Hae luonnoslehtiö ja värikyniä, nyt alkaa protesti!

[Gigi Leandre]

Noëlin kertoma graffititaiteestaan kuulosti kiinnostavalta. "Nasevat tekstit" tosin jättivät vielä arvailun varaan, mitä poika niillä tarkoitti, mutta Gigi päätti olla lähtemättä liikaa kyselemään, ettei vaikuttaisi tuomitsevalta. Kyllä sellaisetkin johonkin vessan seinään tai sivukujalle sopivat, kunhan ei vaikka koulun julkisivulle.

Seuraavaksi Noël alkoi selittää näkemystään protestin ja lakon eroista. Vaikka poika oli ensin hieman ärsyttänyt Gigiä huomauttelullaan, tämä näyttikin oikeasti tietävän, mistä puhui. Oli ihan kiinnostavaa kuulla, joskin Gigi oli yhä lähinnä sitä mieltä, ettei termillä ollut niin paljon väliä.

"Aloitan siitä oleellisimmasta", Noël tokaisi Gigin alettua häärätä kylttinsä kanssa. Gigi keskeytti hetkeksi tekemisensä ja katsoi, mitä poika aikoi. Hän nousi ylös ja alkoi kirjoittaa lattiaan suurilla kirjaimilla.

Gigi katsoi touhua yllättyneenä ja hieman järkyttyneenä. Ei siinä, kyllä tussi lähtisi lattiasta, viimeistään taikakeinoin, mutta entä jos he joutuisivat nyt pahemmin pulaan? Hän ei uskonut opettajien katsovan hyvällä koulun lattialle piirtelyä. Gigi kuitenkin kokosi ilmeensä nopeasti, jos hän oli tosissaan protestin kanssa, ei hän voisi jänistää järeämmistä keinoista, ja rintaman oli oltava yhtenäinen. Mitä siitäkin seuraisi, jos he alkaisivat kiistellä keskenään.

Noël viimeisteli tekstinsä ja näytti olevan siihen tyytyväinen. "Lakko. Tadaa", hän esitteli teoksensa, ja kysyi sitten muiden mielipidettä.

Gigi vilkaisi Bijouta, joka näytti lähinnä huvittuneelta. "No, ainakin se on iso", Gigi vastasi. "Palvelee tarkoitustaan."

Noël kysyi vielä, pitäisikö seinällekin kirjoittaa. Seinä oli onneksi vain kiveä, eikä mikään taideteos. "No, sama se kai on laittaa siihenkin kun kerran aloitettiin. Eihän tuo sitten ole mikään superpysyvä taikatussi?"

Portaiden suunnasta, josta Bijoukin oli laskeutunut, heitä lähestyi nelihenkinen joukko, joista pari Gigi tunnisti Bijoun kavereiksi koulun LGBTQIA+-kerhosta. Joukko tuli suoraan pienen protestinalun luo ja kaikki hymyilivät.

"Törmäsin Eulalieen matkalla torniin ja pyysin tuomaan porukkaa mukaan", Bijou selitti ja virnisti.

"Mahtavaa", Gigi vastasi hymyillen tulijoille. "Tervetuloa joukkoon!" Protesti oli äkkiä yli tuplaantunut koossa. Se laajeni, hitaasti, mutta varmasti. Bijoun ystävät istuivat tämän ympärille ja liittyivät askarteluun.

Gigi sai kylttinsä valmiiksi ja tuki sen pystyyn koululaukkuaan vasten. Sitten hän kiinnitti huomionsa jälleen Serpentard-poikaan. "Mihin sä muuten hukkasit ne sun kaverit? Eikö ne ihmettele mihin jäit?" Olisikohan Noëlin kavereita mahdollista houkutella mukaan?

[Noël Lécuyer]

"No, sama se kai on laittaa siihenkin kun kerran aloitettiin. Eihän tuo sitten ole mikään superpysyvä taikatussi?" Gigi vastasi Noëlin kyselyyn seuraavan tekstin sijoituksesta.
Noël ei voinut olla virnistämättä. "Ding dong din! Oikea vastaus. Tämä on - saanen esitellä - todella hyvä, kevyt, pieni painopiste vain superpysyvä taikatussi, jonka jälki näkyy jokaiselta alustalta. Olipa se kuinka tomuinen, ruosteinen tai likainen tahansa!" Hän lähti esittelemään tussiaan pitäen sitä vasemman ja oikean kätensä etusormien välissä ladellen tussin myyntipuheita ja markkinointimateriaalien sisältöä. Oikeasti Noël ei ollut ihan täysin kapitalismin uhri, sillä hänellä on jo harrastuksensa vuoksi aina tarve hyville tusseille ja materiaaleille ylipäätäänsä.

Noël ei päässyt näyttämään käytännössä muiden silmäparien alla kuinka hyvin tämä tussi toimii esim. koulun seinällä, kun sen luokse kääntyessään huomio oli siirtynyt jo johonkin nelikkoon, jotka sittemmin taisivatkin liittyä mukaan lakkoiluun ja protestiin. Näinpä Noël nyökkäili heille tervehdykset.

Muiden askarrellessa Noël jatkoi seinäkirjoitustaan. Tällä kertaa hän myös sai viimeisteltyä sitä enemmän. Ensinnäkin kukaan ei kulje päin seinää. Toiseksi kun paikalla oli askartelijakerho, niin henkilökunta ei välttämättä kiinnittäisi juuri häneen ensimmäisenä huomiota. Sitä paitsi kirjoitus ei edes ollut mitenkään värikäs ja ruusuinen, kuten ehkä muiden tyttöjen askartelutuotokset värikkäillä kartonkeilla.

Noël kyykistyi viimeistelemään viimeistä huutomerkkiään, kun kuuli Gigin kysymyksen.
"Ne ovat jossain kyselemässä salakäytävistä", hän vastasi kääntämättä katsettaan tekstistään.
"En ole mikään lakeija, ne on tottuneet siihen, että mä tulen ja menen", Noël lisäsi kääntyen poispäin tuotoksestaan - hymyillen. Joku voisi ehkä häntä yhdeksi keskuspilariksi nimittää, mutta oikeastaan kaverit olivat jo vähän tottuneet että Noël katoili välillä tekemään muita juttuja - olipa se sitten harrastukset tai tytöt. Liittyen sitten takaisin ryhmään, kun taas halusi - selittämättä menojaan erityisemmin.

Seinäteksti oli isompi ja noëlmaisempi, kun hän ei ollut yksinkertaistanut kirjoitusta samoilla tavoin kuin hän oli tehnyt lattiatekstin kanssa. Koko teosta ei ymmärtäisi heti yhdellä nopealla silmäyksellä. Toisaalta koulun seinä oli mielenkiintoisempaa pohjamateriaalia kuin tylsä lattia, johon ihmiset eivät yleensäkään kiinnittäneet paljon huomiota.
"Mitä pidät?"

//Ihan vain infona, että pääsen seuraavan kerran ropettamaan varmaan vasta syyskuun puolella! Jos aiemmin, niin sitten se olkoot odottamaton yllätys :D

[Gigi Leandre]

//Joo sori, mullakin oli aika kiireinen tää kuunvaihde, mutta nyt mun pitäs päästä taas paremmin pelaamaan :D

Gigin kauhuksi Noël alkoi esitellä tussinsa olevan juurikin jonkinlainen superpysyvä taikatussi. Hän vaikutti olevan erittäin tyytyväinen tussinsa ominaisuuksiin ja puhui kuin mikäkin myyntimies. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kommentoimaan asiaa, mikä varmaan oli ihan hyvä juttu, ennenkuin Bijoun ystävien saapuminen katkaisi keskustelun ja Gigi palasi askartelujensa pariin.

Kyltin valmistuttua Gigi oli esittänyt Noëlille kysymyksen tämän kavereista. Poika kertoi heidän olevan etsimässä salakäytävää. "En ole mikään lakeija, ne on tottuneet siihen, että tulen ja menen", tämä selitti. Noël ei kyllä vaikuttanutkaan miltään orjalliselta laumasielulta. Osansa itsenäiseen ja salaperäiseen vaikutelmaan toivat varmasti pojan harrastukset, jotka Gigin mielessä yhdistyivät enemmän kapinallisiin oman tiensä kulkijoihin, mutta myös pojan olemus ja puhetapa loivat vaikutelmaa, ettei tätä niin paljon kiinnostanut muiden mielipide.

Seuraavaksi poika esitteli seinälle tekemäänsä kirjoitusta - jos se nyt kirjoitus oli. Teos oli vaikuttava ja kiinnostava, mutta Gigi ei ollut mitenkään kovin harjaantunut lukemaan monimutkaista graffitimaista tekstiä.

"Aika vaikuttava. Mitä siinä lukee?" Gigi kysyi.

[Noël Lécuyer]

Gigi kutsui graffittiteosta vaikuttavaksi. Noël virnisti. Sitten tyttö kysyi, mitä siinä luki. Noël ei ollut enää varma kehusta ja siitä, oliko tyttö nyt tosissaan vai ei. Niinpä hän naurahti ja katsahti mittailevasti toiseen. Oliko toinen noin lukutaidoton - sivistymätön - vai vitsailiko hän vain. Vai oliko tämä vain pilaa Noëlin kustannuksella? Ei kai!
"Oletko tosissasi?" Noël varmisti yhä virnistäen.
"Tässähän lukee todella selkeästi isoin kirjaimin", hän aloitti ja käveli lähemmäs seinää. Tavuttaen koko taideteostaan selkeästi kädellään ja sanoillaan sitä mukaa, kun siirtyi vasemmalta oikealle, ja sitten takaisin vasemmalle ottaakseen mukaan sen pätkän, mikä ei mahtunut enää oikealle puolelle.
Seinässä ihmeteltiin valikoiduin sanoin miten rakas koulu tuki syrjintää.