Apua. Apua. Apua. Heather katsoi Londonin intoa hämmentyen hieman, koska tuo otti haasteen vastaan. Heitti sen lähinnä vitsinä, toisaalta, tiesi itsekin olevan hyvä lentäjä, mutta laskelmien mukaan jätkä oli muutaman vuoden vanhempi. Se antoi pienen etulyöntiaseman, mutta olisi hieno voittaa hänet... Kilpailuhenkisyys nosti päätään Heatherissa ja virnisti pojalle.
"Vai et ole hävinnyt mitään haastetta? En usko" Heather sanoi nauraen. Poika oli mahtavaa seuraa, Heather ei ollut pitkään aikaan rentounut kenenkään seurassa näin paljon. "Olen itse huispannut lapsesta asti, pelattiin aina serkkujen kanssa kesäisin Irlannissa" Tyttö innostui pitkästä aikaa puhuun huispauksesta, tai ylipäätänsä elämästään. Irlantilaisaksentti korostui entisestään. "Serkkuni Lorcan hakee pelaa ensimmäistä vuotta Kenmarin Kanahaukoissa, hän on jahtaaja"
Heather hymyili Londonille, kuunnellen tuon itsetyytyväistä kehuskelua. Ei se kuitenkaan tyttöä haitannut, on hyvä jos tyypillä on kunnianhimoa ja tietoa omista taidoista. "Ehkä ensi vuonna sitten pääset takaisin etsijäksi?" Heather katsoi Londonia kysyvänä. "Varsinkin jos koet olevasi parempi siinä kuin jahtaajana..." Heather oli jo sanomassa että pelaa itse tuvan joukkueessa, mutta jos London seuraa asiaa yhtään niin hän tajuaa Heatherin iän siinä samassa. Äh, mikä typerä ristiriita.
"Olitko päättänyt jo ajankin valmiiksi? Sen... ajanviettämisen suhteen?" Heather katsoi Londonia ja hymyili kauniisti.
