Koronakarkurit

[Heather O'Hara]

Mukana olevat hahmot:London Morel ja Heather O'Hara
Ajankohta:3.4.2020 ilta
Tapahtumapaikka:Jatko-opiskelijoiden tuvalta... Poudlardineen
Juoni: London pyytänyt Heatheria tulemaan jatko-opiskelijoiden tuvalle, eikä valaissut yhtään sen tarkemmin tyttöä.


Heatheria jännitti. London oli lähettänyt salaperäisen viestin, jossa oli vain pyytänyt tulemaan jatko-opiskelijoiden tuvalle, selittämättä sen tarkemmin koska asian piti olla "yllätys". Tyttö ei oikein tiennyt miten ajatella, sitä paitsi koronan takia ei kai käytävillä vaeltelua katsottais kovin hyvällä. Toisaalta... Se oli vain hidaste. Sitä paitsi, Heather ei voinut kieltäytyä tästä. Hän halusi viettää aikaa Londonin kanssa ja Londonin "yllätys" vaikutti mielenkiintoiselta. Varmasti jotain kivaa, ja tässä tilanteessa kiva tuli tarpeeseen.

Tyttö oli miettinyt vaatteita tuvassa hyvän aikaa, sillä hän todellakin halusi näyttää hyvältä. Eikä kakaralta. Ikä oli tosin vain numeroita, mutta Heather ei uskonut Londonin suhtautuvan suopeasti hänen ikäänsä. Sitä paitsi, kai poika tiesi millä luokalla hän on? Ja osasi laskea? Mutta, ne vaatteet. Heather käveli kohti jatko-opiskelijoiden tupaa päällään hyvin istuvat mustat kiiltäväpintaiset farkut, musta löysähkö toppi ja topin kanssa vihreä kevyt bleiseri.

Hän tiesi näyttävänsä kivalta. Tai oikeastaan aika hyvältä, hiukset oli kiharrettu nätisti latvoista ja meikki oli huolellinen. Ei liikaa, mutta sopivasti. Heather veti syvään henkeä ja jatkoi matkaansa jatko-opiskelijoiden tuvalle. Mitä jos joku opettaja näkisi? Hänellä ei olisi mitään vedenpitävää selitystä, eikä varsinkaan jos näytti... tältä? Siltä, että olisi menossa treffeille. Toisaalta, aina hän voisi sanoa että on saamassa tukiopetusta joltakin... Mutta ei Londonilta, Londonin innokkuus lukuaineisiin oli yhtä hyvä kuin luudanvarren.

Heather olisi voinut huokaista helpotuksesta, kun näki jatko-opiskelijoiden tuvan oven. Hän oli selvinnyt! Kukaan opettaja ei ole huomannut mitään, eikä huomaisi jatkossakaan. Ja jos huomaisi, London tukiopettaisi häntä. Kyllä. Tyttöä jännitti kun hän käveli lähemmäs ovea, jännittyneenä siitä mitä tuleman piti. Heather jäi seisoon hieman sivummalle ja odottaan Londonia.

[London Morel]

London katsoi itseään viimeisen kerran jatko-opiskelijoiden oleskeluhuoneen kokovartalopeilistä. Hän nappasi nahkatakkinsa olalta punaisen langanpätkän, heitti sen lattialle ja loi virnistyksen peilin suuntaan. Poika oli pukeutunut punaisiin tennareihin, mustiin farkkuihin, valkoiseen t-paitaan sekä mustaan useita vuosia vanhaan nahkatakkiin. Hän näytti hyvältä.

Poika asteli tupansa ovelle, painoi sen kahvaa ja astui ulos käytävään.

Ensimmäinen asia, jonka hän näki, oli Heather, joka seisoi käytävällä tuvan oven vieressä. Täytyi myöntää, että myös Heather näytti todella hyvältä. London vilkuili sivuilleen ja näki, ettei käytävällä ollut ketään muuta - onneksi. Nyt koronaviruksen aikaan käytävillä liikkuminen oli nimittäin ankarasti kielletty ilman erikseen ilmoitettua syytä. Myös London tiesi tämän, ja juuri siksi hän oli nyt lähdössä Heatherin kanssa pienelle reissulle, sääntöjen vastaisesti tietenkin.

"Tule!"

London kuiskasi Heatherille, otti tämän kädestä kiinni ja harppoi pitkin, nopein askelin käytävän päähän. Käytävän päässä oli puinen ovi, jonka poika avasi. Kun kaksikko oli astunut sisälle pölyiseen, pimeään, pieneen huoneeseen, hän sulki oven heidän perässään.

"Ei kai kukaan nähnyt sua matkalla?", London kysyi tytöltä, otti taikasauvan taskustaan ja napautti valois-loitsua käyttäen sen päähän valon. Kirkas valo valaisi pienen huoneen, joka paljastui vanhaksi luutakomeroksi. Luutia siellä ei kuitenkaan ollut kuin yksi, joka sekin oli katkaistu puoliksi. Seinällä oli hyllykkö, joka oli täynnä pölyisiä kupari- ja saviesineitä. Toisella seinällä oli taulu, jossa oli vuoristomaisema.

Vaikkei paikka vaikuttanut kovinkaan tavanomaiselta treffipaikalta, oli London sitä mieltä, että tämä oli vaihtoehdoista paras. Vaikka hän oli tuntenut Heatherin jo kuukauden ajan, ei hän täysin tiennyt, pitikö tyttö tällaisista yllätyksistä, saati sääntöjen rikkomisesta. Poika katsoi tyttöä silmiin ja halusi nähdä tuon reaktion.

[Heather O'Hara]

Heather kuuli jatko-opiskelijoiden tuvan oven käyvän. Katse kääntyi salamana siihen suuntaan, sillä jos tulija olisi joku muu kuin London, hän olisi pulassa. Onneksi tulija oli kuitenkin London... Todella söpö London. Komea. Kaikinpuolin hyvännäköinen, nahkatakki sopi pojalle hyvin. Heather ei tältä tuijotukseltaan meinannut ensin edes huomata kun London nappasi kädestä kiinni, mutta seurasi poikaa kiltisi perässä... komeroon?

Heatherin päässä pyöri kaikki mahdolliset skenaariot, miksi juuri komero? Onko London järkännyt tänne jonkun yllärin? Kaikki komerot on yleensä tosi epäromanttisia ja varsinkin epämukavia paikkoja, ellei sitten tykännyt istua kovalla lattialla pimeässä pölyn keskellä ja hiirien seurana. Mikään näistä ei oikein innostanut Heatheria, joka katsoi Londonia vähän epäilevän kysyvästi kun poika tiedusteli että näkikö kukaan.

"Ei ainakaan niin, että olisin huomannut... " Heather vastasi hiljaa ja katsoi Londonia kun tuo sytytti valon sauvaansa. Pikainen vilkaisu ympärilleen riitti kertomaan, että paikka tosiaan oli komero. Jossa oli yksi puoliksi hajonnut luuta ja jotain roinaa. "Mitä me täällä tehdään?" Tytön kasvoilta paistoi pieni epäilyksen poikanen, hän ei tosiaan ollut ajatellut että he tekisivät jotain... luutakomerossa. Mitä täällä voisi edes tehdä...?

"Tämä on kuitenkin vain komero... ja komerot ovat epämukavia" Heather jatkoi ja katsoi Londonia kysyvänä, kallistaen päätään. Toisaalta, seura oli ainakin hyvää, vaikka Londonin valinta treffipaikaksi tuntui olevan vähän floppi. Annettakoon se anteeksi, eiköhän poika keksisi parempia paikkoja jos vähän vihjailisi.

"Kukaan ei tosin keksi etsiä meitä täältä, vaikka joku olisi nähnyt mut..." hän hipsutteli kevyesti peukalollaan Londonin kättä, josta piti edelleen kiinni ja hymyili pojalle.

[London Morel]

London ei voinut olla hymyilemättä nähdessään Heatherin kasvoilla olevan epäilyksen ilmeen. Poika nimittäin piti siitä, että sai olla salaperäinen. Hän piti myös siitä, ettei tyttö suinpäin tyrmännyt hänen kummallista treffipaikkavalintaa, vaan seisoi edelleen hänen edessään ja piti kädestä kiinni.

"Tämä ei ole vain epämukava komero", London vastasi tytön epäilyihin ja virnisti tälle, "Kurkkaahan tuonne alas", poika sanoi ja osoitti puuhyllykön alustaa, jonne loi sauvallaan valoa. Kun kyykistyisi ja katsoisi tarkasti, näkisi että hyllyn alla olisi luukku. Luukun saisi auki alohomora-loitsulla ja se veisi kapeaa salakäytävää pitkin hieman leveämmälle käytävälle, jota pitkin pääsisi kävelemään Poudlardinen kylään asti. Käytävän toinen pää sijaitsisi La Petite Profiterole -kahvilan alakerrassa. Sitä hän ei kuitenkaan vielä kertonut tytölle.

"Naiset ensin", London kehotti tyttöä menemään luukusta ensimmäisenä ja virnisti. Hän silitti pienesti tytön olkavartta ja odotti, miten tyttö toimisi. Jos tuo ottaisi haasteen vastaan ja lähtisi epäröimättä luukulle, poika olisi tuosta erittäin ylpeä. Toisaalta, jos Heather arastelisi, ei tuon pisteet pojan silmissä siitäkään laskisi.

[Heather O'Hara]

Heather kohotti kulmiaan Londonille kulmiaan, varsinkin kun poika osoitti jotain puuhyllykön alustaa. "...Okei?" Tyttö katsoi tuota edelleen hieman hämmentyneenä, kyykistyen katsomaan pojan osoittamaan suuntaan. Hän kurtisti kulmiaan ja tuijotti hyllyn alle, huomaten että siellä oli luukku.

"Täällä on luukku..." Heather sanoi hieman ihmeissään ja vilkaisi Londonia. Tuo ilmeisemmin tiesi siitä, kun kerran neuvoi kurkistamaan oikeaan kohtaan. "Joka vie minne?" Tyttö kysyi nyt entistä uteliaampana ja kokeili luukkua varovasti kädellään.

Toisaalta, hän luotti Londoniin. Ja jos jätkä olisi sitä paitsi idiootti ja kusipää, kaikenlisäksi huijari, olisi parempi jos Heather saisi tietää sen nyt. Eikä vasta useamman kuukauden päästä. Heather kohotti kulmiaan Londonin kehotukselle. "...Voisit ehkä vähän kuitenkin valaista mitä on odotettavissa" Tyttö totesi ja kaivoi vaatteistaan sauvan.

Kuitenkin... Luukun voisi loitsia auki, London voisi vain mennä ensin. "Alohomora..." Hän loitsi, ja saaden salaluukun aukeamaan. Heather katsoi avautunutta luukkua ja työnsi sitä paremmin, jotta siitä pääsisi menemään. "Kerro mihin me ollaan menossa, tai menet ensin..." Heather käänsi katseensa Londoniin ja hymyili kevyesti.

[London Morel]

Se kertoi vain terveestä järjestä, että Heather hieman kyseenalaisti Londonin kehotuksia. Tuo kohotti kulmiaan ja vaikutti hämmentyneeltä, mutta päätyi kuitenkin kyykistymään pojan osoittamaan suuntaan. Tyttö avasi luukun, muttei astunut sisälle.

"Me lähdetään Poudlardineen", London vastasi tytön kysymyksiin. Tietenkin juuri nyt, kun kyseiseen kylään meneminen oli kielletty, sinne oli pakko päästä. "Mua ja sua ei mitkään säännöt nimittäin estä. Mä lupasin sulle aikasemmin, että mä tarjoan sulle kahvit Poudlardinessa, niin mähän tarjoan", poika kertoi ja virnisti, "Mä olen mies, joka pitää lupauksensa".

London irrotti otteensa Heatherin kädestä, hieraisi varovasti tuon poskea ja ryhtyi siirtymään luukkua kohti. Hän kyykistyi ja astui luukusta sisään kapealle käytävälle. Käytävä oli niin kapea ja matala, että suurempikokoinen henkilö ei olisi mahtunut liikkumaan sen sisällä. London tiesi onneksi, että ahdasta käytävää täytyi kestää vain muutama metri, jolloin he pääsisivät leveämmälle käytävälle. Poika käänsi katseensa taaksepäin varmistaakseen, että tyttö seurasi ja jatkoi kyyryasennossa matkaa eteenpäin.

[Heather O'Hara]

Heatherin kasvoille levisi jälleen yllättynyt ilme, kun London kertoi mihin ollaan menossa. Poudlardineen? Oliko tuo menettänyt järkensä? Mitä jos he jäisivät kiinni??? Tyttö kurtisti kulmiaan, tosin hymyili hieman kun London sanoi ettei näitä mikään estäisi. Ja hän tarjoaisi kahvit.

"Oletko aivan varma? Entä jos jäädään kiinni...?" Heather kysyi epäilevänä, mutta oli kyllä jo lähdössä sinne. Hän ei haluaisi vaikuttaa nössöltä Londonin silmissä, joten kyllähän tyttö oli tuonne lähdössä. Hymy levisi hänen kasvoille kun London kertoi olevansa "Mies, joka pitää lupauksensa".

Hän katsoi kuinka London meni luukusta sisään, epäröiden silti hieman. Tässä oli riskinsä, mutta olisihan tämä jotain muuta kuin pelkkää käytävällä kävelyä. Sitä paitsi, kuka älyäisi etsiä heitä Poudlardinesta? Heatheria hirvitti kun hän seurasi Londonia kapeaan käytävään. "Onko matka pitkä?" Hän kysyi ja sulki takana olevan luukun, lähtiessään seuraan Londonia.

[London Morel]

"Ei me jäädä kiinni. Ei kukaan vahdi siellä päässä meitä oppilaita. Tai jos jäädään kiinni, niin mä keksin jonkun hyvän selityksen", London vastasi Heatherille virnistäen.

Siitä oli pitkä aika, kun poika oli käyttänyt kyseistä salakäytävää viimeeksi. Itseasiassa viime syksynä hänelle oli tullut pakottava tarve lähteä tupakaverinsa kanssa käymään keskellä yötä La Boîtessa tuliviskillä. Tällöin tämä kyseinen käytävä oli ollut paras ja nopein reitti sinne pääsemiseksi. London ei muistanutkaan kuinka kapea tämä käytävä oli. Hänen täytyi liikkua hyvin matalana ja siitäkin huolimatta hänen selkänsä hipoi kattoa ja hartiat seiniä.

"Tää matka tuntuu paljon lyhyemmältä kuin maanpinnalla", London vastasi Heatherin kysymykseen, "Voi mennä suorinta tietä". Pian käytävälle alkoi tulla enemmän leveyttä sekä korkeutta ja se alkoi viettää lievästi alaspäin. Poika tarttui kädellään tytön kädestä kiinni. Toisessa kädessä oli taikasauva, joka valaisi reitin.

"Noh, sano suoraan, oliko tää tyhmä idea?"

[Heather O'Hara]

London vakuutteli ahkerasti ettei kiinni jäätäisiin. Okei, Heather nieli tämän. London oli vanhempi ja tiesi erilaiset temput, joten miksi ei luottaisi? Heather katsoi Londonin virnistystä ja tunsi olevansa kuin salaliittolainen tuon kanssa. Eiköhän hän vähän ollutkin.

Salakäytävä oli todella ahdas, vaikka Heather sujahti sinne näppärästi pojan perässä. Epämukava reitti kyllä oli, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. "Ai? Tietääkö tästä reitistä useatkin?" Heather kysyi samalla kun seurasi Londonia. Katse harhaili hieman ja tarkasteli Londonin hyvin treenattua kroppaa, tästä näkökulmasta... Ei yhtään huono, oikeastaan aika hyvä.

"Onko koululla paljon muitakin salakäytäviä?" Heather uteli, sillä tämä oli aika oleellinen tieto. Tämmöisistä hyötyy aivan varmasti. Tyttö tunsi tosin helpotusta kun käytävä laajeni ja pääsi olemaan kutakuinkin normaalisti. Hymyillen hän katsoi Londonia ja silitti kevyesti peukalolla tuon kättä.

"Ei, ainakaan vielä" Heather naurahti ja katseli Londonin silmiä. "Idea on hyvä, kunhan ei vain jäädä kiinni"

[London Morel]

"Muutama jatko-opiskelija sekä muutama vanhempi oppilas tietää", London vastasi Heatherin uteluihin, "Mitä harvempi tietää, niin sen parempi", poika sanoi ja toivoi, ettei tyttö kertoisi tästä käytävästä kenellekään muulle. Itse asiassa poika oli tainnut luvata itsekin tupakavereilleen, ettei kertoisi reitistä kenellekään, mutta, noh - tässä sitä oltiin.

"Mä tiedän pari muuta salakäytävää. Toinen vie keittiön nurkalta huispauskentälle ja toinen kuntosalin takaa metsän laitaan, eli tämä käytävä on ehdottomasti hyödyllisin", London jatkoi vastailuaan paljastaen jälleen pari salaisuutta lähes huomaamatta. Ei London yleensä ollut näin huono pitämään salaisuuksia, mutta Heather oli sekoittanut hänen päänsä täysin.

London asteli käytävää eteenpäin ja piteli Heatheria kädestä kiinni. Alaspäin viettävä käytävä muuttui tasaisemmaksi ja alkoi pikkuhiljaa viettää ylöspäin. Vaikutti siltä, että alettiin lähestyä maan pintaa. Käytävä päättyi lopulta puisiin tikkaisiin. Kun katsoi ylöspäin, huomasi, että portaiden yläpäässä oli lattialuukku. Kun lattialuukun aukaisisi, päätyisi kahvilan jauhovarastoon, jonka kautta pääsisi asiakastiloihin.

London katsoi Heatheria silmiin ja hymyili, "Naiset ensin", poika sanoi jo toistamiseen tänään ja virnisti.