Spontaania tukiopetusta

[Elicia Beaudouin]

// Tämä on Elicia Beaudouinin ja Léon Sauvagen välinen peli, johon ei oteta muita mukaan. Pelin päivämäärä olkoon 4.9.2018. En oikein tiennyt, missä muodonmuutosten luokka sijaitsee, joten laitoin sen kolmanteen kerrokseen. :D //

Elicia istui selkä seinää vasten kolmannen kerroksen käytävässä, muodonmuutosten luokkahuoneeseen vievän oven vieressä. Oli tiistai-iltapäivä, kello tulisi kohta varttia vaille kaksi. Silloin neljäsluokkalaiset pääsisivät pois muodonmuutosten tunnilta, ja oven vieressä olevan lukujärjestyksen mukaan päivän muodonmuutostunnit päättyisivät siihen.

Miksi sitten Elicia istui siellä? Rehellisesti sanoen Pouffsouffletyttö ei ollut itsekään varma. Kai hän halusi jutella V.I.P-kokeesta muodonmuutosten professorin kanssa. Elicia oli nimittäin saanut oppiaineesta hirveän. Se oli toisiksi huonoin arvosana, minkä kokeista saattoi saada. Arvosanan ajatteleminen hävetti tyttöä. Kaikkista muista oppiaineista Elicia oli päässyt kunnialla läpi, mutta tästä...

Häpeä ja ahdistus puristivat pouffsouffletytön rintaa. Kyllähän tyttö tiesi, ettei kaikessa voinut olla hyvä, ja että muodonmuutokset oli yksi niistä asioista, jossa Elicia ei todellakaan loistanut. Tulitikun muuttaminen nuppineulaksi ja sen sellaiset menivät vielä, mutta kun oli pitänyt alkaa muuttamaan esineitä eläimiksi ja päinvastoin, oli alamäki alkanut. Ja kun siirryttiin eläinten muuttamisesta toisiin eläimiin, oli Elicia heittänyt sauvansa nurkkaan ja luovuttanut.

Elicia säpsähti kun ovi hänen vieressään avautui ja neljäsluokkalaiset alkoivat virtaamaan ulos luokkahuoneesta. Elicia kampesi itsensä seisomaan ja mietti mitä tekisi. Pitäisikö hänen sittenkin vain häipyä. Mitä hän loppujen lopuksi hyötyisi siitä, että menisi vuodattamaan sydäntään hirveästä arvosanastaan entuudestaan tuntemattomalle muodonmuutosten opettajalle? Eihän hän enää edes jatkanut muodonmuutosten opiskelua. Ja ihan hyvin hän olisi voinut mennä juttelemaan Sonialle. Tyttö varmaan osaisi lohduttaa, tai ainakin kääntää Elician ajatukset toisaalle.

"Se on nyt vapaa", viimeisenä luokasta ulos tullut oppilas sanoi Elicialle ja viittoi tyttöä menemään sisään luokkaan. Scheiße, Elicia ajatteli, mutta hymyili ystävällisesti ja kiitti tätä. Enää Elicia ei voinut perääntyä. Niinpä hän veti syvään henkeä ja astui sisään luokkaan. Opettajanpöydän ääressä istui valkoiset hiukset ja parran omistava iäkäs velho, jonka Elicia oletti olevan uusi muodonmuutosten opettaja. "Anteeksi, professori..." Elicia aloitti kiinnittämällä velhon huomion itseensä. "Onko teillä hetki aikaa?"

[Mila Molina]

Lukitaan keskeneräisenä, kiitos!

Elicia Beaudouin, Pouffsouffle: 3 p