiirakkaa ja pisti sen suuhunsa. Hänellä olikin jo nälkä. "Eipä erityistä. Joku oli suutuspäissään kironnut anoppinsa sellaisen lumisadepallon sisälle. Eukko parka oli ollut siellä monta tuntia. Hänet lähetettiin Hôpital Ste Denis:in hypotermian ja trauman hoitamiseksi", Luol kertoi. Jos tarkkoja oltiin, niin Luol ei oikeastaan saanut kertoa mitä töissään teki, mutta tuskimpa Heather hänestä ilmoitusta tekisi.
"Mitäs häiden suunnitteluun?" Luol kysyi sitten ja otti hörpyn kahvistaan. Hän toivoi, että suunnittelut ja valmistelut olivat jo hyvällä mallilla eikä hän joutuisi ottamaan niihin ainakaan paljoa osaa.
Heather O'Hara, alumni
Heather kuunteli Luolin tarinaa lumisadepalloon vangitusta anopista ja virnisti. "Meni selkeästi hermot anoppiinsa" hän sanoi huvittuneena ja katsoi Luolia.
Häiden suunnittelun pitäisi varmasti saada morsianten näyttään iloiselta, mutta tämä morsian näytti olevan kaikkea muuta. "Hääpuku pitäisi valita, sekä kukat. En osaa valita kumpiakaan" Ehkä hän olisi tylsä ja ottaisi ruusuja, mutta hän ei halunnut olla tylsä.
Hän kaivoi kaksi kuvaa, jossa oli hääpukuvaihtoehdoissa. Toisessa kuvassa oli tämmöinen https://pin.it/22P55stdo puku ja toisessa https://pin.it/7gWnMy18d tämä.
"Mielipiteitä otetaan vastaan, tuohon tulee vielä korut mutta se taas riippuu puvusta että mitkä" Heather katsoi Luolia ja toivoi, että tuolla oli silmää tyylille. Tosin tuo itse näytti aina hyvältä, joten ei hän ihan sokea ollut.
Luol Crunel, alumni
Luol irvisti. Hän osasi kyllä valita itselleen vaatteet ja vieläpä sellaiset, jotka näyttivät siistiltä, tyylikkäältä ja arvokkaalta, mutta muille hän ei osannut toimia makutuomarina, ei ainakaan naisille. Heather oli kuitenkin onneksi valinnut kaksi sopivaa mekkoa, eikä Luolin tarvinnut kuin sanoa, kumpi näytti paremmalta. Hän vilkaisi mekkoja ja tiesi heti, kummasta piti enemmän. ”Tuo ensimmäinen. Tuo toinen näyttää vähän arkiselta. Ensimmäinen on näyttävämpi ja kauniimpi.”
Se olikin helppoa, Luol ajatteli ja työnsi lisää sienipiirakkaa suuhunsa. Kukkien valinta olikin sitten toinen juttu. Hän ei ollut mikään botaanikko, vaikka Ophelialle olikin tullut ostettua vuosien mittaan kokonaisen puutarhan verran kukkia, jos ei kahdenkin. Koskaan nainen ei ollut haukkunut hänen tuomiaan kukkakimppuja, joten ehkä hän ei ihan toivoton ollutkaan.
Luol siemaisi kahviaan ja katseli Heatheria. ”Miten olisi kanervia?” hän ehdotti sitten. ”Kun sinun nimesi tarkoittaa kanervaa”, hän lisäsi. Lisäksi kanervat olivat simppelillä tavalla kauniita, kestäviä ja niillä oli myös taianomaisia ominaisuuksia. Luolilla ei kyllä ollut mitään hajua, mitä kanervien kaveriksi voisi laittaa.
Heather O'Hara, alumni
Heather katsoi Luolia. "Sepä tuli nopeasti" äänensävy oli vähän yllättynyt ja Heather jäi katsomaan leveämpihelmaista mekkoa. Se oli kyllä kiva.
Kukkia Heather oli saanut aika vähän, tosin hän oli jo iso tyttö, osasi itse hakea kukkansa. Luolin ehdotus kanervista oli yllättävä. "Kieltämättä idea mitä en tullut ajatelleeksi. Olen jumiutunut ruusuihin, pioneihin ja orkideoihin" Heather sai salaattinsa syötyä ja siirsi lautasen sivuun. Hän otti kahvin ja katsoi Luolia. "Ja niistä voisi saada hyvät vieheet miehille... Pitää ehkä keksiä joku kukka siihen kaveriksi" tämä oli hetkiä kun Heather mietti, että tämän voisi joku muu miettiä hänen puolestaan. "Olisi helpompaa jos olisi jo joku visio" hän totesi ja joi kahvistaan.
"Kuulin muuten kiinnostavasta kiroustapauksesta Englannissa, en tiedä oletko kuullut siitä vielä? Tosin et välttämättä, jos et seuraa, itsekin kuulin juoruna..." Heather alotti. "Mutta siis... Teinityttö kuoli kun ilmeisemmin hänen nukessaan oli kirous, joka pääsi valtaamaan hänet, eikä kukaan saanut pysäytettyä sitä ajoissa" hän joi kahvia uudestaan. "Mun serkku kertoi, tyttö oli ollut puhdasverinen" hän katsoi Luolia ja oli vähän kiinnostunut aiheesta. "Onko nämä kovinkin yleisiä tai onko sulle tullut vastaan?" Heather ei tällä hetkellä tosin suunnitellut kiroamista, mutta ainahan voisi hankkia lisää tietoa.
Luol Crunel, alumni
Luol kohautti olkiaan. Hänestä vastaus oli ilmiselvä. Ensimmäinen mekko oli paljon kauniimpi ja näyttävämpi kuin toinen. Ehdotus kanervoista selvästi yllätti Heatherin, mutta hän ei tyrmännytkään sitä. "En kyllä tiedä, mikä kukka sopisi niiden kanssa yhteen", Luol myönsi ja työnsi taas palan sienipiirakkaa suuhunsa. Harmi, ettei neuvon kysyminen Ophelialta tullut kuuloonkaan. Hän oli paljon parempi kukkien kanssa kuin Luol ja olisi varmasti osannut antaa hyviä vinkkejä.
"Kuulin kyllä", Luol sanoi. Hän piti tärkeänä pysyä ajan hermolla siitä, mitä maailmassa tapahtui kirousten ja kirouksenmurtamisen saralla, joten hän seurasi aiheeseen liittyvää uutisointia ja tutkimuksia tarkasti ja useimmista lähteistä. "Tyttö rukka. Ja säälittävää tekijältä valita kohteeksi lapsi", hän tokaisi ja siemaisi kahviaan. Sitten hän katsoi Heatheria tutkivasti ja mietti, mitä tämän päässään mahtoi liikkua.
Luol söi piirakkansa loppuun ja loihti lautasen astianpalautuskärrylle tehdäkseen pöydälle enemmän tilaa. Sitten hän nappasi yhden Heatherin hääkuvastoista ja alkoi selailla sitä. Kirouksista puhuminen olisi kyllä paljon mielenkiintoisempaa, mutta ne hemmetin häät eivät suunnittelisi itse itseään. "Mitkä ne häiden teemavärit olivatkaan?" Luol kysyi silmäillessään artikkelia nimeltään '37 Idées de Mariage Chic et Sobre en Noir et Blanc'.
Heather O'Hara, alumni
Heather nyökkäsi. Toki Luol oli sen verran utelias, että hän kyllä kuunteli tämmöiset uutiset. Heather ei päässyt edes juorujen mehevimpään kohtaan, kun Luol tiputti hänet maan pinnalle.
"Vihreä ja kulta, sellainen metsänvihreä. Vihreää pääasiassa ja kultaisia yksityiskohtia. Sinulle tulee tumman vihreä rusetti ja taskuliina, jos kiinnostaa" Heather kertoi ja katsoi tuota. "Ei mitään ylenpalttista"
Luol Crunel, alumni
”Jaa”, Luol lausahti ja jatkoi selaamista. Olisihan hänen tietenkin pitänyt arvata, että vihreä oli toinen pääväreistä, olihan se Heatherin lempiväri. Tai ainakin Luol oletti sen olevan, sillä noita pukeutui usein vihreään. Luol saisi kuulemma vihreän rusetin ja taskuliinan. Kaipa hän sai sitten pukeutua muuten mustaan, mikä taas oli yksi hänen suosimistaan väreistä.
”Ehkä sitten jotain vihreitä yrttejä, kuten vaikka eukalyptusta, se näyttää ja tuoksuu hyvältä”, Luol ehdotti lehteä pläräillessään ja kahvia siemaillessaan. ”Mutta jos haluaa enemmän metsänvihreää, niin jotain tällaista”, Luol kurottautui näyttämään kuvaa ruskuksesta, ”ja vaikka valkoisia ja tai kultaiseksi loihdittuja ruusuja, niin kuin tässä”, hän lisäsi ja näytti toista kuvaa. ”En tiedä sopiiko ne kanervien kanssa yhteen, mutta voihan sitä kokeilla ja jos ei, niin jättää ne pois”, Luol tuumasi. ”Ja sitten sitoo ne kultanauhalla tai -rusetilla tai laittaa kultaisiin maljakoihin. Et voilá!”
Luol ei ollut varma, oliko hänen ideansa yhtään toteuttamiskelpoinen vai näyttäisikö se kerrassaan typerältä, mutta hän oli tyytyväinen itseensä. Hänellä ei ollut mennyt edes puolta tuntia kukkien valintaan! ”Ehkä minun pitäisi lopettaa kirouksenmurtajan työt ja alkaa hääsuunnittelijaksi”, Luol vitsaili. Hän nosti kahvikupin huulilleen juodakseen, mutta huomasi sen olevan tyhjä. ”Oliko tämä tässä vai haenko santsikupin?”
Heather O'Hara, alumni
Heather joi kahviaan ja katsoi Luolia huvittuneena. Tuolla oli uusia piirteitä, sillä Heather ei odottanut tuon oikeasti olevan noin kauneudentajuinen.
"Voisit kokeilla hääsuunnittelua, koska ei sun ideat huonoja ole. Parempia kuin minun" Heather huomautti ja joi kahvistaan. "Hae santsikuppi, pitäisi vielä miettiä ohjelmaa. Pidätkö puheen?" Hän kysyi ja katseli Luolia.
Luol Crunel, alumni
”No ei se niin vaikeaa ollut. Valitsin vain jotain vihreää ja jotain kultaista, ja sinä mainitsit ruusut”, Luol sanoi. Jos hänen olisi pitänyt aloittaa suunnittelu ihan tyhjästä, niin olisi homma ollut paljon vaikeampi ja aikaavievämpi. Valmiiksi valittujen teemavärien ja hääkuvaston kanssa homma oli helppo nakki.
”Puheen?” Luol toisti. ”Voi merde”, hän kirosi ja nousi hakemaan santsikupin ja sen kaveriksi crème brûléen. Pöytään palatessaan hän huokaisi teatraalisesti. ”Kai minun on puhe pidettävä”, hän myöntyi. ”Mutta älä odota siitä mitään vuosisadan koskettavinta esitystä.” Ehkäpä Luol kävisi ostamassa jonkun itsestään kirjoittavan sulkakynän, antaisi sen kynäillä puheeseen pohjan ja muokkaisi sitä sitten sopivammaksi.
”Mitä muuta ohjelmaa ajattelit?” Luol kysyi sitten. ”Joku irlantilainen rituaali?” Hänellä ei ollut hajuakaan, mitä sellaisia oli olemassa, mutta kai nyt jotain. ”Anopin kiroaminen laulamalla?” Luol vitsaili viitaten Heatherin erikoiseen taitoon. Kauan sitten noita oli kironnut entisen poikaystävänsä sillä tavalla, vahingossa tosin.
Heather O'Hara, alumni
Heather katsoi huvittuneena Luolia, ihan kuin puhe olisi tullut hänelle yllätyksenä. "Niin juuri, puhe" hän täsmensi ja siemaisi kahvistaan. "Yllättyisin, jos saisin sinulta jonkun vuosisadan koskettavimman esityksen" Heather huomautti. "Et ole mitenkään herkistelijä" Luolilla oli pehmeät puolensa, mutta ulospäin hän vaikutti enemmän raastinraudalta.
Irlantilaisia rituaaleja ei edes Heather muistanut kunnolla. "Siitä on pitkä aika kun olen ollut irlantilaisissa häissä, mutta joku rituaali voisi olla hauska" hän sanoi pohtivana. "Pitää kysyä isovanhemmilta, he todennäköisesti muistavat paremmin" Heather jatkoi ja pyöräytti silmiään Luolin kommentille. "Just, en kiroaisi anoppia. Se olisi vähän tuhoisaa. Enkä ole viimeaikoina kironnut ketään" hän huomautti ja katsoi Luolia. Mieli oli tehnyt, useinkin.
Luol Crunel, alumni
Luol nyökkäsi, lusikoi crème brûléetä suuhunsa ja mietti irlantia ja irlantilaisia häitä. Ehkä niissä olisi menninkäisiä, jotka heittelisivät juhlaparin ja vieraiden päälle kultaa, niin kuin kansainvälisissä huispausotteluissa. Sopisi ainakin väriteemaan.
"Hyvä tyttö", Luol irvaili. Oli kyllä ihan hyvä, jos asia todella oli niin. Vaikka Heather ei ollutkaan enää etsintäkuulutettu, Luol oli varma, että aurorit - eteenkin se maanvaiva Remy Cartier - pitivät noitaa tarkasti silmällä.
Luol hörppäsi kahviaan, nojasi tuolinsa selkänojaan ja naputteli pöytää sormillaan. Häntä alkoi pikku hiljaa kyllästyttää tämä häiden miettiminen ja hänen ajatuksensa harhailivat. Hän kutsui kutsuloitsulla läheisestä pöydästä päivän sanomalehden, avasi sen ja alkoi silmäillä artikkeleita.
Heather O'Hara, alumni
Heather pyöräytti silmiään ja tökkäsi Luolia jalallaan. "Minulla sentään on jonkinlainen itsesuojeluvaisto" niin, yleensä Heather piti huolen ettei jäisi kiinni tekemisistään. Hänestä tuntui, että häntä kytättiin ja paljon. Hän oli liian epäilyttävä.
Heather joi kahviaan ja vilkaisi Luolia ja sanomalehteä. "Onko mitään kiinnostavaa?" Heather ei lukenut vieläkään mielellään, lukihäiriön takia hänellä meni tuplasti enemmän aikaa kuin normaalisti, ja vielä enemmän hermoja. Joten, uutiset selitettynä kiitos. Parasta oli istua lounaalla ministeriön työntekijöiden vieressä, heillä oli paljon ajatuksia.
Luol Crunel, alumni
"Mmh", Luol mumahti lehtensä takaa. "Taikaministeriö tiukentaa porttiavainsäädöksiä ennen lomakauden alkua, Poudlardinessa löytynyt kuolleena aiemmin kadonneeksi ilmoitettu noita, Meksikon sademetsistä on löytynyt mahdollisesti uusi taikaolentolaji, Sveitsissä jännitteet nousevat velhojen ja maahisten välillä pankkiholvikiistojen takia... Notre Dame avataan taas ja jästihallitus on vaarassa kaatua... ja Pariisin Pegasokset löivät Marseillen Mantikorit ja ovat jälleen kerran huispausliigan johdossa", Luol luetteli ja hörppäsi kahviaan.
Luol taitteli lehden kasaan ja leijutti sen takaisin sille samalle pöydälle, mistä oli sen hetki sitten luokseen kutsunut. Sitten hän katseli Heatheria mietteliäänä. Mahtoikohan sillä Poudlardinesta löytyneellä noita-paralla olla jotain tekemistä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa Heather etsi sitä kirottua amulettia? Muitakin ihmisiä oli kadonnut ja löytynyt kuolleena viimeisen vuoden aikana.
"Onko sinulla toiveita häälahjan suhteen?" Luol kysyi sitten, kun ei viitsinyt alkaa kyselemään amuletistakaan siinä täpötäydessä kahvilassa. Ja Luolin tosiaan piti hankkia Heatherille häälahjakin, eikä hän oikein tiennyt, mikä olisi hyvä. Rahaa tuo tuskin tarvitsi, O'Harat eivät olleet mikään köyhä suku. Eikä Connor olisi naittanut tytärtään sellaiselle, jolla ei ollut varaa elättää molempia.
Heather O'Hara, alumni
Heather kuunteli Luolin uutistiivistystä ja nyökytteli. Ei mitään uutta auringon alla, taikaolentolaji kiinnostaisi tosin. "Eli ei mitään yllättävää" hän totesi ja joi kahvistaan, katsoen Luolia.
Kysymys häälahjasta sai Heatherin vähän vaikeaksi. Hän ei tiennyt mitä haluaisi ja jos se oli kerran häälahja, se oli yhteinen. "Ei oikeastaan, jotain kivaa ja erilaista. Ei mitään rumaa koristetta mitä en kehtaa laittaa kiertoon" hän virnisti Luolille, eikä kyllä uskonut että tuo toisi mitään sellaista, ellei sitten vitsinä. Tosin, Luolilla ei ollut niin huono huumorintaju.
"Eiköhän sieltä tule jotkut perintöastiat ja jotain molemmin puolin sukua" Heatherin äänensävy oli monisyinen, ulkopuolinen voisi tulkita sen hyväntuuliseksi, mutta pohjalla oli ikävä vire tästä velvollisuudesta.
Luol Crunel, alumni
Heather ei reagoinut mitenkään erikoisesti yhteenkään hänen luettelemistaan uutisista, ei siihen Poudlardinesta kuolleena löytyneeseen noitaankaan. Tästä Luol päätteli, ettei hänellä todella ollut mitään tekemistä asian kanssa. Kai Heather sitten oli todella rauhoittunut ja lopettanut pelleilyn. Ainakin toistaiseksi. Ehkä tämä oli säikähtänyt aurorien ja muiden auktoriteettien tilanteeseen puuttumista. Hyvä niin, jos niin oli.
Heather toivoi häälahjaksi jotain kivaa ja erilaista, ei mitään rumaa koristetta. "No tämähän auttaakin paljon", Luol tokaisi sarkastiseen äänensävyyn. Sukulaisilta tulisi varmaan perintöastiat. Luol nyökkäsi ja lusikoi crème brûléetä suuhunsa. Hän ja Opheliakin olivat saaneet perintöastiat. Ja asunnon. Ja tietty kultaa ja rahaa.
Luol otti taas hääkuvaston käteensä ja alkoi selailla sitä lahjaideoita etsiäkseen. Hän löysikin artikkelin "Les Meilleurs Cadeaux Pour un Mariage Magique". Siinä listattiin hääparien toivotuimmat häälahjat. Häämatka, rahaa, asunto, astiasto, jokin itsetehty ja persoonallinen muistoesine. Luol tuhahti, sulki katalogin ja hörppäsi kahvia, katsellen taas Heatheria mietteliäänä. Ehkä jokin afrikkalainen taikaesine. Sulhanen ei ehkä ymmärtäisi lahjan päälle, mutta Heather oli käynyt Uagadoussa vaihdossa, ja ainakin lahja olisi sitten erilainen.
Heather O'Hara, alumni
Heather katsoi Luolia pitkään. "Jos ihan rehellisiä ollaan, en osaa yhtään ottaa iloa irti näistä häistä" hän totesi. "Joten ei haittaisi vaikka lahjat jäisi saamatta" Heather jatkoi ja katsoi Luolia. "Olet onnekas, kun menit naimisiin henkilön kans jota rakastat" oletettavasti, sillä Ophelia ei ollut penaalin terävin kynä.
"Välillä mietin, että pitäisikö häät vain perua ja todeta että ei onnistu, mutta sitten yritän olla taas järkevä" hän jatkoi ja näytti tuskastuneelta.
"Joten, eikai se auta. Ja aina voi elää omaa elämää, vaikka olisikin naimisissa. Ainakin ehkä, riippuu vähän."
Luol Crunel, alumni
Luol huokaisi ja katsoi Heatheria myötätuntoisesti, mutta tiukasti. "Minkä takia sinä sitten menet edes naimisiin?" hän kysyi. "Ei kai sinua kukaan pakottamalla pakota?" Näin Luol ainakin toivoi. Pakkoavioliitto ei ollut laillista Ranskassa. Eikä varmaan Irlannissakaan?
"Kun minä valmistuin Uagadousta, minun olisi heti pitänyt mennä naimisiin ja perustaa perhe yhden noidan kanssa", Luol kertoi. "Minä kyllä tunsin hänet ja pidin hänestä ja me seurusteltiin, mutta en todellakaan halunnut asettua paikoilleni ja hankkia lapsia 18-vuotiaana. Joten minä pakkasin tavarani ja tulin takaisin Ranskaan. Se oli aika paskamaisesti tehty, mutta väittäisin, että niin oli parempi."
Luol hörppäsi kahviaan ja katseli Heatheria. "Sinulla on kaksi vaihtoehtoa", hän sanoi sitten. "Joko perut häät tai sitten et ja katsot, miten se menee. Jos kaikki menee hyvin, niin hyvä juttu, ja jos ei, niin sen kun eroat." Heatherista ehkä tuntui, ettei se ollut niin yksinkertaista, mutta oli se. Jokainen oli oman onnensa seppä.
Heather O'Hara, alumni
Heather katsoi Luolia vähän vaikeana. "No ei pakota, mutta saan hyvät perustelut keksiä, miksi en menisi Midaksen kanssa naimisiin" Heather puri huultaan. "Hän on hyvä naimakauppa, hyvä asema kaiken suhteen ja sitä rataa" ja ihan hyvännäköinen ja nuori, ja oikeasti ihan kivakin.
"Vanhempani pettyisivät jos peruisin häät nyt. Ja kun ei Midaksessa ole mitään vikaa, jos hänessä olisi niin tämä olisi helpompaa" Heather jatkoi. "En tiedä oppiiko sitä sitten vain rakastamaan häntä tai jotain, mutta olen kaukana mistään vuosisadan morsiamesta"
Luol Crunel, alumni
Luol oli hetken hiljaa. Hän ymmärsi kyllä, ettei Heather halunnut tuottaa vanhemmilleen pettymystä. Ei Luolkaan halunnut omalle isälleen, mutta joskus oli oltava itsekäs ja rehellinen itselleen ja tehtävä mitä oli itselleen parasta. Luol ymmärsi myös, mitä Heather tarkoitti sanoessaan, ettei Midaksessa ollut mitään vikaa. Ei Alekissakaan mitään vikaa ollut ollut. Hän oli puhdasverinen, tuli hyvästä perheestä, ja oli kaunis, fiksu, ymmärtäväinen ja mukava. Luol vain ei kerta kaikkiaan halunnut sitoutua ja asettua paikoilleen niin nuorena.
"No, niin kai sitten", Luol sanoi lopulta ja kohautti harteitaan. "Mennään siis vaihtoehdolla b, että menet naimisiin, katsot miten se menee ja haet avioeroa, jos siltä tuntuu", hän julisti. "Ja sinussa ei ole mitään vikaa. Sinusta tulee upea morsian. Olet kaunis, älykäs, sisukas", Luol luetteli. "Tai no, on sinussa jotain pieniä vikoja. Luulet liikoja itsestäsi ja olet jääräpäinen ja taipuvainen saattamaan itsesi ongelmiin." Luol virnisti.
"Itse avioliitto saattaa mennä perseelleen, mutta koitetaan edes tehdä häistä muistamisen arvoiset", Luol sanoi sitten, tuuppasi Heatheria olkapäähän ja joi sitten kahvinsa loppuun.
Heather O'Hara, alumni
Heather katsoi Luolia pitkään ja hengitti syvään. "Okei. Menen naimisiin, olen lumoava ja pidetään hyvät bileet" Luol oli sopiva järjen ääni, plus hän sai kuulostamaan kaiken yksinkertaiselta. Heather hymyili hieman. "En luule itsestäni liikoja, jääräpäisyys on itsepintaisuutta ja ongelmat seuraavat minua" hän täsmensi ja virnisti takaisin.
"Tehdään sitten unohtumattomat bileet, niin että muilla riittää puheenaihetta"
Luol Crunel, alumni
"Tismalleen", Luol sanoi, lusikoi loput crème brûléestä suuhunsa ja leijutti astiansa astianpalautuskärrylle. "Eli", hän aloitti. "Sinun tehtäviäsi on käydä hakemassa se mekko ja kirjoittaa isovanhemmillesi niistä irlantilaisista hääperinteistä. Minä käyn varaamassa ne kukat ja kynäilen jonkunlaisen puheen ja yritän keksiä jonkun 'kivan ja erilaisen lahjan, joka ei ole mikään ruma koriste'."
Luol kokosi pöydällä olevat hääkuvastot siistiin pinoon ja ojensi ne Heatherille. Sitten hän vilkaisi rannekelloaan. "Minun pitää nyt lähteä kotiin. Ophelia ja lapset odottavat", Luol sanoi vastuuntuntoisella äänensävyllä.
Hän katsahti Heatheria. Tämä näytti siltä, kuin olisi kaivannut ryypyn, mutta Luol ei nyt voinut lähteä tämän kanssa baarikierrokselle. "Jos käydään vaikka yksillä kun saat vastauksen isovanhemmiltasi ja suunnitellaan sitten sitä ohjelmaa tarkemmin?" hän ehdotti.
Heather O'Hara, alumni
Heather nyökytteli Luolin puheille. "Kuulostaa suunnitelmalta" hän hymyili hieman Luolille. "Ja lähetän Jasminen joululahjan myöhemmin, toiveita saa esittää" hän katsoi Luolia ja mietti kuinka hyvä isä tuo oli.
"Mennään vaan yksille, voidaan sopia tarkemmasta ajankohdasts myöhemmin" hän katsoi Luolia ja haaveili koko pullosta viskiä. Humala tulisi tarpeeseen.
Luol Crunel, alumni
”Hmm… jotain kivaa ja erilaista, ei mitään rumaa koristetta”, Luol kuittaili ilkikurisesti. Jasmine oli kyllä vielä niin pieni ja höpsö, että ilahtuisi vaikka banaanista. ”Joku hauska kirja iltasaduksi tai joku söpö pehmeä pehmolelu, vaikka”, hän ehdotti sitten. Luol saisi kyllä tehdä kaiken maailman kirouksenpaljastustaiat lahjaan, ennen kuin Ophelia antaisi Jasminen koskea siihen. Onneksi hän ei ollut kuullut siitä brittiläisestä nukkekirouksesta.
”Niin tehdään”, Luol sanoi ja nousi lähteäkseen. Hän katsahti taas rannekelloaan ja totesi, että ehtisi vielä hakea sen itsestään kirjoittavan sulkakynän. ”Ensi kertaan, O’Hara”, Luol sanoi Heatherille, nyökäytti päätään tarjoilijalle kiitokseksi ja poistui kahvilasta.
Heather O'Hara, alumni
Heather virnisti Luolille ilkikurisesti. "Jasmine saa jotain kehittävää, ehkä lasten siepin tai kaadon" hän katsoi Luolia silmät tuikkien.
"Nähdään" hän katsoi Luolin perään kun tuo poistui, miettien omia tekemisiään.
