Koulujuttuja keskellä kesää

[Ophelia Villard]

Ophelian ei tarvinnut odottaa kauaa, ennen kuin Luol vastasi. Vai ei Uagadoussa ollut jatko-opiskelumahdollisuutta! Mutta ei kai sitä ollut loppujen lopuksi kovinkaan monessa koulussa. Châteaussa ainakin oli ja Ophelia pelkäsi pahoin, että joutuisi opiskelemaan vielä seitsemännen vuoden jälkeenkin, vaikkei olisi välttämättä halunnut. Hän kun ei ollut erityisen hyvä koulussa, niin saattoi olla mahdollista, että hänet pakotettaisiin opiskelemaan vielä lisää. Tai sitten hän jäisi luokalleen.

Tyttö havahtui mietteistään, kun Luol jatkoi puhetta ja kertoi samoista järkyttävistä asioista, jotka hänen veljensäkin oli useampaan otteeseen maininnut. Äiti oli ollut järkyttynyt, mutta silti Château oli vienyt lopulta voiton Beauxbatonsista, jossa Opheliaa oli kiusattu.
”Kuulostaa melko hurjalta,” Ophelia myönsi. ”Toivottavasti tänä vuonna ei tapahdu mitään tuollaisia, en halua että äiti ja isä pakottavat minut takaisin Beauxbatonsiin. Ja isäni oli lopulta sitä mieltä, että tuollaiset kokemukset ovat meille hyvää harjoitusta. Tai ehkä hän yritti vain laskea leikkiä, että äiti päästäisi minut Châteauhon.” Ophelialla ei ollut aavistustakaan, oliko isä tosissaan sitä mieltä vai ei, mutta niin tuo oli ainakin sanonut. Ja kaipa siinä oli jokin totuuden siemen, että kokemuksista oppi paljon.

”Minunkin pitää varmaan mennä,” Ophelia totesi. ”Olisi vielä vaikka mitä ostettavaa. Olisi kyllä kiva nähdä, mutta luulen, etten millään ehdi. Mutta mehän nähdään sitten varmasti koulussa?” Tunti oli ihan liian lyhyt aika hoitaa loput ostokset ja heidän piti ehtiä kotiinkin ajoissa. Illalla oli tulossa vieraita ja äiti halusi tietysti kaikki paikalle.

//Ehkä voidaan alkaa lopetella. Luol parka joutuu nyt pettymään ja odottaan koulun alkua :D //

[Luol Crunel]

Ophelia sanoi, että hänestäkin olisi mukava vielä nähdä, muttei ehtisi. Tälläkin olisi vielä vaikka mitä ostettavaa. Luol oli hieman harmissaan, muttei tietenkään näyttänyt sitä mitenkään. "Mutta mehän nähdään sitten varmasti koulussa?” Ophelia sanoi kuitenkin. "Ehdottomasti", Luol sanoi. Luol voisi vaikkapa valmentaa Opheliaa ennen huispausjoukkueiden karsintoja, jotta tuon pääsy joukkueeseen olisi taattu. Luol katseli Opheliaa eikä voinut olla kuvittelematta huispauskamppeita tytön päälle. Tuo näyttäisi kuumalta.

"Lähetän sinulle sitten pöllön kun ehdin tavata", Luol sanoi. "Se on kirjonaamapöllönen, semmoinen harmaa-musta-valkoraidallinen ja tupsukorvainen, tottelee nimeä Safiya", hän lisäsi, vaikkei kyllä tiennyt, miksi. Mitä väliä sillä oli minkälainen pöllö hänen viestinsä kuljetti.

"Kannatan muuten uuden luudan ostamista", Luol vaihtoi puheenaihetta. "Tuo katti raukka joutuisi kärsimään alemmuuskomplekseista koko loppuelämänsä, jos sen omistaja olisi sitä itseään söpömpi." Tämän sanottuaan Luol astui Ophelian ohi sisään taikaolentopuotiin, ostaakseen viimein ne hemmetin pöllönnamit.

// Pahoittelen kökköä lopetusviestiä ja kiitän peliseurasta. :D Aloittelen seuraavaa Ophelia/Luol-peliä tämän viikon aikana. //

[Ophelia Villard]

Ophelia vain hymyili Luolin vastatessa ”ehdottomasti.” Sehän kuulosti siltä, että tuo halusi ihan oikeasti vielä nähdä hänet. Ja se jos mikä oli mukavaa. Tästä tapauksesta olisi pakko kirjoittaa illemmalla päiväkirjaan. Luol vaikutti mukavalta. Ja tuo vielä oli ollut huispausjoukkueessa niin monta vuotta! Siitäkin olisi pakko kirjoittaa.

”Safiya, selvä,” Ophelia sanoi, varmana siitä, että muistaisi pöllön nimen. Ei hän kuitenkaan koskaan mitään muistanut, vaikka samanlainen varmuus oli ollut monesti ennenkin mukana tällaisissa hetkissä. Pöllö kuulosti kuvailun perusteella kuitenkin sen verran suloiselta tapaukselta, että Ophelia uskoi tunnistavansa sen. Tupsukorvatkin ja kaikkea! Herculekin oli söpö, mutta Safiya kuulosti söpömmältä. Hän odotti jo innolla sen näkemistä.
”Odotan sitten Safiyaa,” hän totesi. Nyt nimi oli ainakin mennyt vielä oikein. ”Ehkä sinäkin pääset sitten näkemään joskus minun pöllöni. Se on minervanpöllö nimeltä Hercule.”

Kun puheenaihe vaihtui taas luutaan ja kissaan, Ophelia ei ihan tajunnut mitä nuorukainen ajoi takaa. Mitä tarkoittivat puheet kissan alemmuuskompleksista ja omistajan söpöydestä?
”Ai,” Ophelia ei osannut sanoa muuta, eikä edes ehtinyt, sillä Luol asteli jo hänen ohitseen kohti taikaolentopuotia. Hetken aikaa tyttö mietti, olisiko pitänyt sännätä toisen perään kysymään asiaa, mutta totta kai Edmond päätti ilmestyä paikalle.
”Mitä sinä täällä jumitat?” isoveli kysyi. ”Oletko edes ostanut mitään? Ei meillä ole koko päivää aikaa, etkö muista? Tule, mennään hakemaan sinulle kirjat.”
Ophelia lähti veljensä matkaan, mutta ajatukset raksuttivat vielä kuumeisesti Luolin viimeisissä sanoissa. Mitä ihmettä poika oikein oli tarkoittanut?

//Kiitos itsellesi! Tämän pelin voi nyt pistää pakettiin.//

[Rebecca Hope]

Ophelia Villard, Pouffsouffle: 18+5
Luol Crunel, Cerfeur: 15+5

Kiitos pelistä, lukitsen viestiketjun nyt! <3